Psykoanalyysit Myyrmannista

  • 11 321
  • 133

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Poistin tämän jutun. Ei se ainakaan keskustelun tasoa nostanut. Anteksi
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti hihhu
Järkyttyneille ihmisille vittuilu ei ole fiksun ihmisen homma, eihän?

Saako järkyttynyt ihminen sitten vittuilla aivan miten sielu sietää? Mikäli saa, niin minäkin ryhdyn järkyttyneeksi ihmiseksi.

vlad#16.
 

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Re: Re: Psykoanalyysit Myyrmannista

Poistinpa tämänkin jutun. Sekään ei anniltaan ollut mitenkään valtava. Pahoittelen tätäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Espoon Tennisseura, Fc Könsikäs
Siis pohdintaa Fight clubin mahdollisesta osuudesta tapahtumiin.

Ihan ensiksi pitää todeta, että Fight Club oli hyvä leffa lähes loppuun asti. Siinä vaiheessa kun Nortonin hahmo lähti estämään pommien laukaisua ajattelin, että jesjesjes! Mutta David Fincher mokasi loppuosan aivan karmaisevalla tavalla ja oli pakko todeta elokuvan olevan lähinnä väkivaltamachoilua. Tämä on se johtopäätös johon olen huomannut myös erittäin monen arvostelukykyä omaavan henkilön päätyneen, mm. Roger Ebertin. Britanniassahan käsittääkseni pyrittiin asettamaan leffa pannaan ja myös omasta mielestäni se alkoi olemaan jo hieman siinä ja siinä. Vahinko vain, että olen (lähes) rajoittamattoman sananvapauden kannattaja.

Se, että spekuloin Fight Clubin mahdollisesta osavaikutuksesta perustuu ainakin seuraaviin syihin:
1) esitettiin 16.9.2002 eli ei liian myöhään suunnittelun kannalta
2) vaarallisen vaikuttava ja vakuuttava elokuva
3) elokuvassa räjäytettiin omatekoisia pommeja
4) haluttiin vaikuttaa ja "parantaa" yhteiskunta
5) päähenkilö oli mielisairas
6) subjektiivinen näkökulma, mutta kenties ihannoitiin väkivaltaa

Tietenkin tämä on pelkkää spekulaatiota, mutta muistakaa minkälaista hulabaloota käytiin Sanna "FBI" Sillanpään tapauksessa. Kyseisessä tapauksessa television vaikutus mielisairaan ihmisen käytökseen oli täysi selviö. Toisin kuin
X-filesista, Fight Clubista saattaa sanoa, että joku psyykkisesti sairastunut henkilö voi ottaa siitä suoraa esimerkkiä.
Pitää tietysti korostaa, ettei terve henkilö ota näistä onkeensa. USA:ssa Columbinen teurastajat Klebold & Harris pelasivat doomia ja tappoivat sen mukaisesti. Hekin olivat tietysti jo ennen kyseistä vaikutetta sairaita.

Huomioikaa, että tässä Vantaan tragediassa puhutaan kaikinpuolin maailmanluokan tapauksesta. Ei tällaista tapahdu oikeastaan missään muuallakaan. Ei säännöllisesti edes USA:ssa. En väitä olevani oikeassa, en ollut paikalla suunnittelun ja teon hetkellä. Mutta keskustelua tullaan TÄYSIN varmasti käymään motiiveista ja Fight Club tullaan nostamaan esiin. Onko mitään tehtävissä?
 

koo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viestin lähetti Milhouse Nixon

Mutta keskustelua tullaan TÄYSIN varmasti käymään motiiveista ja Fight Club tullaan nostamaan esiin. Onko mitään tehtävissä?
Voisi tietysti yrittää välillä sellaistakin konstia, että ei keskusteltaisi. Lakattaisiin tekemästä loputtomia analyysejä, lakattaisiin ymmärtämästä ja lopetettaisiin kaikenlainen hyysäys sellaisten ihmisten kohdalla jotka eivät pysty sopeutumaan "lakeihin ja asetuksiin".

Seitsemän ihmistä kuoli, 80 loukkaantui ja vähintäin puolet suomalaisista järkyttyi ostoskeskuksessa tapahtuneen pommiräjähdyksen takia. Pommimiehen motiivina oli...
Ei tuommoisille tragedioille ole motiivia.

Terveisin koo
 

Hiili

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Fight Club

Eikös Fight Club -elokuvassa räjäytysten tarkoituksena ollut tuhota luottofirmojen rakennukset ja pyyhkiä ihmisten velat kerralla kansista ja kirjoista. Siis tyhjät rakennukset, ei ihmisiä rakennuksissa. Myyrmannin pommi oli mielestäni selkeäsi suunnattu ihmisiä vastaan, joten vertailu fightclubiin on siinä mielessä väärä.

Poliisi varmaankin haastattelee pommimiehen tuttavia ja pääsee toivottavasti sitä kautta hieman sisälle tämän sekopään ajatusmaailmaan ja jotenkin selville motiivista.

Täysin järjetön teko, jonka motiivia on aivan turha lähteä arvailemaan.


