Projekti: Kissa

[Tarinankertoja]

Ainakin kokemattomammat ihmisomistajat luulevat kissojen kiintyvän omistajiinsa. Niinhän ei ole vaan ne kiintyvät siihen paikkaan eli reviiriin ja niille on aivan sama kuka antaa ruokaa kunhan sitä jostain tulee.

Täyttä potaskaa. Kissa kiintyy ihmisiin siinä missä muutkin lemmikit, koska kotikissa on "ikuisesti pentu" ja ihminen on tämän emo. Rotueroja asiassa toki on.

Maatalossa, jossa kissat asuu erillään ihmisistä pääasiassa navetoissa (siis siinä mennen maailman idyllissä, jota on enää suomifilmeissä), kissa ei siitä ihmisestä ehkä niin perusta, mutta lemmikit kiintyvät ihmisiin. On muuten yksi isoimpia kasvattajien kasvatuslinjavalintoja ohjaava tekijä myös. Ei siis pelkkä ulkonäkö, vaan luonnekysymykset ja sellaset satavuotta on kiinnitetty huomiota myös ihmiskiintymyksen tasoon.

Paikkakiinnittyminen on taas reviiriasia, sekä kissan oman turvallisuustunteen asioita. Paikkakiinnittyminen muuttuu helposti kun muuttaessa osaa vaan oikeita asioita tehdä.

Hyvä ystäväni joutui antamaan kaupunkikissan pois maalaiskotiin, kun sänkyyn virtsaaminen ei loppunut millään keinoilla.

No jo on helpolla luovutettu. ilman fyysistä vaivaa tämmöst ongelmakäytökset on aina ratkastavissa.


Varsinaiseen asiaan

Täytyy kehottaa hoitopariskuntaa hommaamaan ainakin vielä kolmas laatikko ja kysymään eläinlääkärin mielipidettä. Tarvittaessa tietenkin viemään näytille eläinlääkäriin.

Eläinlääkärikäynti on toki hyödyllinen, mutta jos molemmat kissa oireilee samalla tavalla, veikkasin muuta kun fysiologista syytä. Ruokavaliomuutosstressi voi olla yksi.

Kissojen reviiriongelmaan osta vaikka petplanetista feliway lauhdutin ja pistä postiosoks kissojenhoitajien talous. Se voi auttaa. Yksi vaihtoehto on kissojen eristäminen toisistaan. Tämä on ihan normikäytäntö esim kissankasvattajilla, koska on tilanteita, missä jotkut kissat ei vaan tule toimeen keskenään, ja dominassi ilmiötä esiintyy ihan leikatuillakin kissoilla. Näissä jutuissa pitäsi tietää vähän tarkimmin kissojen leikkausikä ja millasessa perheessä ne on asunu (no tähän ei pasltalla varmaan ole tarvetta mennä) jne.

Jos hoitajapereheessä viä on joku lemmikkeihin/kissoihin negatiivisesti suhtautuva ja tämä viä käyttää ääntään, on kissastresssi todennäköinen ongelma…

 

[Musta Nuoli]

Ainakin kokemattomammat ihmisomistajat luulevat kissojen kiintyvän omistajiinsa. Niinhän ei ole vaan ne kiintyvät siihen paikkaan eli reviiriin ja niille on aivan sama kuka antaa ruokaa kunhan sitä jostain tulee.

Kuten @Tarinankertoja totesikin, niin moinen väite voi pitää paikkansa jossain maalaistalossa jossa kissat kulkevat missä ladoissa sattuu, mutta kotikissat kiintyvät tietysti omistajiinsa, monet erittäin paljon. Toki tämä on vastavuoroista, eli jos ihmistä ei kissan hyvinvointi kiinnosta tai suhtautuminen on kuin johonkin tuotantoeläimeen tai välttämättömään pahaan nurkissa, niin miksipä kissakaan kiintyisi silloin ihmiseen ylitsevuotavan paljon? Ei todellakaan ole sama, kuka sitä ruokaa antaa.

