Puolimatkan krouvista Rairai-pizzeriaan
Allora (rooman rairai-kielellä niin), ensimmäiset kunnon yöunet pallokerhopipo päässä sitten viime perjantain. Aurinkoista pitkäperjantaiaamua olen tauottanut Rai Unon "Passionata Christo" -aiheisella keskusteluohjelmalla. Merkit viittaavat siihen, että piinaviikko on päättymäisillään; härkätien hengessä käyty veriveljellinen kamppailu saanee uuden kirkkaamman käänteen. Mutta kuinka kaikki tapahtuu?
Toden totta, olen tavoistani poiketen vieraillut lihallisesti jok´ikisessä näistä po-sarjan otteluista. Voitot ovat tasan, kuin myös tappiot. Miehet ovat romuna kuten myös minä. Päissä ja ranteissa tappuraa.
Viestin lähetti Morgoth
Ehkä kerho yrittää pelata liian "fyysisesti" Turussa, mutta se ei onnistu koska kaukalo on liian iso ja miehet ehtivät alta pois ja kiekko on jo ihan muualla? Toisaalta ehkä todelliset taitoerot eivät ole niin suuret kuin fanit olettavat (esim. HIFK-hype).
Eivät kai taklaukset ole ainoa fyysisyyden mitta. Miten esim. maalinedusta pelaaminen, nurkkaväännöt ja kaksinkamppailut? En nyt näkisi, että TPS noissa niin erityisemmin jää jälkeen.
Mustan puolen mies puhuu asiaa. Jokainen otteluhan on alkanut playoffiin kuuluvalla taklauskilpailulla, jossa Kerho on ollut antavana osapuolena. Rinkelinmäellä Tepsi on vavissut, Turussa onnistunut kampeamaan itsensä pois pahimpien pommien alta. Isossa kaukalossa puolustuspäässä päin pleksejä pamauttava kerhopakki on aiheuttanut lukuisia maalipaikkoja ja maaleja Turulle. Katsomossa olemme spekuloineet, että vaikka Tepsin peli onkin pyörinyt "nurkissa, joista ei maaleja tehdä", niin Kertsin ylifyysisyydestä johtuen on silloin tällöin auennut maalintekosektorille tie, koska "maahan on laskettu vaatteita, lehtiä oksia."
Peli on ollut syntistä. Leipää ja sirkushuveja vaatii kansa ja sitä se on myös saanut. Koska kukaan meistä ei ole synnitön, niin ripittäydyn: nautin torikokouksista, kunhan eivät tule tavaksi. Mutta joka toisen ruuhkan tahi maalivahdin kiekonsulkemisen jälkeen tapahtuva päähänlyöminen ei ole fyysistä jääkiekkoa, vaan... bakkanaali! Jos joukkueet eivät pikimmiten palaa ruotuun, käy jossain vaiheessa väistämättä kuten ala-asteopettajani Tien Matti varoitteli: "Ensin ajetaan ilman käsiä - ja fiffen ajefaan ivman hamfaifa!"
Pam, ensimmäisessä pelissä pleksin läpi taklatusta kiukuttelijasta neljännen ottelun ratkaisijaksi, Koivu. Täytyy sanoa, että isän ja pojan suhdetta on ollut mielenkiintoista seurata tässä evan keljussa unessa. Onneksi keskiviikon pelin viimeisen minuutin tapahtumat osoittivat, että kuka tulee olemaan se tämän sarjan parrakas, viisas, hymyilevä mies. Kelle se esirippu repeää ja maa järisee.
Muista kamppailijoista mainitsisin Lahden Jannen, joka on pelannut kuin Louhi pleijareissa, ja Louhen, joka on pelannut kuin Lahti runkosarjassa. Mutta olihan niitä Juudaksiaskin kaksi , mutta vain toinen Iskariot, joka tavallaan oli kuitenkin se tärkein hahmo loppujen lopuksi. Tullaan näkemään. Eskelisen persepommia keskiviikon ottelun kolmannessa erässä vertaisin Tuulolan kahdenvuodentakaiseen, joskin vaikutukset nähtäneen vasta tänään. Hassinen on vetänyt vanhan testamentin riimeillä. Noustaan laitaa, syötetään pisteiden väliin. Näissä peleissä siellä on aina ukko, mutta myös toinen ukko pihteineen. Toivon variaatioita.
Ah, vielä yksi ristiriitainen persoona, nimittäin Laitinen. Jos hän todellakin pelaa tänään, niin paitsi paria anteeksi annettavaa huolimattomuusvirhettä, niin myös voittomaaliin johtavaa läpiajosyöttöä odottelen. Ja Hahl poissa, kalliomme. Ei vaikuta kuitenkaan uskoon.
Purkukiekot ovat olleet kepuleita puolin ja toisin. Lisää kulmaa kohti laitaa ja kiekko nousee pomppien väljemmille vesille. helpommin sanottu kuin tehty, myönnän. Joskus nimittäin tällainen linnunluisempikin katsoja haaveilee, että jos tuohon väliin saisin viiden sekunnin hetkeni liigassa. Näissä kinkereissä se ei ole tullut mieleen. Jatkukoon meno kiivaana, mutta omaa tuntoa tutkiskellen.