Pulp Jatkis - tarinoita väkivallasta

[seeyou@jäähalli]

Minäkin voin osallistua tähän projektiin.

 

[SamSpade]

Mukana.

 

[JHag]

Olen periaatteessa Jatkis-kesälomalla, mutta kyllä tähän ehtii jotain väsätä. Väkivaltahan on kaunis asia aina kun joku aasialainen ohjaaja tai Tarantino tekee sitä. Mutta jos Tony Scott tai Renny Harlin tekee väkivaltaelokuvaa, se on vastenmielistä. Kumma juttu?

Miten tää siis etenee, on tarkoitus jatkaa tuota yhtä tarinaa ihan vapaavuoroillako? Toisaalta mua viehättää dialogiketjun tyyppiset yksittäiset jutut, jolloin ei mene järjestys sekaisin. Nythän tähän saattaa tulla minuutin välein pari täysin toisistaan poikkeavaa jatkoa?

-But hey, I ain't complaining, mennään ketjun avaajan säännöillä, sanoin baaritiskillä notkuvalle blondille
-Etkö uskalla vastustaa häntä, kysyi tyttö pisteliään haastavasti
-Ei ole kysymys uskaltamisesta, vaan periaatteesta muruseni
-Ooh ihanaa, haluatko harrastaa seksiä kanssani
-Haluan, mutta vasta silloin, kun itse haluan. Nyt odotan viestiä ketjunavaajalta.

 

[Yläpesä]

Tattista vaan kutsusta ja kunniasta. Luulen kuitenkin, että pasifistina suhteeni väkivaltaan ja varsinkin sen sanallisesti kuvailevimpaan graafiseen lajiin on sikäli ongelmallinen, että minun on kieltäydyttävä tarjolla olevasta tarjouksesta. Nimittäin, jo pelkkä ultraväkivallan ajatteleminenkin saa hiostavat puuvillatangani painautumaan ahdistavasti kankkujen väliseen kanjoniin ja vasemman käden jäljellä olevat vammautumattomat sormet vapisemaan sydämen tahtiin. Pelkkä tekstin tuottamisen ajatteleminenkin saa minut saman tien hyppäämään auton rattiin, ajamaan kuin paholaisen riivaamana pienelle kylälle Pohjanmaalla, päivystämään sen tyhjiä keskuskatuja yön yli kasvavan nälän voimistuessa. Taakse jumittuneen tunnistamattoman auton ajovalot häikäisevät taustapeilistä ja porautuvat otsalohkoni oikosulkuiseen maastoon. Miksi se ajaa noin lähellä? Miksi se tähtää valoillaan minuun? Seuraavan mäen ylitettyäni painan lukkojarrutuksen.

"Mitä vittua?"

 

[Vanha Len]

Nyt odotan viestiä ketjunavaajalta.

Kyllä Benewayn ehdottama systeemi kirjoitusaikojen arpomisesta on hyvä. Näin homma pysyy paremmin kasassa eikä joukkoon toivottavasti eksy pari rivisiä aivopieruja. Saadaan ehkäpä ehjempi kokonaisuus aikaiseksi kun homma hoidetaan hieman "asiallisemmin".

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kiitän luottamuksesta, voin yhtyä mukaan. Tosin kesäreissuja tulee lähelle ja kauas, ja heinäkuussa 2-3 viikkoa menee muissa merkeissä. Kun on aikaa, niin ainahan sitä mielellään väkivallasta turinoi. Erityisesti sydäntä lämmittää pahiksien lahtaaminen, mutta randomväkivalta käy sekin. Naisten ja eläinten pahoinpitely piristävät nämäkin kesää kummasti. Sama juttu muuten kuin viinien kanssa. Kesällä särveksii mieluusti pihagrillauksen yhteydessä kevyempiä juomia, kun syksyn tullen verinen pihvi vaatii seurakseen amaronea tai muita rotevuuksia.

 

[Beneway]

Miten tää siis etenee, on tarkoitus jatkaa tuota yhtä tarinaa ihan vapaavuoroillako? Toisaalta mua viehättää dialogiketjun tyyppiset yksittäiset jutut, jolloin ei mene järjestys sekaisin. Nythän tähän saattaa tulla minuutin välein pari täysin toisistaan poikkeavaa jatkoa?

Homman olisi tarkoitus edetä juurikin siten, että kirjoitusvuorot arvotaan ja jokainen vuoro olisi vaikkapa kahden vuorokauden mittainen. Kaksi päivää voisi olla ihan sopivan mittainen aika, jottei oman tekstin tuottamisella ole mikään hengenhätä.

Arvonnan jälkeen jokaiselle kirjoittajalla arvotaan tuo oma kahden päivän slotti, jonka aikana oma jatkotekstipläjäys tulisi lisätä tähän ketjuun. Jos sopii, niin kirjoitusvuorot eivät olisi riippuvaisia edellisen kirjoittajan tekstipätkän julkaisuajasta. Eli, jos Ranen kirjoitusaika on vaikkapa 14.12-16.12, niin seuraavan kirjoittajan kirjoitusaika on aina 16.12-18.12, vaikka Rane olisikin julkaissut tekstinsä jo 15.12. Tämä voisi olla mukavampi järjestelmä, sillä jokainen osallistujista tietäisi tarkkaan oman kirjoitusvuoronsa ja voisi vähän ehkä aikatauluttaa hommiaan siten, että jokunen tovi luppoaikaa löytyisi tuolta kahden päivän kirjoitusajalta.