Minulla on ollut vähintään yksi kissa yli 15 vuotta joten en laske itseäni kovin kokemattomaksi ihmisomistajaksi, mutta tietysti aina on parempi vedota asiantuntijoihin ja tutkimuksiin, joita tästäkin asiasta on runsain mitoin. Iltasanomissa oli pari vuotta sitten artikkeli, jossa kumottiin kissoihin liittyviä yleisiä harhaluuloja. Asiantuntijoina olivat HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen, Kissaliiton puheenjohtaja Veikko Saarela sekä eläinlääketieteen lisensiaatti, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Kirsi Juuti CatVet-kissaklinikalta.

Väite: Kissat kiintyvät paikkoihin, eivät ihmisiin
HL: Tämä väite pitää paikkansa vain, jos kissat elävät vailla ihmiskontaktia ja huolenpitoa. Mikäli kissoja hoidetaan hyvin, ne kiintyvät hoitajiinsa.
VS: Kissat kiintyvät ihmisiin, lajitovereihinsa, toki tutut ja turvalliset paikatkin kissaa miellyttävät.
KJ: Kissat kiintyvät ympäristöön, jossa niiden on hyvä olla, ja ihmisiin jotka tuovat niille turvaa.

Äänin 3-0 tämäkin harhaluulo kumottiin.

Jos kissa vaikuttaa välinpitämättömältä, niin silloin vika voi olla kokemattomassa ihmisomistajassa joka ei tajua kissan eleistä ja kehonkielestä mitään ja luulee, että jos kissa ei käyttäydy kuin koira niin se ei välitä. Tätä totesi myös YLEn haastattelussa eläinasiantuntija Helena Telkänranta:
– Ihminen joka ei ole kovin tottunut havainnoimaan kissan ilmeitä ja eleitä ja vivahteikasta, mutta pienieleistä kommunikointia, saattaa kokea kissan etäiseksi ja oman tiensä kulkijaksi, kuvaa Telkänranta.
Todellisuudessa kissa on sosiaalisempi kuin uskotaan. Sen keskustelueleet ja ilmeet vain ovat hienovaraisia: korvan liikahduksia ja asennon muutoksia. Ne jäävät helposti huomaamatta jopa omistajalta.
Itsenäiseksi miellettävä kissa myös kiintyy ihmiseen. Kiintymyksen lujuus riippuu osittain siitä, kuinka paljon hyviä kokemuksia ihmisistä kissa on saanut pentuaikanaan. Sosiaalistuminen ja kiintymys vaativat luottamusta.
– Kissan tapa olla yhdessä omistajansa kanssa on hyvin samantyyppinen kuin se, miten kissanpentu on yhdessä emonsa kanssa, kuvailee Helena Telkänranta.

Kotikissa on myös pitkälti laumaeläin, ei mikään erakko. Laumaan voi kuulua toisia kissoja tai minimillään ihmisomistaja, mutta edellämainitun IS-artikkelin ykköskohdassa kaikki asiantuntijat eläinlääkäriä myöten lähtevät siitä, että kissa on sosiaalinen lemmikkieläin. Eli kuten aiemmin jo mainittiinkin, niin kissan tapaa voi verrata siihen kuinka pentu on emonsa kanssa, eli suomeksi kissa kokee olevansa perheen/lauman jäsen. Tietysti tämä on ihmisomistajasta kiinni. Jos on välinpitämätön, kohtelee kissaa (tai mitä tahansa eläintä) kaltoin tai parhaimmillaankin käy joskus kippaamassa raksuja kuppiin eikä muuten osoita mielenkiintoa, niin eipä silloin kissakaan luottamustaan osoita.

 

[ace]

Laitetaanpa vähän päivitystä tähän ongelmaan. Hoitopariskunta oli laittanut yöksi GoPron kuvaamaan ja paljastui, että sekä talouden oma kissa, että minun kollikissani käy kuseksimassa samalle matolle. Selkeästi siis kyse reviirikiistoista. Se, miksi minun narttukissani paskoo toiselle matolle, ei lienee mistään sen kummemmasta kiinni kuin samasta reviirisodasta, tai ainakin sen vaikutuksesta.

Se on tietysti kaikkein ikävintä että talon oma kissa joutuu omaa kotiaan puolustamaan kuseksimalla nurkkiin, mitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Oma kollini on alkanut hyvin menneen alun jälkeen fyysisesti hakemaan valtaa tältä ja tottahan sitä omaa reviiriään puolustaa.

