TOJ:
"SM-liigan parhaat maalintekijät (Saarela, Kuhta, Hyvönen) jäävät edelleen taidossa selvästi jälkeen eilisen vastustajan parhaille taitoniekoille. Jos saareloilla ja hyvösillä lähdetään pelaamaan taitokiekkoa datsjukeja ja ovetshkineja vastaan, niin Suomen mahdollisuudet ovat tasan nolla.
Toinen vaihtoehto on valita joukkueeseen näitä Ridan ja Hahlin kaltaisia pörrääjiä, joilla ei kenties ole niin pehmeät kädet kuin Hyvösellä ja Saarelalla, mutta joilla riittää tarpeeksi luistelua ja kahvaa pitämään vastustajan taiturit aisoissa.
Jos vastustaja luisteluttaa jäälle Datsjukin, Kovalevin ja Ovetshkinin, niin haluatko asettaa heitä vastaan Ridan ja Hahlin vai Saarelan ja Hyvösen?"
Kärjistetysti kysymys on kai lähinnä siitä, että kovat maalimäärät SM-liigassa ovat jo pitkään olleet melkeinpä tae sille, ettei MM-kisoihin ole mitään asiaa. Nurmista ei sitten 1997 valittu, Saarelaa ei valittu, Kuhtaa ei valittu, Hyvöstä ei valittu, Viitakoski valittiin vain kerran...
Ei asia mielestäni noin mustavalkoinen ole kuin esität. Oikeassa olet siinä, että maajoukkueen päävalmentajat luonnollisesti laskevat, mitkä pelaajat sopivat juuri tähän pelitapaan, jolla Suomen mahdollisuudet ovat kaikkein parhaimmat paperilla kovempia maita vastaan. Itse kuitenkin ihmettelen, eikö sinne edes yksi ihan oikea, kylmäverinen ja tulikuuma maalintekijäkin mahtuisi ilman pelitavan täydellistä sekoamista. Hentunen voitti kolmella maalilla Suomen sisäisen maalikuninkuuden, vaikka hänkin teki niitä todellisuudessa vain kaksi kuten teki mm. A-J Niemikin. Yksittäiset SM-liigapelaajat ovat toki marginaalitapauksia, joilla tuskin on suurta vaikutusta kokonaislopputulokseen.
Onnittelut Venäjälle. Itse veikkasin Venäjää loppuotteluun, ja nyt se on enää yhden askeleen päässä. Venäjän joukkuepelaaminen on huomattavasti parantunut viime vuosista, mutta jossain määrin peliä leimaa edelleenkin itsekäs ja primadonnamainen yksinyritys, vaikka eteenpäin esim. 2000 Pietarista on menty huimin harppauksin. Fakta kuitenkin on, ettei Venäjä tehnyt Suomea vastaan käytännössä ainuttakaan maalia edes kahden pelaajan, saati koko kentällisen, yhteistyönä. Mitä nuo taiturit tekisivätkään, jos viisikkopelaaminen olisi huipputasolla? Kanadaa vastaan tehottomuudesta on päästävä eroon.
Ulkopuolisen silmin Suomen tilanne on luultavasti hupaisa. Nyt kun Suomessakin ehkä herätään pikkuhiljaa todellisuuteen, saadaan suhteellisuudentajua ja kontrastia takavuosiin, joku ruotsalainen tai tshekkiläinen toimittaja saattaa tälläkin hetkellä ihmetellä, onko Suomi todella niin kova kiekkomaa, että oli aikoinaan varaa julistaa Aravirta kerta toisensa jälkeen täydelliseksi luuseriksi, kun ei onnistunut voittamaan mestaruutta kolmesta finaalipaikasta huolimatta? Tai että oli varaa panna pellolle valmentaja, joka on juuri saattanut Suomen World Cupin loppuotteluun ja tämäkin siksi, että muutama pelaaja kuulemma kuoli henkisesti?
Araa syytettiin aina saunakavereista, mutta varsinkin näin jälkikäteen on helppo kysyä, mahtoivatko nämä luottopelaajat ihan niin järkyttäviä valintoja ollakaan. Voisiko sittenkin olla, että Ara kaikkine kiistattomine puutteineenkin tiesi, mitä teki. Tulokset puhuvat puolestaan, vaikka himoittu mestaruus menetettiinkin kaksi kertaa jatkoajalla ja kerran kaksiosaisessa ottelusarjassa, jossa vastustaja teki yhden maalin enemmän.
Westerlundin tieto/taito voi olla analyyttisesti aivan huippuluokkaa, mutta epäilen vahvasti hänen johtamistaitojaan. Auktoriteetin puute suorastaan huokuu hänen heiveröisestä olemuksestaan. Kummola tuskin kuitenkaan häntä erottaa, koska sehän olisi oman virheensä myöntämistä.
Ranger