-Hiili
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti hihhu

Mitä hienoa sinä sait siitä, että menit sinne threadiin aukomaan päätäsi? Sielläkin mainostit, että ei koskettanut mitenkään. Jos ei koskettanut, niin miksi sinne piti mennä kirjoittelemaan?

Eipä siellä missään vaiheessa sanottu, ettei eriäviä mielipiteitä saa ilmaista, ei ainakaan silmiini sattunut moista ilmausta. Ilmeisesti tällaissa tapauksissa saa vain hymistä puolesta tai olla hiljaa, mutta ei saa ihmetellä sitä miksi jokin aihe saa - minusta - suorastaan yltiöpäisen reaktion aikaan.

Itseasiassa kyseisen ketjun otsikko on jo monella tapaa tulkittavissa, vaikka siten, että "Yes, hienoa, että losahti!".

Olisin itsekin avannut toisen ketjun ennemmin tai myöhemmin, kuten huomasit, kävin ilmoittamassa ketjuun jättäväni aiheen käsittelyn tyystin. Tai mikäli en olisi avannut ketjua, olisin kuitenkin jättänyt aiheen omalta kohdaltani siihen ja lopettanut kyseiseen ketjuun kirjoittamisen.

Eikä minua itkettänyt lainaan, kysyin vain, että saako ihminen järkyttyneenä vittuilla kuinka haluaa, antaako se todella oikeuden vittuiluun? Mikäli antaa mielestäni niin asia on Ok!

Olen vain yksinkertaisesti tottunut keskustelemaan kaikesta mahdollisesta, olemaan rehellinen mielipiteineni. Kieltämättä, oli mielenkiintoista tehdä havaintoja siitä, kuinka kirjoituksiini suhtauduttiin ja reagoitiin.

vlad#16.
 

JanJ

Jäsen
Viestin lähetti hihhu
Järkyttyneille ihmisille vittuilu ei ole fiksun ihmisen homma, eihän?

Sen verran surkea keskustelun avaus, että tässä käy (kuten varmaan huomaat) siten että keskustelua ei synny.
Ja miksiköhän? Paljoa huonommaksi ei ois voinut vetää. Ainoastan vetämällä uskonnon mukaan tää olisi ollut kunniakirjan arvoinen avaus.
 
Suosikkijoukkue
Espoon Tennisseura, Fc Könsikäs
Se vielä Fight Clubista, että siinähän Tyler Durden/X yritti lopussa itsemurhaa tempussa onnistumatta. Ampui suuhunsa ja ei mitään. Monesti mielisairaat kärsivät messiaskompleksista eli luulevat olevansa Jumalia. Näille sairaille teoille on myös tyypillistä se, että niissä tavoitellaan jotain mihin muilla ei "pokka" riitä. Eli pistetään vielä paljon paremmaksi kuin pelkkä luottokorttifirmojen tuhoaminen.

Toisaalta mietityttää kuinka (olettaen) mielisairas on onnistunut sitten väsäämään pommin kasaan. Vaatiiko rakentaminen kuinka selvää mieltä? Ja taas toisaalta on vaikea uskoa oikeudellisesti täysivaltaisen henkilön olevan luonnostaan niin paha, että pystyy toteuttamaan näin karmean teon.
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti vlad
Eipä siellä missään vaiheessa sanottu, ettei eriäviä mielipiteitä saa ilmaista, ei ainakaan silmiini sattunut moista ilmausta. Ilmeisesti tällaissa tapauksissa saa vain hymistä puolesta tai olla hiljaa, mutta ei saa ihmetellä sitä miksi jokin aihe saa - minusta - suorastaan yltiöpäisen reaktion aikaan.

Minusta tuollaisen iskun jälkeen, kun moni ihminen kuitenkin on ollut hätääntyneenä onko omia omaisia ollut paikalla ja yrittänyt hädissään soitella sitten heille, ehkä onnistumatta siinä, on täysin ymmärrettävää, että he ovat järkyttyneitä. Sitten kun ihmiset järkyttyneinä keskustelevat ja sinä kirjoitit sinne, että suahan se ei koskettanut pätkääkään ja et oikein ymmärrä ihmisten reaktioita, niin tottakai se saa ihmiset suuttumaan. Oli se sitten hymistelyä tai jees-jees-miesten juttuja niin kyllä minusta on hetkiä, jolloin voi olla kyseenalaistamatta ihmisten järkyttyneitä reaktioita. Tai sitten avata täysin oman ketjun, jossa voi käsitellä näitä omituisia reaktioita ja analysoida ihmisiä. Näin siis minun mielestäni.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Fight Clubin lopusta en osaa sanoa mitään koska nukahdin kesken tätä satua. Jos joku ottaa tosissaan nämä sadut, niin eläma on todella tyhjää ja todennäköisesti kyynistä.

Jos ei kerran suomalaisen lapsen kuolema pommiräjähdyksessä tunnu miltään, niin sääliksi käy. Tunnevammaisuus on yksi sairaus muiden joukossa ja hoito sekä terapia tässä asiassa auttaa.
 