Nyt on lisätty hiekkalaatikoita ja pyritty järjestämään kaikille omaa rauhaa, mutta vaikeatahan se on, vaikka onkin tilava kolmio. Saapa nähdä rauhoittuuko kissat vai talon isäntä ensin.

 

[Tarinankertoja]

Oma kollini on alkanut hyvin menneen alun jälkeen fyysisesti hakemaan valtaa tältä ja tottahan sitä omaa reviiriään puolustaa.

Tähän siitä Feliwaylauhduttimesta voisi olla apua.
Feliway Diffuser and Refill on Sale | Free UK Delivery

Jotkut vannoo hormoonittomaan vaihtoehtoon, mutta omat ja kaverien kokemukset puoltas feliwaytä
Felisept-fermonituotteet | kissan hoitotuotteet edullisesti zooplussalta!: Felisept Home Comfort Set - kissan rauhoittamiseen

omani oon zooplussasta ostanu, mutta eipä näytä feliwaylauhdutinta olevan enää kaupan. Toki niitä saa paikallisista mustistajamirrsitä, mutta jos on maailmalla, niin noista kahesta saa näppärästi sinne hoitokotiin tilattua.

 

[BlackWolf]

@ace Kai se alkuperäinenkin kissa on leikattu?
Näistä teksteistä saa todella pelottavan kuvan, että siellä on lyöty leikkaamaton uros saman katon alle muiden kanssa ja ihmetellään, kun ei toimikkaan kuin junan vessa. Kuka on nykyaikana yleensäkkään niin edesvastuuton, ettei leikkauta kissaansa? No kaikki on mahdollista. Uroskissoille merkkaileminen on todella normaali tapa ja tämä poistuu käytännössä aina leikkauksella.

Feliwaylle kanssa täältä peukkua. Lisäksi se eläinlääkärireissu on AINA se lähtökohta jokaisen ongelman kohdalla. Siellä otetaan virtsanäyte ja siitä tutkitaan bakteerit yms. Sen voi myös tehdä niin että hakee apteekista kippoja, ottaa vaikka saunakauhalla kissan kyykistyttyä virtsaa talteen, kaataa kippoon ja kippo jääkaappiin, jos ei suoraan saa kiikutettua lääkäriin tutkittavaksi.

Lähtökohdan pitäisi aina olla se, että ensin tutkitaan ettei asia liity vaikka siihen, että toinen uroksista on sairas ja siksi ei pissaa laatikkoon ja toinen reagoi siihen, kuin heti olettaa että kyse on jostain käytösongelmasta. Tämä huom. varsinkin silloin jos se alkuperäinen kissa on leikattu.

Joo se, hui kauhistus, maksaa vähän rahaa kun eläinlääkäri tutkii näytteen, mutta se pitäisi olla jo tiedossa kun kissan ottaa että kyseessä on elävä olento ja se voi joskus maksaa jotain sen hoito. Lemmikeitä ei saisi verrata lapsiin, mutta aina välillä ihmetyttää, että jos lapsella vähän on flunssaa niin ravataan vaikka ja millä lekurilla, mukaanlukien yksityiset, mutta kun kyseessä on lemmikki, niin se ei saa maksaa vittu mitään, tai sitten saa ennemmin kuulan kalloonsa ja senkin naapurin haulikosta, tai heitetään se johonkin kadun varteen, kun sillä ei ole mitään oikeaa arvoa. Kunhan on pois omista jaloista pyörimästä. (en viittaa nimimerkkiin ace tässä yhteydessä, vaan tähän miten viitataan ettei se lekuri nyt mitään voi löytää yms. asenteeseen)

 

[BattleHymn]

Ainakin kokemattomammat ihmisomistajat luulevat kissojen kiintyvän omistajiinsa. Niinhän ei ole vaan ne kiintyvät siihen paikkaan eli reviiriin ja niille on aivan sama kuka antaa ruokaa kunhan sitä jostain tulee.

.

Kyllä nyt on hakusessa tiedot aika pahasti, tai sitten sinun omat kokemukset on vaan kissoista jotka ei pitäneet sinusta.

Itsellä 3v tyttökissa, ja tuntuu ettei hän pystyisi edes elämään ilman minua. Aina kun olen kotona yrittää tunkea syliin, tai edes sille etäisyydelle että voin koskettaa neitiä. Kun menen nukkumaan, neitonen hyppää suoraan rinnanpäälle ja makaa siinä niin kauan kunnes käännän kyljelleni.

