Projekti: Kissa

  • 340 083
  • 1 622

Mauri-Antero

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Meille saapui perjantaina hesystä 7-vuotias Elli. Ekat päivät se tutustui kämppään ja meihin, on nukkunutkin kaikki yöt sängyn jalkopäässä. Todella sosiaalinen ja iloinen tapaus, puskee kokoajan ja tulee hakeman rapsutuksia tasaisin väliajoin. Nyt tunti sitten tuli aik iso oksennus ja heti perään 3-4 pienempää vetistä puklua. Tuon jälkeen Elli on ollut jotenkin poissaoleva ja apaattinen. Uusina kissanomistajina ollaan täällä vähän huolissaan. Onko tuollainen apattisuus oksentamisen jälkeen ihan tavallista ja jos on, niin missä vaiheessa oikeasti pitää huolestua? Ruoka maistui oksentamisen jälkeen ja vettäkin kävi lipittämässä äsken. Ehkä täällä ylireagoidaan, mutta better safe than sorry, joten...

Meillä kissa oksentaa n. kerran kahdessa viikossa, kun on syönyt ulkoa ruohoa. Vähän se sen jälkeen luimistelee, mutta palaa nopeasti normaaliin olomuotoon.

Kissoilla on mielestäni nyrkkisääntönä se, että niin kauan kun ruoka maistuu niin kaikki on kunnossa. Jollei maistu, niin kannattaa olla huolissaan.
 

Kulttimörkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja maajoukkueet
Ei ole meillä enää kissoja. Ensin lähti viime keväänä meidän nuorimmainen onnettomuuden seurauksena ja viime viikonloppuna sitten toinekin pojista, myös onnettomuuden seurauksena. Hiljaiseksi se vetää.
 

Jääkaappi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga
Otettiin avovaimon mummon kissa viime keväänä meille, kun mummoa ei enää kiinnostanut. Kissalla on jotain munuaisten vajaatoimintaa ja kävi eilen verikokeissa. Sanoivat samalla, että kissa on muuten täysin sokea.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kissat voivat elää hyvinkin normaalia elämää sokeudesta huolimatta. Tai ainakaan sokeutta ei välttämättä helposti huomaa.

Oon tässä vähän seuraillu ja testaillu aikani kuluksi kaikenlaista. Seurailee silmillä vähän pidemmältäkin matkalta kun heiluttelen sormea jne. Melkein voisin lyödä vetoa sen puolesta, että ei tuo nyt voi ainakaan ihan täysin sokea olla sitten millään.

Kertokaas nyt fiksummat, että kuinka kovat vaistot kissalla on?
 

Shardik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Avs, Mestis
Kokeile jollain laserpointterilla tai vastaavalla. Jos kissa sitä seuraa, niin ei voi täysin sokea olla.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Jo kymmenen vuotta vanha projekti aiheuttaa harmaita hiuksia. En tiedä kuvittelenko vain, mutta jotenkin tuo otus on erityisen kiintynyt minuun. Vähän sellainen käsitys, että hänet on liian varhain riistetty emoltaan ja kuvittelee nyt meikäläistä sellaiseksi. Nuorempana muutaman päivän reissut ei häntä häirinnyt kunhan palvelu (ruokinta+veskin tyhjennys) toimi. Nyt yli 24h reissun jälkeen eteisessä odottaa mielenosoituspaskat. Välillä jopa miettinyt, että onkohan sillä jotain ennustajan lahjoja kun tuppaa paskomaan aina juuri ennen saapumistamme. Nyt pari päivää vähemmälle huomiolle jäänyt kissa oli kussut sänkyyn. Jumalauta kun pelkkä petauspatja maksaa ihan helvetisti ja nyt on isot puhdistustalkoot käynnissä. Eli vinkkejä otetaan vastaan. Mikä on TEHOKKAIN tapa tuon hajun poistamiseen. Perimätiedon mukaan kun kissa ensimmäisen kerran sängylle kusee niin lisää on tulossa. Kissa on perusterve joten silkkaa vittumaisuuttaan lirauttanut.

Muutoinhan me ollaan kuin paita ja perse. Kissa kärsivällisesti aina odottaa, että menen nukkumaan ja tekee iltarutiininsa. Puskee ja yrittää tunkea peiton alle lämmittelemään. Eläin on myös synkronisoinut paskantamisen saman kellon mukaan kuin omani. Erittäin sosiaalinen kissa ja vähemmän kissaihmisistä varmasti helvetin ärsyttävä tyrkky. Välillä myös pelottaa kun herää yöllä ja huomaa, että kissa tuijottaa silmät teelautasina 30cm päässä.