Tarina, jota aletaan jatkamaan on tuo Olen Roy Steel - Henkipatto kertomus, ja tarina jatkuu juuri tuosta kohdasta, missä kyttiä ajetaan karkuun Impalalla. Eli Evil ja Uleåborgir ovat molemmat jo yhden värssyn kirjoittaneet. Uleåborgirillekin arvotaan toki uusi vuoro heti ensimmäiseltä kierrokselta, vaikka viimeisin pätkä sinun tuotos onkin.

Evilille napsahti näköjään kuukauden kakku, joten hän tuskin on mukana - ainakaan näin alkuun. Muutamia kieltäytymisiä on tullut minulle YV:llä, mutta on hienoa nähdä, että uusia nimiä on löytänyt ketjuun paikalle. Odotellaanko vaikka juhannuksen yli ilmoittautuneita ja aletaan sitten työstämään itse tarinaa? Juhannuksena on porukalla varmaan muutakin tekemistä kuin istuskella kirjoittamassa Roy Steelin seikkailuista, vaikka cooliahan sekin on. Vai kuinka on?

Mukaan ilmoittautuneet tällä hetkellä:
- Beneway
- seeyou@jäähalli
- SamSpade
- JHag
- Pisin Kääpiö 186cm
- Vanha Len
- ukkometso
- alwahla
- Uleåborgir

---

Onhan tuossa jo oikein mukava lista nimimerkkejä. M@rko77, Infamous ja Käyttäjänimetön ovat ilmoittautuneet mukaan tuossa aiemmassa rekrytoinnissa, mutteivät ole vielä nyt vahvistaneet osallistumistaan, joten heitä en laske (vielä) mukaan. Lähetin tosiaan YV:tä koko Uleåborgirin antamalle listalle, joten sieltäkin voi tulla vielä lisää osallistujia.

Nyt voi JHag mennä harrastamaan seksiä. Jos haluaa.

 

[alwahla]

Tempura pitäisi houkutella mukaan tähän pieneen piiriimme.

 

[Kilvenkantaja]

Oho, kiitoksia kutsusta (ja kunniasta)! Kuulostaa mielenkiintoiselta, minut voi laskea mukaan.

Jos oma kirjoitusvuoro napsahtaa ajankohtaan, jolloin sen toteuttaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, sen voi varmaankin yrittää vaihtaa? Itse poistun maasta juuri juhannuksen jälkeen viikon ajaksi.

 

[Beneway]

Oho, kiitoksia kutsusta (ja kunniasta)! Kuulostaa mielenkiintoiselta, minut voi laskea mukaan.

Jos oma kirjoitusvuoro napsahtaa ajankohtaan, jolloin sen toteuttaminen on yksinkertaisesti mahdotonta, sen voi varmaankin yrittää vaihtaa? Itse poistun maasta juuri juhannuksen jälkeen viikon ajaksi.

Hienoa! Vielä mahtuu mukaan oikein mallikkaasti. Voisin arpoa huomenna jo ensimmäisen kierroksen vuorot siten että ensimmäisen kirjoitusvuoro olisi maanantai-aamuyöstä tiistain keskiyöhön. Ensimmäinen rustaaja pääsisi sitten hyvin työstämään synkkää tekstiä vieläkin synkemmässä juhannus-rapulassa.

Ensimmäinen kierros vedettäisiin siis läpi sillä porukalla, joka tuohon huomiseen arvonta-ajankohtaan mennessä on ilmoittautunut leikkiin mukaan. Seuraaville kierroksille olisi sitten uusien halukkaiden mahdollista liittyä joukkoon mukaan.

Ja tuosta vuoron vaihtamisesta pitikin puhua. Eli koska vuorot ovat ennalta määrättyjä, eivätkä ne ole riippuvaisia edellisen kirjoittajan tekstin julkaisuajankohdasta, on mielestäni täysin sopivaa, että vuoroja saa hätätilanteessa vaihdella muiden kanssa. Tälläisessä tilanteessa olisi kuitenkin mielekästä, että asiasta ilmoitetaan kaikille osallistujille kunnolla hämmingin välttämiseksi.

 

[Infamous]

Jahans!

Voisihan tuota edelleen liittyä seuraan, fasaaninsulkakynä onkin ollut jo turhan pitkän tovin pölyttymässä koinsuojassa. Pitää juhannusriennoista metsästää vielä tonkallinen vastasyntyneen verta musteeksi, niin riittää koko pitkäksi ja pimeäksi kesäksi.

Let's go!

 

[mjr]

Minun täytyy kyllä kunniasta ja ystävällisestä kutsusta kieltäytyä - julman valkoisen sivun pelko on liian suuri! Mutta onnea projektille, tulen ehdottomasti sitä seuraamaan. Bonus-pisteet jokaisesta uskottavasta mutta pirullisesta käänteestä chick litin ja/tai romanttisen komedian puolelle.

 

[JHag]

Nyt voi JHag mennä harrastamaan seksiä. Jos haluaa.

Painuin kujalle noukkimaan blondin kyytiini. Kaikki oli ensivilkaisulla kunnossa. Blondi nojaili sovittuun lyhtypylvääseen. Tarkemmin katsottuna hän ei nojaillut, vaan roikkui naru kaulassaan. Koska nekrofilia on minusta yhtä kaukana kuin dildo Paavin anuksesta, annoin asian olla. Jatkoin matkaa.