Hamraan

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ottawa Senators, Edmonton
En järkyttynyt, enkä järkyttynyt wtc:stä, enkä järkyty siitä mitä afrikassa tapahtuu. Kantaani näissä asioissa vaikuttaa se että en tuntenut ketään kuka siellä oli. (En kyllä voi sanoa tässä ja nyt että oliko siellä tuttuja vai ei, mutta ainakaan nyt en ole kuullut siellä olleen)

Väärin olisi sanoa että hienoa että täälläkin tapahtuu jotain ison maailman tyyliin. Mutta osittain fiilis on tämänlainen, en tietenkään kannata näitä spektaakkeleita enkä halua kenenkään kuolevan turhaan.

Tapahtunut mikä tapahtunut. Ainakin monet sai syksyn tylsyyteen pohdittavaa. Sen ymmärrän että monia järkyttää tälläinen, mutta minun mielestä se on tuotu esiin tuolla alkuperäisessä ketjussa yli-mitoitetusti useiden kirjoittajien toimesta, ihan kuin olisi omalle kohdalle sattunut jotain. Sympatiat varmasti kaikki terveet ihmiset lähettävät uhrien omaisille. Sen enempää on turha omia tunteita tuoda esille. Minun mielestä vlad oli mielipiteessä oikeassa.

Kai tästäkin saisi mielenkiintoisen äänestyksen aikaiseksi mikä on todellinen mielipide jakauma palstan keskustelijoiden joukossa, tuntuu että kärkkäimmät ovat ottaneet kantaa asiaan ja suurin osa ottaa rauhallisesti ja miettii omassa päässään näitä juttuja. Turhaa on lähteä lynkkaamaan yhtä henkilöä joka uskalsi tuoda mielipiteensä asiasta julki, meitä muitakin on jotka ajattelevat samalla tavalla.

Pahoitteluni lähetän omaisille. Muille sanon: "Elämä jatkuu".
 

Le Banner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105 NYR
Tosi raastavaa että se oli joku häiriintynyt nuori.
Palakoon helvetin tulessa vitun paskaläjä.

Osanottoni omaisille tapahtuneesta.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Viestin lähetti Hamraan
En järkyttynyt, enkä järkyttynyt wtc:stä, enkä järkyty siitä mitä afrikassa tapahtuu. Kantaani näissä asioissa vaikuttaa se että en tuntenut ketään kuka siellä oli. (En kyllä voi sanoa tässä ja nyt että oliko siellä tuttuja vai ei, mutta ainakaan nyt en ole kuullut siellä olleen)

Väärin olisi sanoa että hienoa että täälläkin tapahtuu jotain ison maailman tyyliin. Mutta osittain fiilis on tämänlainen, en tietenkään kannata näitä spektaakkeleita enkä halua kenenkään kuolevan turhaan.

Tapahtunut mikä tapahtunut. Ainakin monet sai syksyn tylsyyteen pohdittavaa. Sen ymmärrän että monia järkyttää tälläinen, mutta minun mielestä se on tuotu esiin tuolla alkuperäisessä ketjussa yli-mitoitetusti useiden kirjoittajien toimesta, ihan kuin olisi omalle kohdalle sattunut jotain. Sympatiat varmasti kaikki terveet ihmiset lähettävät uhrien omaisille. Sen enempää on turha omia tunteita tuoda esille. Minun mielestä vlad oli mielipiteessä oikeassa.

Kai tästäkin saisi mielenkiintoisen äänestyksen aikaiseksi mikä on todellinen mielipide jakauma palstan keskustelijoiden joukossa, tuntuu että kärkkäimmät ovat ottaneet kantaa asiaan ja suurin osa ottaa rauhallisesti ja miettii omassa päässään näitä juttuja. Turhaa on lähteä lynkkaamaan yhtä henkilöä joka uskalsi tuoda mielipiteensä asiasta julki, meitä muitakin on jotka ajattelevat samalla tavalla.

Pahoitteluni lähetän omaisille. Muille sanon: "Elämä jatkuu".

Joo. Järjestään vaan äänetys siitä kuka on kovin jätkä joka ei välitä mistään mitään. Todennäköisesti voiton vievät rillipää hiirulaiset, jotka eivät ole elämässän mitään nähneet eivätkä kokeneet. Ja tämä oli provo.
 