Aamulla kun herään alkaa kauhea huuto ja tulee puskemaan mun naamaani, kunnes hätistän pois ja nousen ylös.

"Ainakin kokemattomammat ihmisomistajat luulevat kissojen kiintyvän omistajiinsa"

 

[ace]

@BlackWolf

Jep jep, jos luit keskustelun alusta, huomasit että kaikki kissat on leikattu. Hoitokodin omaa kattia en maininnut, mutta leikattu sekin on, joten leikkaamattomanta urosta ei todellakaan ole "lyöty" saman katon alle kahden nartun kanssa. Kuukauden koeaika oli, ennenkuin muutin ulkomaille, jolloin minulla olisi ollut mahdollisuus hakea kissat pois hoitopaikasta. Mitään ongelmia ei kuitenkaan esiintynyt ennen kuin reilun 2 kk jälkeen.

Nyt kuitenkin seurataan tilannetta, mutta enpä voi sanoa että ihan rauhallisin mielin kaukana kotoa olen.

 

[BlackWolf]

@BlackWolf

Jep jep, jos luit keskustelun alusta, huomasit että kaikki kissat on leikattu. Hoitokodin omaa kattia en maininnut, mutta leikattu sekin on, joten leikkaamattomanta urosta ei todellakaan ole "lyöty" saman katon alle kahden nartun kanssa. Kuukauden koeaika oli, ennenkuin muutin ulkomaille, jolloin minulla olisi ollut mahdollisuus hakea kissat pois hoitopaikasta. Mitään ongelmia ei kuitenkaan esiintynyt ennen kuin reilun 2 kk jälkeen.

Nyt kuitenkin seurataan tilannetta, mutta enpä voi sanoa että ihan rauhallisin mielin kaukana kotoa olen.

Jos tuollainen koeaika on ollut ja silloin kaikki sujunut, niin ehdottomasti eläinlääkäriin! En millään usko että reviirikiistaa puhkeaisi vasta tuollaisen jälkeen. Tai sitten siinä on taustalla muutakin, kuten uudet hoitajat ja hoidon laatu. En nyt mitään suoraan sano, mutta jokin tollainen voisi aiheuttaa jännitettä ja edelleen jatkuvan, stressaavan tilanteen.

 

[Musta Nuoli]

Jos tuollainen koeaika on ollut ja silloin kaikki sujunut, niin ehdottomasti eläinlääkäriin! En millään usko että reviirikiistaa puhkeaisi vasta tuollaisen jälkeen. Tai sitten siinä on taustalla muutakin, kuten uudet hoitajat ja hoidon laatu. En nyt mitään suoraan sano, mutta jokin tollainen voisi aiheuttaa jännitettä ja edelleen jatkuvan, stressaavan tilanteen.

Kyllä reviirikiistoja voi esiintyä pitkänkin ajan jälkeen. Kissat hakevat asetelmia pitkäänkin, ja kuukauden alkuajan tuoman shokin jälkeen voi vasta tulla tilanne, jossa lähdetään hakemaan syvempiä linjauksia. Eikä kissoilla mitään pysyvää status quota ole sen enempää kuin ihmisilläkään.

Ihmistenkin osalta voi käydä ja usein käykin niin, että kun sama porukka on liian pitkään yhdessä ja mahdollisesti liian ahtaissa tiloissa niin toisen naama alkaa ottamaan tavallista enemmän päähän. Paljonkohan kissoilla on tilaa asunnossa, @ace? Ihan pienessä kämpässä käy väkisinkin niin, että tietyt ahtaat väylät (usein kissanhiekkalaatikoiden kohdalla, keittiössä jne) käyvät liian pieniksi. Meilläkin tuntuu, että noin 80 neliön kolmiossa tietyt kohdat ovat turhan tiiviitä ja näissä kohdissa voi syntyä hetkittäisiä konflikteja silloin kun niitä joskus on syntyäkseen.

Tietysti fyysisetkin asiat on syytä tarkistaa eläinlääkärillä, se on selvä.

Stressiä voi aiheuttaa myös hoidon muuttuminen (onko muuttunut? Ainakin "öljykuuri" kuulosti stressaavalta) tai hoidon laatu, eli jos jompi kumpi sijaishoitajista (perheen mies) on jatkuvasti vittuuntunut eläimiin tai kohtelee tylysti niin kyllä eläimet sen heti vaistoavat.