Ja mulle kelpaa tuo vuorosysteemi. Olen heinäkuun aikana jenkeissä noin 15 vrk, enkä tiedä vielä tarkkaa aikaa. Kun tiedän ja jos vuoroni osuu tuohon väliin, pyydän mitä todennäköisimmin vaihtoa. Odotellaan arvonnan tulosta.

 

[-FNM-]

Kutsu tuli perille, kiitokset siitä. Taitaa olla kuitenkin kaikkien kannalta parempi, että jätän osallistumisen väliin. Tänään alkaa kesäloma, ja suurin osa lomasta tulee todennäköisesti vietettyä mökillä, kun se tuossa parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsee. Ainoa väline jolla tuolla nettiin pääsee on puhelin, joten menisi liian vaikeaksi näillä nakeilla näpytteleminen.

Seuraan kuitenkin tarinan etenemistä suurella mielenkiinnolla..

 

[Crazy Diamond]

Kirkas liekki vastaa kipinään innokkaan myöntävästi, eli messissä ollaan.

 

[Uleåborgir]

Ilmoitan ennen arvontaa, että 5.-7.7. ja 15.-18.7. minulla on sen tyyppisiä gineksiä, ettei pieteetillä kirjoittaminen onnistu. Että jos nalli napsahtaa noille ajoille, niin pyydän lykkäystä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ilmoitan ennen arvontaa, että 5.-7.7. ja 15.-18.7. minulla on sen tyyppisiä gineksiä, ettei pieteetillä kirjoittaminen onnistu. Että jos nalli napsahtaa noille ajoille, niin pyydän lykkäystä.

Samalla asialla, olen huonosti kirjoitusvälineiden äärellä noin 6.-20.7, ja mahdollisesti osan aikaa myös alentuneesti kirjoituskykyisenä. Jos pahoinpitelyvuoro osuu tuolle ajalle niin arpokaa uudestaan tai mitä hyvänsä.

 

[Beneway]

Tästä se lähtee!

Ensimmäiselle kierrokselle ilmoittautuivat siis seuraavat nimimerkit:

- Beneway
- seeyou@jäähalli
- SamSpade
- JHag
- Pisin Kääpiö 186cm
- Vanha Len
- ukkometso
- alwahla
- Uleåborgir
- Kilvenkantaja
- Infamous
- Crazy Diamond
- Käyttäjänimetön

---

Kierroksen kirjoitusvuorot menevät siis ajallisesti näin:

Vuoro 1: klo. 0.00, 25.6 - klo 23.59, 26.6 = ukkometso

Vuoro 2: klo. 0.00, 27.6 - klo 23.59, 28.6 = Pisin Kääpiö 186cm

Vuoro 3: klo. 0.00, 29.6 - klo 23.59, 30.6 = Uleåborgir

Vuoro 4: klo. 0.00, 1.7 - klo 23.59, 2.7 = JHag

Vuoro 5: 3.7 - 4.7 = seeyou@jäähalli

Vuoro 6: 5.7 - 6.7 = alwahla

Vuoro 7: 7.7 - 8.7 = Kilvenkantaja

Vuoro 8: 9.7 - 10.7 = Crazy Diamond

Vuoro 9: 11.7 - 12.7 = Käyttäjänimetön !!!!!!!!!

Vuoro 10: 13.7 - 14.7 = Beneway !!!!!!!!!

Vuoro 11: 15.7 - 16.7 = Infamous

Vuoro 12: 17.7 - 18.7 = Vanha Len

Vuoro 13: 19.7 - 20.7 = SamSpade !!!!!!!!!

Kirjoitusvuoro alkaa siis aina heti kun päivä vaihtuu, ja loppuu silloin kuin tuo vuoron toinen päivä loppuu. Tekstinsä saa toki julkaista aikaisemminkin, jos homma on rullannut nopeammin kuin aikatauluissa on määrätty. Tämä ei kuitenkaan velvoita sitä seuraavaa kirjoittajaa siis kiirehtimään vaan oman tekstinsä saa julkaista tuolla omalla kirjoitusvuorolla, vaikka aikaa kertyisikin vaikkapa viikko. Tämä siis voi olla mahdollista vain, jos monta aiempaa kirjoittajaa nykii tekstinsä tiskiin äkäiseen tahtiin.

---

Tuossa ovat siis tulevat kirjoitusvuorot ja homma alkaa maanantaina ukkometson toimesta. Arvontakone oli valmiiksi 186 senttisen (ei Vanha Len) ja Uleäborgirin puolella, sillä he pääsivät aloittamaan urakkansa jo kesäkuun puolella, eikä näin ollen reissailut/ginesit sotke suunnitelmaa pahemmin, ainakaan heidän osaltaan. JHagin vuoron vaihdoin kylmän viileästi suoraan tuohon heinäkuun alkuun, jottei härdelliä sen suhteen syntyisi. Se lienee okei kaikille...? Viimeinen vuoro napsahti Vanha Lenille, ja sen jälkeen sitten katsotaan, miten jatketaan toiselle kierrokselle. Eli onko tullut lisää halukkaita mukaan ja haluaako joku lopettaa. Yhteen kierrokseenhan tätä hommaa ei vielä lopeteta!

Jostain pienistä "käyttäytymissäännöistä" voisi vähän sopia. Ainakin sen verran toivoisin, ettei kukaan - ainakaan näin alkuun - ala ns. kirjoittamaan muita suohon vetämällä juonikuviot ihan överiksi. Tämä siis ihan sen takia, ettei tässä nyt kenenkään tarvitse hiuksia ja perskarvojaan repiä tuottaessaan uutta pätkää tekstiä. Toki jokainen kirjoittaja saa heittää lusikkansa soppaan juonikuvioiden puolesta, mutta kunhan ei mihinkään Inception "have to go deeper" -meininkeihin lähdetä. Siis eihän tässä mitään scifiä kirjoiteta, mutta noin niinkuin vertauskuvallisesti. You know what i mean.