Viimeksi muokattu:

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Ikävä taas tuoda tätä ikärasisimia tänne, mutta omasta kokemuksestani tiedän, että nuorena miehenä ei monikaan asia järkytä ja muutenkin koko elämä vaikuttaa selvältä kuin pläkki. Vastaukset ja mielipiteet ovat jyrkkiä ja selkeitä. Sitten kun ikää karttuu - ja mikä olennaista - saa omia lapsia, huomaa järkyttyvänsä ihan tämän tästä. Asiat muuttuvat monimutkaisiksi ja milelipiteisiin ilmaantuu muitakin sävyjä kuin mustaa ja valkoista. Henkilökohtaisesti järkytyn aina, kun iltapäivälehtien otsikoissa on uutinen lapsen kuolemasta. Olen jopa sitä mieltä, että iltapäivälehtien tulisi lopettaa lasten onnettomuuksilla mässäily lööpeissään. Ketä tarvitsee tietoa esimerkiksi siitä, että viisivuotias putosi isänsä traktorin kauhasta ja jäi oman isänsä yliajamaksi? Ei ketään! Uhrin omaisten ja sukulaisten tuskaa lisätään, kun joka kioskin seinässä asia on tapetilla ja muita ihmisiä järkytetään masentavalla uutisella. Uhria se ei tuo takaisin. Mässäilyyn kuuluu vielä, että näytetään sisäsivuilla kuvia kuolleen lapsen leikkikaluista tai pihapiiristä: "tässä keinussa ei enää keinuta..." jne.

Väitän, että ketään, kenellä on omia lapsia ei voi olla järkyttymättä Myyrmannin tapauksesta. That´s an undeniable fact.
 

Cannibal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Oikeassa olet

Bastin kirjoitus kuulostaa erittäin todenmukaiselta. Voin hyvin uskoa, että sitten jos/kun on omia lapsia, tällainen uutinen voi vaikuttaakin eri tavalla. Ei sitä tosin nyt osaa ajatella niin, mutta varmaan näin on. Onhan se luonnollista, että iän karttuessa myös ihminen muuttuu monessakin suhteessa.

Itse olen nuori, ja pakko todeta, että eipä juuri järkyttänyt minuakaan tämä tapaus, vaikka asun aika lähellä tässä Espossa, käyn silloin tällöin Myyrmannissa ostoksilla ja monet tutut ja omaiset käyvät myös siellä. Tässä tapauksessa on nyt vain niin, etten tuntenut mitenkään ketään, joka siellä olisi menehtynyt tai loukkaantunut, jolloin rehellisesti voin sanoa, etten pysty olemaan järkyttynyt vaikka yrittäisinkin. Tämä oli uutinen muiden joukossa. En usko, että uhrit tai heidän omaisensa mitään ulkopuolisten sääliä tai sympatiaa kaipaavatkaan; tärkeintä on oman lähipiirin tuki.

Mielestäni on ihan hyvä, jos näitä ei niin vakavasti ota. Muutenhan tässä saisi koko ajan itkeä kaikenlaisten katastrofien takia. Luonnollista on mielestäni surra kun läheinen ihminen menehtyy tms., mutta mitään luonnotonta tuntemattoman ihmisen surematta jättämisessä ei mielestäni ole. Jos sen takia pitäisi tässä hoitoon lähteä, kuten nimim. Pete 62 ehdotti, niin hohhoijaa. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa tajuta, että kaikki kokevat tilanteen omalla tavallaan, eikä yksikään tapa ole oikea tai väärä. Tunteilleen ei voi mitään, eikä tunnevammaisuus, sikäli kun sellaista nyt edes on, ole mikään rajoite tai sairaus. Se olisi nykyajan maailmassa piemminkin voimavara.

Jos täällä joku kertoo rehellisesti, ettei tunne surua tästä, mitä siihen voi sanoa? Ei mitään. Tosin monet täällä ovat ottaneet siitä jostain syystä nokkiinsa, ja jopa vladin hyllytystä on vaadittu. Mielestäni tyhmimmät ja asiattomimmat kommentit ovat juuri näitä: "Viedään tekijät saunan taakse ja ammutaan ne ja niiden omaiset"-tyyliset mauttomat kommentit. Nämä kirjoittajat taitavat olla mieleltään yhtä sairaita kuin tämä tekijä kun tuollaisia ehdottavat.

Olen myös huomannut, että lapsen henki on monen mielestä paljon arvokkaampi kuin aikuisen...niin kai sitten. Ehkä sitten senkin ymmärrän, jos niitä itse saan.

En kuitenkaan lähtisi suoraan väittämään, että tapaus koskettaa jokaista jolla on lapsia....mielestäni jokaisella on edelleenkin oma tapansa käsitellä asioita ja jokainen ottaa tällaiset uutiset vastaan omassa mielessään yksilöllisesti. Kukaan ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, ja kaikkia mielipiteitä ja tunteita on kunnioitettava. Ne ovat osa yksilöllisyyttä.

Nämä Myyrmäen tapausta käsittelevät ketjut ovat hyvän keskustelun ja suvaitsevaisuuden irvikuva. Kaikkien pitäisi esittää hyvän maun mukaan järkyttynyttä, vaikkeivät oikeasti olisikaan.
Toisaalta, nyt yleistän...näitä lahtaajia on ollut periaatteessa vain kourallinen...on siellä asiallisiakin viestejä ollut joukossa.

En tiedä uskallanko jatkaa tätä viestiä tämän pidemmälle...kohta kuitenkin joku Mike tai Pete tulee esittämään tappouhkauksen kun kehtasin olla heidän kanssaan eri mieltä...tai ainakin hoitoon käskevät hakeutua. Kas näin se keskustelu Jatkoajassa toimii.
 