En haluaisi eläimestä luopua, mutta kyllä tämä yhteiselämä liian vaikeaksi menee jos kuvittelee, että hänen pitäisi olla aina mukanani. Mustasukkaisuus on muutenkin ärsyttävä luonteenpiirre.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Hanki sille kissakaveri. Pitävät seuraa toisilleen ja vasteet ihmiselle vähenee.

Kissankusenhajun poisto on vaikeaa, mutta tehokkain on etikka.

Pistä sängylle poissaollessasi sitrushedelmän kuoria ja hiekkaboxi sängyn viereen. Siitä sitten pikkuhiljaa viikon kuluessa vessa siirtäen oikan vessalaatikon viereen.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Täytyy kokeilla myös tuota etikkaa. Otin nyt taktiikakseni sen, että pesin (materiaalista johtuen) 30 asteessa, mutta pesukertoja voi kyllä tulla useampi. Petarista saa suojakankaan pois, mutta tuota patjaa yritän "putsata" höyrypesurilla tms.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Meillä, siis minulla ja morsiamellani, on nykyisellään viisi kissaa. Kaksi minun vanhaa kissaani sekä morsiamen kolmen kissan poppoo. Yhteenmuuttomme jälkeen olimme ensin muuttokaaoksessa yms. kaksi ja puoli kuukautta minun kissojeni kanssa ennen kuin otimme loput kolme kissaa kotiin. Sitä ennen ne olivat morsiamen vanhempien luona Helsingin lomalla.

Perjantaina tulee täyteen kaksi viikkoa kissalaumojen yhdistämisprosessin aloittamisesta. Kyseessä on nimenomaan prosessi, sillä eihän kissoja voi kerralla läimäistä keskenään toistensa niskaan. Tulokaskolmikko onkin päässyt työhuoneeseen majailemaan omien vessojen ja ruokakuppien kera, ja oveen on kiinnitetty tilapäisesti verkkoaita/puukehikko, jonka läpi kissat näkevät ja haistavat toisensa mutta eivät pääse siitä läpi erityisesti öisin. Nyt päivisin olemme asteittain pitäneet ovea kokonaan auki ja antaneet kissojen vaeltaa halunsa mukaan asunnossa puolin ja toisin.

Välillä on ollut melkoista tuijotusdraamaa sekä pientä asemien hakua satunnaisen sähähtelyn ja sen sellaisen myötä, mutta isompaa konfliktia ei ole toistaiseksi ollut, eikä toivottavasti mitään verilöylyä tulisikaan. Sellaisesta meitä kyllä varoiteltiin, muutama lähipiirin ihminen manasi synkkiä ennusteita kuolonuhreista ja maailmanloppuskenaarioista. Onneksi olivat ainakin toistaiseksi väärässä.

Tilannetta on helpottanut se, että minun kissani (jotka ovat iäkkäämpiä mutta myös paljon isompia ja pitkäkarvaisempia) ovat suhtautuneet kuitenkin suht maltillisesti. Tulokaskatit ovat totta kai pelänneet uudessa paikassa ensi alkuun, mutta onneksi pahin paniikkihysteria taittui parissa päivässä. Silti on huvittavaa, kun muka rohkea pienempi kissa hyppää rohkeana sängylle, kiljaisee pelokkaasti ja pötkii sitten pakoon kun sängyllä nukkuva iso kissa vähän nostaa päätään ja katsoo unisena, että mitä ihmettä nyt taas. Samainen iso kissa ei heiluta häntäänsä, ei luimistele, ei murise, sen kuin nostaa päätään ja avaa silmänsä.

Tosin edellisiltana vanha kissaherrani päätti sitten vähän näyttää, että vaikka syksyllä tulee ikää täyteen 14 vuotta, niin ei tässä vielä mitään vanhuksia olla vaan tämän talon kuninkaita. Ensin seurasi tiukka riehu- ja leikkihetki, sen jälkeen mahtiloikka raapimapuulta ylimmän kirjahyllyn päälle katonrajaan, jossa The King sitten katseli majesteettisesti nuorempia tulokkaita ja erityisesti tulokaslauman vanhinta poikaa, joka on seitsemän vuoden iässä itsekin lähestymässä kissojen seniori-ikää. Ei päässyt pienempi kissa ainakaan ihan heti perässä, ei sinne missä iso kissaherra hallitsi.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
poikakissat sopeutuu yleensä noepammin ja helpommin. Tyttökissat voi olla ongelmallisia jos tyttökissjoa on useampi. Tyttökissoilla on jotenkin kovempi reviiritietoisuus (leikattuja tietty, leikkaamaton kollipari ei sitten tappelematta selviä jos aikuisena yhteen tuodaan)
 

Sipulikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Nuorempana muutaman päivän reissut ei häntä häirinnyt kunhan palvelu (ruokinta+veskin tyhjennys) toimi. Nyt yli 24h reissun jälkeen eteisessä odottaa mielenosoituspaskat. Välillä jopa miettinyt, että onkohan sillä jotain ennustajan lahjoja kun tuppaa paskomaan aina juuri ennen saapumistamme. Nyt pari päivää vähemmälle huomiolle jäänyt kissa oli kussut sänkyyn.