Loppuun toivotan kaikille onnea ja huikeasti tsemppiä koitokseen. Itse, kun en ole mikään sanaseppo, tai en edes sanapertti, voi omat tuotokseni kalveta jonkin verran palstan oikeiden sanaseppojen tuotoksista. En nimittäin koskaan ole tällaista tekstiä paperille tuottanut, eikä pahemmin ole muutenkaan tullut fiktiivistä tarinaa rustattua, joten kyllähän tässä tasoitusta annetaan - vaikkei tämä mikään kilpailu toki olekaan. Toisaalta kokemattomuus tekee hommasta vaan mielenkiintoisempaa, ja innolla odottelenkin tuota omaa kirjoitusvuoroani. Sittenhän sen näkee mihin pensaaseen olen pääni työntänyt. Parhaani lupaan kuitenkin yrittää, eikä löysäilylle jätetä varaa.

Kun homma saadaan vietyä loppuun, joku paikallinen sanaseppo fiksaa tarinan kuntoon. Sitten se lyödään kansiin, ja sitten siitä tehdään hollivood-leffa ja sitten meistä kaikista tulee miljonäärejä. Eikös tämä niin mene?

Laitan kirjoitusvuorot vielä kaikille YV:llä, ihan vain piruuttani.

 

[Infamous]

Yksi toivomus kysymys kanssakirjoittajille/tekstin lukijoille: sovitaanko, että tähän ketjuun kirjoitetaan vain tarinaa (Beneway voisi vaikka linkittää alkutarinan yhteen viestiin ennenkuin jatketaan), ja muu keskustelu liittyen projektiin siirretään vaikka johonkin "seuranta"-ketjuun. Onko ideaa, täh? Olisi hieman helpompi seurannan kannalta.

 

[ukkometso]

Erinomainen idea, pysyy tarina ns ehyenä ja voi opeastikin vilkaista aiemmista sivujuonteita. Kohta mennään, pelikirjat avoimeksi!

 

[Beneway]

Yksi toivomus kysymys kanssakirjoittajille/tekstin lukijoille: sovitaanko, että tähän ketjuun kirjoitetaan vain tarinaa (Beneway voisi vaikka linkittää alkutarinan yhteen viestiin ennenkuin jatketaan), ja muu keskustelu liittyen projektiin siirretään vaikka johonkin "seuranta"-ketjuun. Onko ideaa, täh? Olisi hieman helpompi seurannan kannalta.

Erittäin hyvä idea ja seurantaketjun voisi ehdottomasti pystyttää. Siellä voisi sitten hoitaa kaikki ilmoitukset, kirjoitusvuorot, vuorojen vaihtamiset sekä muut epäselvyydet. Olisi tietenkin sitten tärkeää, että kaikki tasaisin väliajoin käyvät sitä ketjua kurkkaamassa, ettei jokin tärkeä tieto mene ohi suun.

Saattaapi kuitenkin olla, että se seurantaketju saatetaan modejen toimesta siirtää tuonne kierrätyksen puolelle. Mutta nähtävillähän se on sielläkin.

Ensimmäinen kirjoitusvuorojen vaihto on tapahtunut, sillä minä ja Käyttäjänimetön vaihdoimme päikseen vuoromme. Vuorojen vaihtoehdotukset tulevaisuudessa voi siis hoitaa tuolla seurantaketjussa. Haastan nyt jokaisen kanssakirjoittajan asennoitumaan auttamaan miestä mäessä. Eli jos joku ilmoittaa seurantaketjuun, ettei arvottu vuoro itselle käy, olisi hienoa, että muut kirjoittajat tarjoaisivat tälle pulassa olevalle rustaajalle omaa vuoroaan vaihdossa. Tämä vain asian yksinkertaistamiseksi, jottei vaihtajan tarvitse ottaa erikseen kaikkiin muihin kirjoittajiin yhteyttä.

 

[Beneway]

Tästä alkaa tarina hyvät naiset ja herrat.

---

Prologi: Miten minusta tuli minä, Roy Steel-henkipatto

Roy Steel ei pidä naisista, eikä etenkään miehistä, mutta Roy rakastaa alistamista. Hän on päättänyt maksaa potut pottuina ja pottuilla kaikille, julmasti. Ureassa uitetut ja perseensä polttaneet koulupojat luulevat kokeneensa kovia, mutta he pääsivät helpolla. He onnekseen eksyivät uhreiksi uransa aamunkoitteessa. Samaa ei voi sanoa nykyisistä kohteista. Tuotettu tuska ja vartalosta vuolaana valuva veri saa hänet enää syttymään. Vasta vuodatettu valtimoveri on kauneinta mitä Roy voi kuvitella. Tuore, suolainen ja hengästyttävän helakka elämänneste on jäljittelemätön kaikessa kauneudessaan. Laskimoveri on jo menettänyt hieman hehkuaan, mutta käy kuitenkin kakkosesta.