K

kangaroo

Bast, Timi ja muutamat muutkin kiteyttivät sen mitä on mielessä liikkunut eilisillan jälkeen. Ehkäpä toisaalta nämä 4-5 tähän ketjuun kirjoittanutta viileän kyynistä älykkönuorukaista, joita ei mikään maallinen hetkauta, oppivat myöhemmin elämänkokemusta (ja ehkä lapsiakin) saatuaan ymmärtämään meidän "lapsellisten" näkemyksiäkin.

Tulee mieleen se vanha sanonta yliopistolta, jonka mukaan kukaan ei ole niin kaikkitietävän viisas kuin ensimmäisen vuoden opiskelija.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Viestin lähetti Pete 62

Jos ei kerran suomalaisen lapsen kuolema pommiräjähdyksessä tunnu miltään, niin sääliksi käy. Tunnevammaisuus on yksi sairaus muiden joukossa ja hoito sekä terapia tässä asiassa auttaa.

Asetatkohan sinä nyt tämän lapsen jollain tapaa korkeampaan asemaan ihmisenä, onko hän jollain muotoa "parempi uhri" kuin ne muut? Entäpä tämä lapsen kuolema verrattuna lapsen kuolemaan liikenne onnettomuudessa, tai lapsen kuolemaan oman käden kautta (kuten jokunen vuosi sitten tapahtui, ja tuskin teko on ainoa laatuaan)?

Se on ikävää, että tällaista tapahtuu, mutta en voi kokea järkytystä jokaisen tuntemattoman kuolleen puolesta, joten olen sitten tasapuolinen kaikkia kohtaan, enkä tunne mitään kenenkään puolesta, tai jos tunnen, niin tunne on niin vähäinen ettei siitä kannata tehdä suurtakaan numeroa.

Kuten olen monasti kirjoittanut, minulle jokainen ihminen on yhtä arvokas tai arvoton, tähän joukkoon luen myös itseni.

Ennenkuin kukaan repii totaalisesti pelihousunsa niin miettikää vielä seuraavaa. Mikä tekee juuri tästä lapsesta niin erityisen, että viimeistään hänen kuoleman tulisi pysäyttää ja koskettaa?

Entäpä, kuinka mahtaisitte suhtautua siihen, jos tänne tulisi joku suremaan teon tekijää? Joku hänen ystävä joka kaipaa häntä. Minkähän kohtelun hän saisi osakseen?

vlad#16.
 

Johnny99

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jokainen suhtautukoon asiaan, niinkuin itsestä tuntuu, mielestäni. Jos koskettaa, niin koskettaa. Itseäni kosketti. Tietysti monet voivat tulkita sanan koskettaa eri tavoilla. Tänään vietin oikeastaan täysin normaalin lauantain, jännitin suosikkijoukkueeni Lappeenrannan seikkailua ja seurasin Suomen Azeri-peliä lähes täysillä. Eli kohdallani koskettaminen tarkoitti tässä kohtaa sitä, että se pysäytti eilen miettimään, pisti soittamaan pikkuveljelle joka olisi saattanut olla Myyrmannissa, ja kummitteli mielessä tavalla tai toisella loppuillan, ja tänäänkin. Se pisti myös, kuten tälläiset tapahtumat aina, mietimään omaa kuolevaisuuttaan ja katoavaisuuttaan, kuten Sting laulaa "how fragile we are". Tämä kohdallani oli koskettamista/järkyttymistä. Mietin sitä, kuinka karsealla tavalla perjantai-illan kauppareissu muuttui painajaiseksi uhriksi joutuneiden kohdalla. Miltä perheistä mahtaa tuntua ja niin poispäin.

Vertaaminen siihen, että miksei liikenteessä kuolleita surra samalla tavalla, on mielestäni osittain väärin. Autoon mennessään aikuinen ihminen tietää ottavansa riskin joka kerta. Autoilu on vaarallista. Itse olen vuosia ajanut ammatikseni, ja tiedostan jatkuvasti liikenteen hasardiuden. Ei tarvita kuin yksi nukahdus vastaantulevan auton kuljettajalta, yksi katse radioon väärällä hetkellä, ratti liikahtaa pikkaisen, ja törmäys on valmis. Ajaminen ja autossa oleminen on riskialtista. Vaarallisempaa kuin niin paljon pelätty lentäminen, tilastojen mukaan. Atolla matkustamisen liittyy siis jonkinasteinen "tietoinen riski". Lisäksi liikenneonnettomuudet ovat lähes sataprosenttisesti nimenomaan onnettomuuksia, valitettavia yhteensattumia, toisin kuin ostoskeskuksessa räjähtävä pommi.

Sensijaan ostoskeskukseen klovniesitystä seuraamaan ja viikonloppuostoksia tekemään menevä perhe tuskin tuntee olevansa vaarassa. Tämän takia kesken ostosreissun kuollut ihminen tuntuu vielä "viattomammalta" uhrilta kuin autossa istunut.