 

[ace]

Niin siinä sitten kävi, että hoitopariskunnan herraspuolinen henkilö kyllästyi ja heitti kissani pihalle, vaikka avopuolisonsa olisi halunnut yrittää vielä sopeuttaa kissoja toisiinsa. Ei tietenkään fyysisesti heittänyt, mutta teki selväksi että hoitokeikka loppuu nyt.

Kissat on nyt ollut kolme yötä tilapäisessä majoituksessa, eikä mitään ongelmia ole esiintynyt. Tarpeet tehdään hiekkalaatikkoon niinkuin ennenkin ja muukin elo sujuu mallikkaasti. Varmistui siis lopullisesti että ongelmat johtuivat uudesta ympäristöstä ja vieraasta kissasta samalla reviirillä.

Itselleni tämä oli iso helpotus, mutta toisaalta tilanne ei ole vielä ohi. Nykyiseen paikkaan kissat ei voi pidemmäksi aikaa jäädä, mutta kaveripiiristä ei tunnu löytyvän ketään joka voisi ottaa ne hoitaakseen reiluksi puoleksi vuodeksi.

Viimeinen vaihtoehto on kissahoitola, mutta niistäkin kuulee monenlaisia juttuja ja pitäisi päästä käymään paikan päällä ensin katsomassa olosuhteet. Onko kenelläkään kokemusta uskaltaako näitä käyttää, tai antaa vinkkiä luotettavasta hoitolasta Helsinki-Jyväskylä akselilla?

 

[Tarinankertoja]

Onko kenelläkään kokemusta uskaltaako näitä käyttää, tai antaa vinkkiä luotettavasta hoitolasta Helsinki-Jyväskylä akselilla?

Kissahoitoloissa on paljon kissoja, joten toisen kissan aiheuttama stressi voi tulla sieläkin (ellei stressi tullut huonosti kohtelevasta isännästä). Meillä on ollut kissoja kissahotelleissa, osa on viihtyny niissä ok, mutta tosiaalta yksi kyyhötti oman koppinsa nurkassa koko 2 viikkoa. Ja nyt on kyse 6kk ajasta.

Tuolla on ollut ja parilla muulakin akaverilla, tosin vaan lmamatka-aikoja
Kissahotelli Orivesi | Leppoisat kissanpäivät Hirsilässä

 

[Uuhis #97]

Oma nuoruudessa maatilalle lemmikiksi hankittu kolli päätti viime yönä maallisen vaelluksensa muutamaa kuukautta vajaan 20 vuoden iässä. Viimeiset pari vuotta menivät lähinnä oloneuvoksena ja seurakissana kuulon alettua heikkenemään ja mentyä lopulta kokonaan. Kyllähän tuo pistää kyynelehtimään kun tuo kiiltävän mustavalkoturkkinen veijari ei enää kotona käydessä tule kiehnäämään jalkaa vasten ruoka-annoksen, maitokupin tai herkkupalan toivossa kun käyn synnyinkodissa eikä enää sängyllä/sohvalla maatessa hakeudu kainaloon tai rintalastan päälle makaamaan...

 

[Alamummo]

Oma nuoruudessa maatilalle lemmikiksi hankittu kolli päätti viime yönä maallisen vaelluksensa muutamaa kuukautta vajaan 20 vuoden iässä.

Teillä oli pitkä yhteinen taival, joten varmasti ikävä on melkoinen. Paljon jaksamista!

 

[Useful Idiot]

Oma nuoruudessa maatilalle lemmikiksi hankittu kolli päätti viime yönä maallisen vaelluksensa muutamaa kuukautta vajaan 20 vuoden iässä. Viimeiset pari vuotta menivät lähinnä oloneuvoksena ja seurakissana kuulon alettua heikkenemään ja mentyä lopulta kokonaan. Kyllähän tuo pistää kyynelehtimään kun tuo kiiltävän mustavalkoturkkinen veijari ei enää kotona käydessä tule kiehnäämään jalkaa vasten ruoka-annoksen, maitokupin tai herkkupalan toivossa kun käyn synnyinkodissa eikä enää sängyllä/sohvalla maatessa hakeudu kainaloon tai rintalastan päälle makaamaan...