Jos tosiaan hiekkalaatikon sotkuisuus (ja itse hiekan laatu) sekä elimelliset vaivat ovat jo poissuljettuja syitä, käytös johtunee kissan yksinjäämisen pelosta. Katti pyrkii levittämään omaa hajuaan ja sitä kautta luomaan turvallisuuden tunnetta etenkin pissimällä pehmeille alustoille. Tuollaisiin protestinosoituksiin voisi auttaa Feliway-suihke tai -haihdutin. Kyseinen tökötti on synteettisesti valmistettua kissan naamaferomonia, jonka pitäisi rauhoittaa kissaa jos se tuntee jäävänsä huomiota vaille tai pelkää yksinoloa. Haihdutin tökätään pistorasiaan ja se vapauttaa feromoneja huoneilmaan, ja suihketta taas voi käyttää paikallisesti esim. huonekaluihin ja tekstiileihin. Ainetta myydään esim. apteekeissa ja lemmikkitarvikeliikkeissä, mutta on suht tyyristä. Meillä se kuitenkin tuntui auttavan toisen kissan lirautteluihin, joihin riitti jo työpäivän mittainen poissaolo - pahimmillaan pyykkikone hyrräsi joka päivä, kun jokaisen sohvalle tai tuolille unohtuneen vaatteen päälle piti käydä jättämässä omat nestemäiset puumerkit. Kaikkien kissojen kohdalla tuokaan ei tosin auta, ja sitten keinot lienevät vähissä.

Kusen hajuun puolestaan toimii suht hyvin jo mainittu etikka, ja lisäksi joissain lemmikkiliikkeissä myydään nimenomaan kusitahrojen pesemiseen tarkoitettuja aineita.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Feliwayn teho hyvin yksilöllistä ja varsinkaan jo nuorena leikatut kisut ei siihen juuri reagoi. Mutta feliwaytä kannattaa ilmanmuuta koklata, jos muu ei auta. Kissakaveri on silti yleensä se tehokkain keino. toki siinä on myös riskinsä ja ongelmansa, mutta kannattaa harkita, jos luopua ei halua.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Täytyy tuota Feliwaytä kokeilla ainakin. Jotenkin tuntui vähän "poppamiesten" jutuilta, mutta annan mahdollisuuden. Ei tässä oikein muutakaan enää keksi. Tällä tavalla kai ne "luontaishoidotkin" itsensä myyvät. Kiitosta ylempänä kirjoittaneille.
 
Rakas kissaparka on ollut yli viikon poissa, lähti iltaretkelle eikä ole palannut. Joskus on ollut vuorokauden poissa, mutta nyt on toivo mennyt..

Tienvarret ja lähimaasto kierry mutta ei havaintoa, joko jäänyt pedon suuhun tai ammuttu... KattiMatikaisella oli panta jossa tiuku.
 

rpeez

Jäsen
Rakas kissaparka on ollut yli viikon poissa, lähti iltaretkelle eikä ole palannut. Joskus on ollut vuorokauden poissa, mutta nyt on toivo mennyt..

Ehkei sitä toivoa ihan vielä kannata heittää, kun on juuri se aika vuodesta jolloin katit heittää pitkää lenkkiä innoissaan kun ilmat lämpenee. Kyllähän yli viikko pitkä on muttei mahdoton. Joku täti voi myös ruokkia nurkillensa ilmestynyttä kissaa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Leikattu vai leikkamaton kissa? Leikkaamaton jolkottelee helposti viikon (leikakkaa ne kissanne). Tapauksia myös, missä kissa on kotitunut johonkin pihaan josta se on otettu "hylättynä" hoiviin.

Paikallisen marketin ilmotustaululla lappua? Tän jälkeen noi hoiviin otetut yleensä päästetään pois ("ai se onkin jonkun kissa, eikä muuten vaan mettästä meille muuttanu noupadi")

HeSy tms. paikalliselle eläinsuojeluyhdistysaktiiville ilmottu? (leviää FB:n kautta laajalle ja nopsaan).
 