Liikennekuolema on siis helpompi ymmärtää ja hyväksyä - niitä valitettavasti sattuu niin kauan kuin peltipurkeilla itseämme liikutamme. Se on "normaalia", vaikkakin ikävää. Sensijaan pommimiehen aiheuttama kuolema on 100-prosenttisesti turha ja hankalampi niellä.

Ja vladin mainitsema "jokainen ihminen on samanarvoinen"- ajatus on periaatetasolla sinänsä totta, mutta en usko kenenkään pystyvän käytännössä sitä noudattamaan. Ihmisiähän me vaan olemme. Tuttu on aina läheisempi ja tärkeämpi kuin tuntematon, ja tulee aina olemaan. Turha hurskastella kenenkään. Oma lapsi tai veli/sisko/kaveri on tärkeämpi kuin tuntematon hiippari. Turha sitä on kiistää. Ja luonnollisesti lapsen kuolema tuntuu vielä pahemmalta kuin aikuisen. Lapsella on enemmän elinikää odotettavissa, lisäksi hän on "viaton", tuskin on kerennyt kenellekkään pahaa tekemään.

Useimmilla on ne omat läheisensä/viiteryhmänsä, joita tapahtuma erityisesti liikuttaa. Tältä kannalta kaikki ovat tasoissa. Ei meidän tarvitse koko maailman murheita sentään kantaa.

edit. pari lausetta lisätty.
 
Viimeksi muokattu:

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Viestin lähetti vlad
Asetatkohan sinä nyt tämän lapsen jollain tapaa korkeampaan asemaan ihmisenä, onko hän jollain muotoa "parempi uhri" kuin ne muut? Entäpä tämä lapsen kuolema verrattuna lapsen kuolemaan liikenne onnettomuudessa, tai lapsen kuolemaan oman käden kautta (kuten jokunen vuosi sitten tapahtui, ja tuskin teko on ainoa laatuaan)?


Kyllä minulle henkilökohtaisesti lapsiuhri on huomattavasti koskettavampi uhri. Minulla ei itselläni ole lapsia, mutta silti nuoren ihmisen kuolema on jokainen kerta paha juttu, oli se sitten pommin aiheutta, liikennekuolema tai sitten itsemurha. Se on jokainen kerta valitettavaa. Kuitenkin pommin aiheuttama kuolema noista on kuitenkin se kaikkein pahin, sillä tässä tapauksessa lapsi oli esim. katsomassa klovnin esiintymistä ostoskeskuksessa. Paikassa, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla turvallinen paikka ja sitten joku tulee ja räjäyttää itsensä tuhannen palasiksi. Liikenneonnettomuus on tottakai myös kamala asia, mutta liikentessä on aina omat riskinsä - valitettavasti. Lapsen itsemurha on tietysti myös kamala asia, mutta silloin miettisin ennen kaikkea, että minkä vuoksi lapsi on ajautunut sellaisen tilanteeseen, että hän päättää päivänsä.

Eli mielestäni noista tuo pommi-iskussa kuoleminen on juuri sen vuoksi pahempi kuin muut vaihtoehdot, että se on jonkun toisen ihmisen tahallisen teon vuoksi aiheutunut kuolema.

Kuten olen monasti kirjoittanut, minulle jokainen ihminen on yhtä arvokas tai arvoton, tähän joukkoon luen myös itseni.


Hieno periaate sinällään. Minulle läheiset ihmiset ovat huomattavasti arvokkaampia kuin tuntemattomat ihmiset. Ihan pohdiskeluna vaikka, jos joku ihminen räjäyttäisi itsensä ja omaisiasi kuolisi siinä, niin arvostaisitko tätä ihmistä yhtäpaljon hänen tekonsa jälkeen?

Mikä tekee juuri tästä lapsesta niin erityisen, että viimeistään hänen kuoleman tulisi pysäyttää ja koskettaa?


Jos hänen kuolemansa ei pysäytä taikka kosketa sinua niin ei siinä mitään. Minusta juuri se, että joku toinen ihminen päätti räjäyttää itsensä ja viedä muita ihmisiä mukanaan, tekee tästä kuolemasta niin julman. Myyrmannissa olleelta, klovni-esitystä seuranneelta lapselta, tuskin hän meni kyselemään:"Kuules skidi, mä aion nyt räjäyttää itteni tuusan nuuskaksi. Haluuks lähtee messissä?". Tiedän myös, että maailmalla on lukemattomia sotia jossa kuolee viattomia ihmisiä, mutta en kielläkään, etteikö tämä olisi koskettanut minua enemmän.


Entäpä, kuinka mahtaisitte suhtautua siihen, jos tänne tulisi joku suremaan teon tekijää? Joku hänen ystävä joka kaipaa häntä. Minkähän kohtelun hän saisi osakseen?

Kyllähän kaikilla on oikeus surra ketä tahtovat. Oli sitten kyseessä vaikka tuollainen itsensä räjäyttänyt hemmo. Minua askarruttaa hänen kohdallaan etenkin Miksi? Siis mikä saa nuoren miehen tekemään tuollaista? Minulta ei kyllä hänen kohdallaan muuten surua taikka myötätuntoa riitä, sillä hän kuitenkin aiheutti itse tuon räjäytyksen. Jos hän ei väkisin olisi vienyt muita mukanaan, olisi tilanne ollut eri. Näin minun arvostusmaailmassani. Jokaisella kuitenkin on tietysti oikeus nähdä asiat omalla tavallaan.
 