Mikä suisti Royn väkivallan piinaavalle tielle? Kaikki alkoi jo varhain, kun Roy oli vielä pelkkä ihmisen taimi. Pikku-poikana vanhemmat laittoivat hänet usein enonsa matkaan kalaan. Enska ajoi syrjäisille metsälammille ja koskille mistä huuto ei kantanut ihmisten korviin. Siellä eno jatkoi ajeluaan, rajusti. Vanhemmat aavistivat asian, koska koskista "kalastetut" kalat olivat usein vacum-pakattuja, eikä poika istunut kalareissujen jälkeen viikkoon. He eivät tehneet kuitenkaan asiasta numeroa, koska eno oli äveriäs mies ja avitti perhettä auliisti juoksevissa menoissa sekä erinäisin bonus-lahjoin. Veren tahrimat alkkarit pistettiin piinaavien peräpukamien piikkiin. Ärrä-vikaisen isän mielestä pojankin oli pinnisteltävä yhteisen hyvän eteen. Mies oli seisova mulkku, mikäli ei ollut makuulla taikka istuvilteen.

Roy kuitenkin varttui, kuten lapsilla on tapana. Hänestä kasvoi kaikessa kiukussaan roteva nuorukainen. Eikä eno älynnyt lopettaa ajeluaan ajoissa. Eräänä elokuun helteisenä viikonloppuna äiti pakkasi eväskorin taas valmiiksi. Eno tuli, muttei enää koskella. Roy teki mitä miehuuteen astuvan nuorukaisen tulee.
Enon parkkeerattua maasturinsa kuohuvan kosken rantatöyräälle Roy jäi vielä hetkeksi autoon. Eno komusi takakontille "jigejään" kaivelemaan. Hänellä oli uistinrasiassaan tapana pitää aimo valikoima kyrpärenkaita, joilla enska napakoitti jo hieman väsähtänyttä erektiotaan. Nettisivustoilla, missä pedofiilit tapasivat veikistellä, hän oli niittänyt mainetta "jigi-jormana", jonka tuo oli myös ottanut nikikseen.

Roy survaisi pakin päälle enskan viritellessä "jigiä" säkkiensä ympärille. Takaluukun kansi iski enskaa kipeästi otsaan. Pedofiili näytti enemmän yllättyneeltä kuin tuskaiselta. Ote ei kuitenkaan kirvonnut kyrvästä, vaikka tasapaino olikin menetetty. Mies möyri maassa mulkku kourassa vielä silloinkin, kun Roy otti maasturia eteen - enolta se alkoi jo ehtyä. Nyt nuorukaisella oli aikaa. Sivupeilistä hän näki, että enska yritti ryömiä pois sota-alueelta. Roy odotti olmin etenemistä kunnes kummin koipien taitteet tulivat pyörien linjalle. Takarenkaiden alla kuului: "Riks Raks" etupyrörien alla vain huutoa ja kaksi laimeaa massahdusta. Ukko yritti kammeta pystyyn, mutta lumpiot eivät kantaneet.

Royta olisi naurattanut, mikäli hän ei olisi ollut niin vihoissaan. Äijä näytti nimittäin käsinukelta jonka jalkoihin ei oltu sujutettu sormia ollenkaan. Oikea sääri sojotti eteen kuin polvistuneella kamelilla ja vasen koipi kenotti suorassakulmassa sivulle. Kasvot olivat jäljitelmä juuri myydystä Munkin maalauksesta ja mölinäkin muistutti etäisesti norjaa. Markkinoita tälle teokselle tuskin kuitenkaan olisi.

Roy sammutti auton ja jalkautui. Ukon mölinä alkoi ottaa pattiin. Suu tulisi tukkia. Roy kaivoi repustaan nippusiteitä ja lähestyi sukulaismiestään. Eno alkoi älytä, jotta tällä kertaa nettiin ei ollut välttämättä tuottaa uutta materiaalia, vaan ohjat olisivat toisaalla. Hän yritti lahjoa siskonsa poikaa. Lupasi ummet ja lammet, kunhan käivärä kyörättäisi tästä lääkäriin. Maanitteluiden mennessä kuuroille korville hän äityi uhittelemaan. Tapaili taisteluasentoa, jonka oli oppinut oppikoulun liikunnan opettajalta, joka oli kuulemma ruskean vyön karateka. Väri kiehtoi jo tuolloin, mutta itämainen hömppä ei niinkään. Roy hypähti maassa huiskivan enonsa lihasta törröttävän reisiluun päälle piittaamatta sen rosoisesta murtopinnasta. Ukon silmät muljahtivat ympäri ja hiljaisuus koitti.

Roy oli kätevä käsistään. Veistoluokan vitriinissä komeili yhä hänen nikkaroimansa keppihevonen. Arvosanaksi hän oli tuosta teoksesta saanut täyden kympin. Nyt oli taas kysyntää kädentaidoille. Hän valitsi huolella lähimetsästä männyntaimen. Arviolta kymmenvuotiaan. Vuoli sen kuoresta puhtaaksi ja karsi, muttei aivan runkoa myöden, silmällä pitäen tulevaa tarkoitusta. Teroitti molemmat päät hyväksyvästi nyökkäillen. Työstetyn taimen hän junttasi maahan isonman männyn juureen, jonka hän myöskin kuori. Siinä askarrelessa alkoi enokin jo virota. Hyvä niin, sillä pöytä alkoi olla katettuna

Roy leiskautti maasturin vinssin vaijerin kuoritun männyn oksanhankaan ja alkoi valmistella enoaan loppunäytökseen. Hän teki hinausköydestä silmukan, jonka pujotti “Jigi-Jorman” kainaloiden alta nostosilmukaksi. Hiloi ukon puun juurelle ja kiinnitti vaijerin koukun köyteen. Nosto pariin metriin ja nippusiteet kiinni ranteista ja nilkoista tunnettuun puunhalaus-asentoon. Jalat nyt olivat vähän niin ja näin, mutta Royn mielestä paketti oli huolitellumpi siten. Korkeutta vinssistä lisää ja eno-mies seipään nokkaan persreikä edellä.

Puolipökerryksissä ollut sukulaismies ynisi mielihyvästä, kun Roy antoi vaijerista löysää, ja näytti jopa siltä, että peräaukko ikäänkuin hamusi ja imi seivästä sisäänsä. Hetken oli epäselvää vajosiko eno alaspäin, vai imikö perse seivästä maasta. Royta alkoi vituttaa! Äijällä oli nivelet nurinpäin puikoista ja jätkä makustelee mielihyvällä seivästä perseessään, sitä paitsi sillä oli aivan järkyttävä boner - ja aivan ilman "jigiä"! Kuinka vitun perverssejä enoja maailmaan mahtuikaan? Tuosta oli kertakaikkiaan tehtävä loppu. Roy kirautti nipparin enon mulkun juureen ja silpaisi partiopuukollaan yhdellä määrätietoisella vedolla suonikkaan elimen irti. Veri syöksähti ja mulkku veltostui kuin Lidlin juomapullo avaamisen jälkeen. Isännästään erotettu elin näytti haukkovan henkeään. Terskan liepeet lepattivat kiduksina ja mulkun aukko aukoi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Myös enolla alkoi olla amputaation jälkeen happi kortilla. Roy ei hätääntynyt, vaan saattoi happivajeesta kärsivät takaisin yhteen tyrkkäämällä kyrvän takaisin isäntäänsä - suu kun sattui sopivasti olemaan auki. Vielä pari kierrosta ilmastointiteippiä pään ympäri, niin pysyy osat tallessa.

Royta alkoi enon kanssa pelehtiminen jo kyllästyttää. Etenkin, kun seipääseen vajoaminen oli dramaattisesti hidastunut vuosikasvantojen myötä. Olisi ehkä sittenkin pitänyt karsia se puu runkoon asti. Ukko ei sitä paitsi tahtonut kestää enää tajuissaan. Mulkun tynkä ei juurikaan vuotanut verta, kiitos nippusiteen, mutta avomurtumat jaloissa vaativat verenhukan muodossa veronsa. Roy päätti lähteä kerrankin kalaan, kun on koskille tultu. Pulmana vain oli, ettei eno koskaan ollut ottanut oikeita vieheitä taikka jigejä kalaan mukaan, vaan oli onkinut lähinnä sattumia Royn ryppyreijästä. No eipä hätää, tuumi Roy. Sanotaan että särjenkin silmällä saa kalaa, niin miksi ei enon? Rapuloissaanhan se aina oli, jos ei kännissä.
Roy kaivoi pakistaan lusikka-haarukka -yhdistelmän esiin ja alkoi muljuttaa enolta silmää päästä. Ukko yltyi vielä vänisemään teipin takaa, mutta eihän siitä mulkku suussa selvää saanut. Silmä oli yllättävän tiukassa, mutta viimein se pullahti kuopastaan. Sen suuri koko yllätti, kun ei Roy enoa minään varsinaisena bambina ollut pitänyt. Päässä se näytti kuitenkin paljon pienemmältä. Poika pujotti öögan ruosteiseen koukkuun, joka purskautti parhaat mehunsa Royn sormille. Liekkö tuolla luttanalla mitään kalaa tuleekaan, mietti kalamies, kunnes karppi iski.

Maasta paettuaan laivan tervetulokuvassa komeilee Royn rintapielessä hopeinen Abun virvelitehtaan myöntämä kunniamerkki. Se karppi oli sen vuoden toiseksi suurin. Jossain kaukana Ruotsin Ålandissa oli muuan nuori Lars-Lars Stenbeck saanut sata rammaa painavamman, mutta kalamiespiireissä huhutaan, että pyyntiväline oli verkko ja siten epäkelpo kilpaan - sitä paitsi sen suusta oli valunut maitia, vaikkei ollut edes kutuaika. Pitkään kalatta ollut poikamies buustaa nimittäin helposti sen satkun omasta pussistaan. Roy piti itseään voittajana.

Eno löydettiin sittemmin sienestäjien toimesta varrastettuna. Taimi ei vienyt enon henkeä. Oksantyngät olivat liian pitkiä ja ne pelastivat kivuliaasti enon. Perseestä ei tullut enää kalua ja kalukin oli kuopattava. Oli ollut liian pitkään irti juuriltaan ja hapantunut heikkoon suuhygieniaan. Persereikä kurottiin tikei umpeen infektioiden välttämiseksi ja jalatkin amputoitiin. Oikea polvesta ja vasen puolesta reidestä. Pedofiilien nettisivuilla hän yhä pyörii, mutta nikki on nykyisin “Varras-Anneli”. Ainoa silmä tahtoo kyllä rasittua pikku-poikien vahtaamisesta ja vaikka kädet toimivat, niin ei ole enää mitään kopeloitavaa haaruksissa. Paskalla käyntiin ei enää kulu aikaa, kiitos avanteen, mutta pissalla on käytävä istualtaan, eikä sittenkään tahdo osua. Varras pelastettiin sairaalan jätelavalta ja hiottiin sileäksi läheisellä puusepän verstaalla, mutta eipä sekään enää tunnu avanteessa oikein miltään - paska homma kaiken kaikkiaan.

Eno oli menettänyt lähes kaiken. Mulkun, annelin, jalat ja toisen silmän sekä stifferän nuorukaisen. Lihatehtaita hänellä yhä oli ja muuta maallista mammonaa, joista torsolle ei enää ollut juuri muuta iloa kuin maksaa niille joiden oli rankaistava syyllistä ankarasti – ankarammin kuin eno aikoinaan.

Roy Steel, pidä varasi!

 

[Beneway]

LUKU 1: Evil

Olen Roy Steel - henkipatto

Tyttö oli syntinen, sen näki hänen katseestaan ja tavasta jolla hän puhalteli savurenkaita. Ne muistuttivat pääkalloja. Ei hän poikennut muista laitakaupungin räkälän huorista kuin yhdessä suhteessa - hän oli kaunis. Mietin, mitä hän siellä teki, muuta kuin työtään siis. Vasta tuntia aikaisemmin hän oli ampunut kylmäverisesti konstaapeli Frank O'Quinnin hengiltä, ja nyt hän istui baaritiskillä viskilasi edessään kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

Vittumaisen tilanteesta teki se, että minua jahdattiin juuri tuosta samaisesta murhasta.

Tytöllä oli mahdollinen asiakas työn alla, joten siirryin nurkkapöytään tarkkailemaan tilannetta. Pian pariskunta nousi tuoleiltaan ja poistui, mutta ei suinkaan etukautta vaan baaritiskin ohi keittiöön ja sitä kautta takaovelle, jonka tiesin vievän pimeähkölle kujalle. Ainahan ne vievät.

Lähdin perään. Baarimikko yritti estellä, mutta täräytin häntä suoraan nenärustoon nyrkkiraudan verhoamalla luuviitosellani. Luigi putosi kuin pörssikurssit mustana maanantaina, ja harpoin hänen ylitseen huoran ja miehen kannoille.

Mies oli näyttänyt tutulta, muistelin avatessani takaovea, ja kun huomasin tuijottavani hänen kasvoihinsa suoraan pistoolinpiippua pitkin, tajusin missä olin nuo rottamaiset piirteet kohdannut. Tyyppi oli nimeltään Lee, ja hän toimi erään lain rajoilla tasapainoilevan komisarion vasikkana. Kukaan ei pitänyt hänestä, mutta moni joutui sietämään.

Vilkaisin vaistomaisesti taakseni. Lee yllättyi, katsoi olkani yli, ja sillä hetkellä potkaisin miestä jalkoväliin nopeasti ja terävästi. Hän ulvaisi ja kyyristyi kokoon, ja sain tarvitsemani sekunnin iskeä häntä naamaan, väistää roiskahtava veri, poimia pistooli ja kohottaa se huoran hämmästyneitä kasvoja päin.

- Moi muru, sähähdin. Miltäs tuntuu olla vaihteeksi piipun sillä puolella?

---

Tytön haaleat silmät olivat pyöreät kuin lautaset. Hänen valkoiset tiukat housunsa saivat keltaisen ja ruskean sävyjä, haju oli kamala. Hän yritti kai sanoa hiukan jotakin, mutta sanat jäivät höpiseville, punatuille turpeille huulille. Vapautin aseeni varmistimen, tämä sai tytön kirkumaan. Paikalle saapui väkijoukko, jota usutin kauemmaksi osoittelemalla aseellani.

Baarin portsari - kunnioitettu Carl "KO" Smith - oli väkijoukossa. Hän oli ainoa, jota hieman pelkäsin. Kun hän alkoi kopeloida vyötäisiltään pippurisumutetta, ammuin ilmaan varoituslaukauksen. Smith heitti sumuttimen kostealle asfaltille, jonka lätäköissä kuvastui täysikuu.

Melkeinpä heti sen perään alkoi kuulua hälytysajoneuvon ulvonta, joka lähestyi noudattaen doppler-ilmiötä; joku oli soittanut poliisit. Pian siniset valot alkoivat vilkkua korttelin nurkilla ja päätin juosta. Juosta niin pitkälle kuin jaksaisin, juosta kuin antilooppi, jota gepardi jahtaa.

Potkaisin vielä kerran Leetä kylkeen kuullen rutinan, joka syntyi kun hänen kylkiluunsa murskautuivat, kuin murskautuu sellainen talo, johon osuu nostokurkeen kiinnitetty purkumoukari. Huora sai vielä suustaan kähisten itkuisen kysymyksen:

- Roy, miksi olet niin armoton, niin ankara, mutta sisältä niin herkkä?

En vastannut mitään. Kiipesin aidan yli ja juoksin kadulle. Iskin erään vanhan Impalan ikkunan rikki, yhdistin virtajohdot ja iskin vaihdelaatikkoon ajoasennon, painoin nastan lautaan ja aloin kaahata kohti alakaupunkia. Tiesin paikan, josta minua ei löydettäisi. Kunhan vain saisin tarpeeksi etumatkaa.

 

[ukkometso]

Impala totteli. Tietenkin, olihan se NewGreat Chevy tyyppinen. Tuntui, että voisin ajaa loputtomiin. Mutta sen pikkupillun kirjekuorikäsilaukku poltteli povarissa, ja tiesin, että piti päästä kadoksiin ehkä kahdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi. Sen jälkeen pää toimisi kirkkaasti ja tarpeet olisivat tyydytetyt ainakin hetkeksi.

Eikä muutenkaan vielä oltu heitetty kirvestä kaivoon, ei tullut mieleenkään uskoa presidentti Nixonin lupauksia paremmasta. Olin siis hengissä, tulevaisuuden tekisin itse. Joku muu katselisi tiilenpäitä Frankin teloituksen johdosta. Mieluiten useampi muu.

Survaisin Impalan tien sivuun, kun olin päässyt jokivarteen. Sääli jättää, sama ajatus kävi silloin mielessä, kun lopulta lähdin entisen vaimon luota. Mutta hälvensin ajatuksen niistä sääristä ja etsin katseella puhelinkoppia. Vaikkei taskuissa montaa kolikkoa ollut, niin aina lantti soittoon.

- Niin, unelias ääni vastasi, tunsin tutun tunteen nivusissa.
- Cloudy, se olen minä.
- Olet siis tulossa?
- Mielelläni ainakin muutaman kerran, honey.
- Löydät varmaan avaimen, laitan jotain epäsäädyllistä päälleni. Tule.

Cloudy oli kuin vaalea unelma, mutta vain minun. Viittasin taksin, kuski ei tiennyt olisiko ollut Hulk vai Hogan, tiesi kuitenkin osoitteen. Kyydissä vilkaisin käsilaukkuun. Jep, nippu rahaa. Frankin valokuva, huulipuna ja käyntikortti jonka takana oli päivämäärä, kelloaika ja osoite. Ei siis mikään kaverikortti, vaan toimeksianto. Mutta nyt ajatukseni, ja jonkun muun täytti vain MissC.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tunkkaiselta läyhäävä taksikuski oli puolalainen tai suomalainen tai jotain. Täällä kommunistimaan pakolainen tienaa ratin takana varmaan viikossa sen mitä saa vuodessa revittyä kasaan entisessä kotimaassaan. Minulle on yksi lysti kuka ajaa, paitsi juuri nyt on helvetisti paremmin näin. Ummikkokuskin kyyti pysyy paremmin salassa kuin jos suharina toimisi joku Butch tai Luigi. Viiksimieheni ei paljoa puhunut ja tuskin enempää osasikaan.

Ajosuunta oli ainakin oikea ja se riitti minulle mainiosti. Kunhan saan perillä parit viskisiivut tuulensuojaan, niin sen jälkeen annan Cloudylle rivoimmat kyydit mitä tyttö on tässä kaupungissa ikinä saanut. Housuissani kiristeli lupaavasti. Parin päivän piilottelu tulee mukavaan saumaan, vaikka tilanteestani oli mukavuus yhtä kaukana kuin Valkoisen talon isännän virka neekeriltä.

Hutsun käsilaukun sisältö poltteli takkini sisällä. Hallussani oli todiste joka vielä vapauttaisi minut epäilyksistä. Jonkun toisen se veisi osavaltion vankilaan 25 vuodeksi. Toistaiseksi minulla ei ollut aavistustakaan kenet tai ketkä. Yksi oli kuitenkin varmaa. Frankin poisti pelistä joku, jolla oli voimaa ja valtaa. Tiesin Frank-vainaan jotenkin entuudestaan, mutta hän penkoi tietääkseni aika mitättömiä juttuja. Jotakin murtokeikkoja ja perusväkivaltaa, ei mitään sellaista jonka kanssa voisi polttaa näpit pahasti. Niistä narautetuista paskiaisista yksikään ei olisi kyennyt murhan toimeksiantajaksi, vaikka monen olisi voinut tehdä mieli. Joku pelasi nyt korkeilla panoksilla.

Sillan jälkeen taksimies kysyi lupaa auton tankkaamiseen. Mittarin neula kertoi, ettei kuski välttämättä puhunut paskaa. Ajatus pakollisesta tauosta bensapumpun luona tuntui nihkeältä, ottaen huomioon että kaupungin poliisivoimat ja osa pahimmista roistoista oli kintereilläni. Kurotin eilisen sanomalehden paremminkin kasvojeni suojaksi kuin luettavaksi, kun tämä polakki tai mikä hyvänsä avasi huoltoasemalla ikkunan ja pyysi täyttöä kympin edestä.

Hädin tuskin polvihousuistaan ulos kasvanut Gulf-paitainen poika valutti bensaa tuskastuttavan hitaasti taksiauton uumeniin. Viiksekäs avasi oven ja elehti hakevansa sisältä tupakkaa. Koetin pitää pääni lehden suojissa, mutta vilkuilin samalla varovasti kuskin perään ja ympärilleni. Vaikka oli hiljaista, niin varmuuden vuoksi hapuilin toiseen käteeni Leeltä nappaamaani pistoolia, jonka olin jemmannut housunkaulukseen. Samalla harmaa pakettiauto lipui ohitse ja pysähtyi etummaiselle pumpulle. Ovet avautuivat voimalla auton molemmilta sivuilta.

Ensimmäinen laukaus lähti saman tien. Revolverin luoti repäisi taksikuskin takaraivoon nyrkinmentävän reiän ja karvoittuneet veriroiskeet lennähtivät äänekkäästi tuulilasiin. Syöksyin pää edellä ulos sivuovesta ja yhtä vauhtia roskakatoksen suojiin, kun konepistoolin luodit sirpaloivat asemarakennuksen ikkunoita. Gulf-pojan hintelä vartalo nytkähteli takanani osumista ja vajosi sotkuisena massana asfalttiin.

Haravoin nopeasti katseellani maata ja kierähtäessäni kaasupullokaapin taakse nappasin ruostuneen rautaputken kouraani. Vierestä tarjoutuivat tikkaat katolle, takaa puolestaan reitti kulman taakse uppo-oudolle kujalle.