Voimia. Ensimmäiselle kissalleni tuli kanssa kunnioitettavat 20 vuotta ikää täyteen, kunnes kuutisen vuotta sitten tuli viimeinen päätepysäkki. Ikävä on kova, mutta mahtavat muistot säilyy ja kissalla oli onnellinen elämä. Nyt on muutenkin kaksi rakasta karvakasaa, joista tarvitsee pitää huoli.

Kliseinen kommentti, mutta ajan kanssa helpottaa.

 

[douppi]

Oma nuoruudessa maatilalle lemmikiksi hankittu kolli päätti viime yönä maallisen vaelluksensa muutamaa kuukautta vajaan 20 vuoden iässä. Viimeiset pari vuotta menivät lähinnä oloneuvoksena ja seurakissana kuulon alettua heikkenemään ja mentyä lopulta kokonaan. Kyllähän tuo pistää kyynelehtimään kun tuo kiiltävän mustavalkoturkkinen veijari ei enää kotona käydessä tule kiehnäämään jalkaa vasten ruoka-annoksen, maitokupin tai herkkupalan toivossa kun käyn synnyinkodissa eikä enää sängyllä/sohvalla maatessa hakeudu kainaloon tai rintalastan päälle makaamaan...

Voi hemmetti! Kyllähän noihin lemmikki-perheenjäseniin kiintyy niin paljon, että lähdön hetki tuntuu hirveältä :( osanotot ja voimia surun/masennuksen keskellä.

 

[Musta Nuoli]

@Uuhis #97 : Osaa otan minäkin, valitettavasti tiedän myös omakohtaisesti miltä tuo suru ja kaipaus tuntuvat. Ei tuollaista unohda, mutta onneksi ajan myötä ne hyvät hetket nousevat enemmän pintaan ja muistot elävät niin kauan kuin itse elää.

 

[Prof. Puck]

Voimia myös allekirjoittaneelta @Uuhis #97 ... Oma koira kuoli jo 13 vuotta sitten ja vieläkin on välillä ikävä. Itse asiassa se satutti tuolloin niin kovasti, etten uutta lemmikkiä kyennyt edes harkitsemaan vuosikausiin.

Nyt on mielenkiintoinen tilanne edessä. Kotiovellemme ilmestyi muutama päivä sitten koira, todella hauskannäköinen veijari, joka ei suostu lähtemään meiltä minnekään. Siihen se pihalle parkkeerasi ja kun soitimme alueen turvafirman hakemaan koiran pois, niin se pisti sellaisen älämölön päälle turvamiesten kiinniottoa yrittäessä, ettei ollut sydäntä heittää sitä pellolle. Nyt ei suostu lähtemään takapihaa pidemmälle ulos kuin ainoastaan minun tai vaimon kanssa. Kiintynyt muutamassa päivässä - varsinkiin vaimoon - niin kovin, että seuraa kuin varjo. Olemme pistäneet ilmoituksia lähikauppoihin, vaimoni johonkin facebook ryhmään ja ottaneet yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin (jossa myös dog rescue center) tunnistaisiko joku omaksi, mutta vielä ei ole kuulunut mitään yhteydenottoa. Nyt on sitten tiukka paikka edessä, että luovutetaanko viikonloppuna tuonne kyseiseen rescue centeriin vai pidetäänkö itsellä jos omistajaa ei ala löytymään?

Sorry, hiukan väärä ketju, mutta menköön nyt kun tuli kirjoitettua... Kissoistakin pidän kovasti ja olisimme kissan jo ajat sitten hankkineet, mutta olen valitettavasti allerginen kissoille. Kaverilla on pari kissaa ja kovin ovat uteliaita ja leikkisiä kun siellä käy kyläilemässä. Itse joutuu vaan nuo vierailut tekemään allergialääkken voimin.

 

[Ollakseni]

Kissalla on tylsää ja haluaa leikkiä jotain kanssasi. Taitaa olla virikkeistä puutetta.

 

[A Siente]

Kannattaa väsyttää kissa iltaisin jos haluaa nukkua aamuisin. Yleensä ne sit nukkuu vähän pidempään.

 

[BlackWolf]

Ensinnäkin kannattaa hellävaraisesti muuttaa sen kissan unirytmiä, eli rapsutteluilla, makupaloilla yms. pidät sen hereillä päivisin. Työssäkäyville hankalampaa, mutta kannattaa. Kissa on yö olento joten se on silloin luonnostaan aktiivisimmillaan. Tämä yleensä sopii aika huonosti ihmisten rytmiin, joten toisen kannattaa muuttaa rytmiä ja se lienee sanomattakin selvää kumman.

Tuohon sitten päälle tuo leikitys illalla, että saa kissasta suurimman vimman ulos. Mikäli tämä on uusi muutos ja kissalla on jo ikää, niin laihtuminen, syöminen, juominen yms. voisi olla merkkejä kilpirauhasen liikatoiminnasta. Mutta niin pitkälle en lähtisi tällä kuvauksella ajattelemaan.

 

[godspeed]

Kaikkia kissaneuvojia kannattaa kuunnella varauksella: nekin ovat persoonia. Siis niin katit kuin omistajat.

 

[jaakkopavunvarsi]

Olin kahdeksan, kun meille tuotiin täysin valkoinen puoliangora-pentu. Se oli siis angora ilman sitä lyttynaamaa. Kissa oli meillä siiheksi kun olin neljätoista ja muuton vuoksi äiti päätti antaa kissan siskolleen, koska kissa oli tottunut olemaan ulkokissa. Keskustassa ei enää uskallettu päästää ulos. Ei mennyt kuin pari vuotta, niin tuttavien luona mulle iski ihan järjetön kissa-allergia. Ei pystynyt hengittämään, silmät valui ja ihoa kutisi. Kun Minttu oli vielä kotona, ei ollut mitään, mutta sitten en ikinä voinut muita kissoja kohdatakaan.

 

[Musta Nuoli]

Olin kahdeksan, kun meille tuotiin täysin valkoinen puoliangora-pentu. Se oli siis angora ilman sitä lyttynaamaa. Kissa oli meillä siiheksi kun olin neljätoista ja muuton vuoksi äiti päätti antaa kissan siskolleen, koska kissa oli tottunut olemaan ulkokissa. Keskustassa ei enää uskallettu päästää ulos. Ei mennyt kuin pari vuotta, niin tuttavien luona mulle iski ihan järjetön kissa-allergia. Ei pystynyt hengittämään, silmät valui ja ihoa kutisi. Kun Minttu oli vielä kotona, ei ollut mitään, mutta sitten en ikinä voinut muita kissoja kohdatakaan.

Yleensä tuo menee toisin päin, eli jos on lapsena kissa-allergia niin se saattaa myöhemmällä iällä vähentyä tai hävitä kokonaan.

Minulla oli lapsena allergia kissoille ja koirille, näitä testattiin useasti ja aina oli sekä testeissä plussaa että oireita eläinten kanssa. Ei minulla lemmikkiä lapsena sitten ollutkaan. Myöhemmin aikuisiällä tuli silloisen naisystävän kissan kohdalla asia eteen, mutta kissasta ei enää oireita tullut (vaikka muuten minulla on erinäisiä oireita muista asioista, siitepölyärsytystä ynnä muuta). Tätä testattiin parikin kertaa - ei oireita. Ja pari vuotta sitten asia varmistui yleisallergiatestauksen ohessa vielä kolmannen kerran. Tosin jos minulla nyt allergiaoireita kissoista tulisi niin olisin varmaan niiden takia hengetön kissojen lukumäärän vuoksi.

Kannattaa siis sinunkin jossain vaiheessa testauttaa asia uudestaan, jos haluat tietää missä nykyään mennään.

 

[raju]

Mikäs sen mukavampaa kun kissa joka herättää aamuisin aikaisimmillaan siinä klo 5 pintaan kun sillä on tylsää tai se haluaa että aukaiset sille vesihanan että se saa juoda. Onhan nuo välillä vittumaisia olentoja mutta mukavia seurattavia. Päivääkään en vaihtaisi.

 

[pernaveikko]

Tyttöystävän katti on nyt tulossa tiensä päähän. Me olemme seurustelleet vasta vajaa pari vuotta ja ne ovat melkein parikymmentä.

Eli paha sanoa mitähän tästä nyt seuraa, mutta kyllähän jokainen kissoihin sekaantuja tietää tämän päivän joskus koittavan.