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Bast on kyllä kirjoituksessaan todella lähellä sitä, miten itsekin asian koen.

Myyrmannissa ei kuollut eikä loukaantunut ketään, jonka tunnen. Ja olen silti melkoisen järkyttynyt. Tätä ei ilmeisesti kaikki ymmärrä.

Yritetäänpä selittää. Olen perheellinen mies ja minulla on kaksi pientä lasta. Lapseni ovat minulle tärkein asia maailmassa. Myyrmanni on lähin kauppakeskus, ja käymme siellä usein. Emme kylläkään olleet siellä perjantaina, mutta mitä sitten? Pommin räjäyttänyt idiootti olisi hyvin voinut valita jonkun toisen päivän tai paikan teolleen ja huonolla tuurilla perheeni olisi ollut juuri silloin paikalla.

Kyse on siis siitä, että yleensä ilmaantui tällainen MAHDOLLISUUS menettää rakkaimpansa. Perheen miehenä koen olevani vastuussa vaimoni ja ennen kaikkea lapsieni turvallisuudesta. Ennen en pitänyt tapahtunutta edes kovin mahdollisena näillä nurkilla, mutta nyt kun se sitten onkin raakaa todellisuutta, olen todella hämilläni. Mitä voin tehdä perheeni turvallisuuden eteen tällaisten tilantein varalta? En juuri mitään. Voimattomuuden tunne on suuri.

Voin myös kuvitella, että lapseton, nuorehko yksineläjä tuntee tilanteen toisin. On paljon helpompaa olla, kun on vastuussa vain itsestään. Nuori aikuinen on muutenkin yleensä niin hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin itsetunnonkin puolesta, että tuntuu ettei mikään voi heitä vahingoittaa. Ja jos vahingoittaakin, psyyke on niin vahva että siitä kyllä selvitään. Tai ainakin siltä tuntuu, kunnes toisin todistetaan.

Omia tuntemuksiani ei tietenkään voi edes verrata niihin, mitä on henkilöillä joiden rakkaimmat, ystävät tai tutut joutuivat tapahtuman uhreiksi. Heille syvimmät osanottoni ja uskoa parempaan päivään.

En voi millään ymmärtää, miten joku haluaa päättää päivänsä haluten viedä mahdollisimman monta viatonta sivullista mukanaan. Ja vieläpä lapsia.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Alkuun kiitokset Johnny99'lle ja Timille asiallisista vastauksista, toivottavasti niiden myötä ketjuun rohkenee moni muukin kirjoittaa asiallisia ja perusteltuja mielipiteitä, mustavalkoisten "suksi vittuun" -viestien sijaan. Koetan palailla niihin tarkemmin tämän päivän kuluessa - olisi paljon muutakin tehtävää tälle päivälle. Toisaalta, ehkäpä tämä kirjoitus vastaa osaltaan muutamiin avoimiin kysymyksiin.

Luonnollisuudesta/luonnottomuudesta.

Tietyllä tapaa pidän Myyrmannissa tapahtunutta itsemurhaiskua, (tosin emme vielä tiedä oliko tarkoitus tehdä itsemurhaisku vai viedä pommi vain sinne), täysin luonnollisena tekona vaikka se toiselta kantilta katsoen on Suomen oloissa aivan luonnoton teko.

Kuten viittasin toisessa ketjussa, minua teko ei järkyttänyt osaltaan senkään tähden koska olin varautunut ennalta siihen, että moinen on aivan mahdollinen Suomessa, emme enää elä missään lintukodossa suojassa pahalta maailmalta. (Pahakin on suhteellista, huom.) Koska olin varautunut moiseen jo jonkin aikaa ei se siis yllättänyt minua, ja kun vertaa tekoa aikakauteen jota elämme tuntuu hyvin luontevalta odottaa, että jossain vaiheessa Suomessa tapahtuu jotain tällaista, odotin sen tapahtuvan ennemmin tai myöhemmin, itseasiassa hivenen enemmin. Tämä mielessä pitäen tämä sinänsä luonnoton teko muuttuu luonnolliseksi - minusta.

Teon luonnollisuus ja luonnottomuus riippuu siis yksin näkökulmasta josta sitä tarkastelee.

Vähän kuolemasta.

Kuten moni on varmaan huomannut, mikään aihe ei ole minulle tabu. Voin liki kiihkotta käsitellä kaikkea pedofiiliraiskaajista, sairaanhoidonpriorisoinnista itsemurhaiskuihin, astua tavallaan tapahtumien ulkopuoliseksi tarkkailijaksi jolloin en anna tunteiden vaikuttaa millään muotoa itseeni, tai vaikutus on hyvin vähäinen. Tämän tähden kuolemasta puhuminen on minulle äärimmäisen luonnollista, minulle kuolema - luonnottomaltakin vaikuttava - on eräällä tavalla luonnollinen, jollei muuta niin loppuna.