Kyseessä leikattu 3-vuotias kolli. Asun metsän reunassa, melko kaukana lähimmästä naapurista, joten kallistun pessimistinä petoeläimen kohtaamiseen. Kaulapanta oli aika löysä ja varustettu lukolla joka aukeaa vetäisyllä, joten ei katti mihinkään kiinnikkään ole jäänyt.

Kuva on jaettu facebookissa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Parasta rttä tuli kotiin. Muista kehua äijää (on kiva tulla kotiin fiilistä)
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Tai mites olis jos et vaikka laskis enää sitä luontoon kuulumatonta petoa sinne, vaan pitäisit sen ihan lukittujen ovien sisällä?
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Katti palasi 12 päivän reissulta turkki kiiltävä kotiin, Missä vitussa olitkaan kysyisin jos osaisin.

Tällaiset tarinat lämmittävät aina, vaikka varmasti se 12 päivää kestänyt piina on ollut hirveä. Aina ei toivo ole mennyt ja joskus nuo katit säikäyttävät katoamisillaan kuin teinit konsanaan. Onni onnettomuudessa, että katti löytyi terveenä!
 

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Vittu että ottaa nyt koville. Nyt on oma reilun kolmen vuoden projekti päätöksessä. Kissa oli pari päivää kadoksissa ja sitä tuli etsiskeltyä hädissään ja kauhuissaan. Tänään sitten löytyi pihapiiristä kuolleena. Koko päivä ollut mieli ihan maassa. Miten sitä voikaan eläimeen kiintyä näin kovasti? Pahalle tuntuu, kun ei ole enää katti lohduttamassa kehräyksellään vittumaisen työpäivän päätteeksi. Lelut, ruokakupit, hiekkalaatikot ja syömättä jääneet ruuat muistuttaa niistä kaikista iloisista yhteisistä hetkistä ja ne on nyt pakko saada äkkiä jonnekin pois silmistä. Jospa se tästä vielä ja ehkä joskus tulevaisuudessa vielä uudella projektilla. Nyt on vaan niin tyhjä olo, että tuntuu mahdottomalle ajatukselle. Pakko kai tännekin on mieltään purkaa, kun ei tunnu tähän tyhjyyteen mikään helpottavan.

Kaikille teille muille kissaihmisille: pitäkää huolta ja rapsutelkaa oikein hyväksi seuraavan kerran, kun yhteistä aikaa karvapallonne kanssa vietätte. On ne vaan mahtavia otuksia.
 
Suosikkijoukkue
Suomen suurin ja kaunein
Poistin juuri punkin kissan niskasta. Helposti lähti irti asiaan kuuluvilla välineillä. Varmaan joku muukin joskus punkkeja kissastaan löytänyt joten onko jotain jälkihoitoa mitä voisin kissan hyväksi tehdä?
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Poistin juuri punkin kissan niskasta. Helposti lähti irti asiaan kuuluvilla välineillä. Varmaan joku muukin joskus punkkeja kissastaan löytänyt joten onko jotain jälkihoitoa mitä voisin kissan hyväksi tehdä?

Tämänkin kesän aikana olen varmaan poistanut vajaan kymmenen punkkia. Mitään erityistä jälkihoitoa en ole kissalle tehnyt. Pieni rupihan niistä puremakohdista muodostuu ja joskus pikku patti. Mutta ei se näytä menoa haittaavan.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Kissasta puheenollen: viime kesänä meni vasemman takajalan polvesta nivelsiteet ja seurauksena leikkaus. Eilen tuli vastaan oikeaa jalkaa nilkuttaen. Tänään eläinlääkäri, mutta sama vikahan siellä oikeassa jalassakin varmasti on. Eli taas leikkaus ja kaulurit päähän ja muu kärsimys edessä. Luulisi jo oppivan varomaan. Urheilu-ura taitaa olla ainakin jo kuopattu kahden polvileikkauksen jälkeen.
 

godofthunder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Detroit Red Wings
meillä ollut aikoinaan parikin karvapallopaskiaista, mistä kummastakin aikanaan aika jätti vanhuuttaan. Nyt kun toista vuotta ollaan ilman kattia oltu, niin lupauduin ensikodiksi kissoille. Pitkään asiaa piti kyllä pohtia, mutta ans kattoo mitä tästä tulee...
Kauniimpi osapuoli on todennäköisesti lähdössä ulkomaille opiskelemaan, joten rajattoman lätkän seuraamisen lisäksi muutakin puuhattavaa...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös