Ensi alkuun, onneksi olkoon HIFK:lle, ansaitsitte voittonne. Jääkiekko on maalintekopeli. Joukkue, joka tekee enemmän maaleja kuin toinen, voittaa. HIFK teki enemmän maaleja ja oli parempi. Onnea semeihin.
SaiPa hallitsi pelitapahtumia jokaisessa pelissä, mutta pelkästään sillä ei tässä lajissa pärjätä. Kaikki ottelut, jotka IFK voitti, ratkesivat siihen, että SaiPa teki enemmän henkilökohtaisia virheitä, joista HIFK rokotti.
Täytyy todeta, että koko kuluneen kauden ja tämän sarjan perusteella voidaan kyllä lopettaa puheet siitä, että IFK on fyysinen joukkue, joka taklaa ja pelaa fyysistä peliä. Brändi ei todellakaan ole enää entisensä. HIFK oli ennen joukkue, joka taklasi, repi, raastoi ja herätti huomiota vastustajissa ja vastustajien kannattajissa. Tai no, kyllä HIFK herättää tunteita vastustajassa ja faneissa edelleen, mutta eri tavalla. Joukkue, joka ennen oli liigan fyysisin, on muuttunut joukkueeksi, joka filmaa, hyppii, kitisee tuomareille, yms. eniten kaikista joukkueista koko liigassa, ja herättää sitä kautta tunteita vastustajissa ja sen kannattajissa. Toki IFK:ssa on edelleen pelaajia, jotka pelaavat vanhan IFK:n malliin, kuten Karalahti, Petrell ja Schnabel. Lähes koko muu joukkue on kuitenkin täynnä sukeltelijoita, neitejä ja tuomareille itkijöitä, etunenässä herrat Salmelainen, Laakkonen, Hirschovits, Pikkarainen ja Hauhtonen. Ensin sukelletaan ja kuollaan jäälle ja jos ei jäähyä tule valitetaan tuomarille.
Mestaruutta HIFK ei tule tänä vuonna voittamaan, vaikka kannun sille ehkä soisikin. Joukkue, jonka maalivahdille menee jokaisessa pelissä vähintään yksi helppo, ei ole mestarijoukkue. Jossain vaiheessa tulee seinä vastaan. Tässäkin sarjassa Lundell taisi jokaisessa pelissä imaista sen yhden pakollisen. Tänäänkin ratkaisevassa pelissä Lundell päästi SaiPan kaksi kertaa peliin mukaan imuroinneillaan.