Omaisteni kuolemat, työkaverin hirttäytyminen ovat minulle aivan yhtä luonnollisia aiheita kuin mitkä muut tahansa, olipa kuolema millainen tahansa, se on minulle vain loppu - lainkaan väheksymättä sitä tapahtumana. Tietysti suhtautuminen läheisen kuolemaan on hivenen syvällisempi tapahtuma kuin tuntemattoman, mutta enpä ole juurikaan huomannut todella liikuttuvani kuullessani ainoankaan ihmisen kuolemasta.

vlad#16.
 

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Yksi asia on tullut mieleeni näitä ketjuja lukiessa, mikä minua askarruttaa. Monet nimittäin tuntuvat surevan sekä uhrien että tekijän omaisten puolesta, minä taas tunnen surua ja myötätuntoa uhrien mutta en tekijän omaisten puolesta. Ehkä tämä on mustavalkoinen käsitys asiasta (olenhan yliopistossa ensimmäisen vuoden opiskelija :oP), mutta on vaikea uskoa että hyvien ihmisten keskellä kasvaisi tällaisia tyyppejä, joista on hienoa räjäyttää itsensä ja muutama muu ilmaan. Jos vanhemmat eivät laiminlyö kasvatusta niin lapsesta pitäisi kasvaa normaali empatiakykyinen ihminen, joka ei koskaan tekisi tällaista. Ja jos lasta on kohdeltu kaltoin, on kärjistetysti sanottuna hänen vanhemmilleen ihan oikein että lapsi päättää päivänsä tällä tavalla. Sivullisille uhreille se on kohtuutonta, mutta ei niille, jotka ovat olleet pahoja tekijää kohtaan.

Mutta tunnustan oman rajoittuneisuuteni näissä asioissa - koska minulla ei vielä ole lapsia, en ole joutunut oikeasti kasvattamaan ketään vaan olen vain miettinyt teoriatasolla näitä asioita. Voi siis olla, etteivät asiat olekaan näin yksinkertaisia, ja maailman yleisen pahuuden vuoksi rakastavien vanhempien lapsestakin voi tulla tappaja. Ehkä yhteiskunta ei anna vanhemmille mahdollisuutta antaa niin paljon huomiota lapselle kuin tämä tarvitsisi, tai vanhemmat muista, heistä riippumattomista syistä johtuen eivät ole onnistuneet kasvattamaan lapsestaan hyvää ihmistä, vaikka heillä olisikin ollut tähän vakaa tarkoitus ja he olisivat näin oikeasti halunneet tehdä. En tiedä...
 

Hamraan

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ottawa Senators, Edmonton
Löytyykö näitten järkyttyneiden joukosta yhtään semmoista joka oli sitä mieltä että WTC:n aiheuttamat tunnekuohut olivat amerikkalaisilla ylimitoitettuja ja jonka mielestä amerikkalaisten pitäisi katsoa avarammin maailmaan ja surra Ruandan kansanmurhaa jne? Samaa te kai koette kuin jenkit vuosi sitten. Enkä nyt leimannut teitä kaikkia kuuluvan tähän ryhmään, mutta hurskastelijoita löytyy aina.

Joku epäili iän olevan kyynisyyteni pääsyyllinen ja sen että elämänkokemusta uupuu. Olen 23 vuotias. Siitä voi jokainen päätellä mitä tämän ikäinen voi kokea ja tiedostaa maailmasta. Olen myös työtön, minulle ei ole vielä avautunut mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Ja tunnen itseni yksinäiseksi. Noniin siinähän on selkeästi laitettu ne syyt miksi olen tunneköyhä.

Perheen koira tippui veneestä muutama viikko sitten ja löi itsensä veneen laitaan niin että selkänikama niksahti puoli senttiä paikaltaan (takajalka ilmeisesti kärsi jostain hermorata jutusta). Oli vaara että jos se ei kiropraktikolla käynnin jälkeen ala parantumaan niin koira lopetetaan (ja on vieläkin). En edes halunnut että meidän perheeseen olisi otettu koira 7-8 vuotta sitten, mutta kyllä siihen silti muodostui tunne side ja viimeiset 3 vuotta kun olen asunut poissa niin ensimmäisenä aina koiraa rapsuttamassa kun kotiin menin. Kyllä minun silmät tästä kostuvat kun kirjoitan teille tuntemastani olennosta.

En ole käynyt Myyrmannissa. Joku sanoi käyneensä joskus Balilla ja sen takia järkyttyneensä siellä räjähtäneestä pommista, ilmeisesti tämä on se suurin syy ihmisten järkytykseen, he ovat käyneet siellä ostoskeskuksessa joskus tai useamminkin.

En lähde tuomitsemaan ketään hänen kokemansa järkytyksen perästä, mutta minun kommenttini asiasta sai aikaan ne jotka rupesivat haukkumaan vladia siitä että uskalsi sanoa oman mielipiteensä asiasta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös