Lapset on useasti äänekkäitä ja tekee nopeita ennalta arvaavattomia liikkeitä. Kissat ei tästä usein kauheasti välitä. Varsinkaan, jos ei ole tähän tottunut.
Lapset on useasti äänekkäitä ja tekee nopeita ennalta arvaavattomia liikkeitä. Kissat ei tästä usein kauheasti välitä. Varsinkaan, jos ei ole tähän tottunut.Toiselle kissalle suurin mörkö on pienet ihmiset. Ei vaan voi millään sietää lapsia ja painelee aina vintille omaan turvaansa, kun on lapsia kylässä. Ei se oikein siedä kyllä muutenkaan vieraita ihmisiä, mutta lapset ovat pahinta kryptoniittia. Toinen on taas tuollainen höppänä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.
Tämä höppänämpi taas sitten kauhistelee vähän raketteja, mutta arempi kissa ei ole niistä moksiskaan.
Osanotot, jos ja kun kissanne menetitte.Hieman haikein mielin piti nostaa tämä ketju esiin. Kuten aloituksesta jo varmaan käy ilmi, niin mitä todennäköisimmin on tullut aika luopua pitkäaikaisesta eläinystävästä. Ikää tällä 2006 syntyneellä "vanhalla rouvalla" oli jo kiitettävästi, joten siinä mielessä lähdön hetkeen on osattu ainakin jollain tavoin valmistautua.
Kuitenkin viime viikoloppuun asti oli hyvin virkeä, ruokahalu ja aistit tallella sekä kävi säännöllisesti ulkona. Kotipaikka maaseutukunnan taajamassa rivarissa, eikä naapuritkaan ole kissasta valittaneet. Nyt maanantai-iltana alkoi yhtäkkiä kovat pahoinvointioireet, vaahtoa suusta sekä verta myös etu- ja takapäästä, valitti kovaan ääneen.. Seuraavan päivän vain makasi, ei syönyt ja siksi otettiin yhteys eläinlääkäriin. Aivan lähistöllä on vastaanotto, jonne onneksi saatiin aika heti tiistain alkuillaksi.
Helpotus oli suurin, kun lekuri totesi että ei tämä kuolemansairaalta vaikuta. Hieman jotain tulehdusta kai kropassa. Sai nesteytystä, vitamiinia ja antibioottikuurin. Kotiin palattua kissa vaikuttikin selkesäti piristyneen ja näytti palautuneesa lähes entieselle. Ehkä hieman voipunut oli vielä. Seuraava vuorokausi meni siinä toivossa, että tässä vielä yhteiseloa on hyvinkin ensi kesään ja varmaan pidenmpäänkin. Mutta toisin näyttää käyneen.
Puoliltaöin päästin hänet vielä ulos etuovesta, kuten satoja kertoja ennen tätäkin. Yleensä ei ole tuntia kauempaa pihamaalla käymässä, mutta pahoin pelkään että sairaus sai otteen vanhuksesta ja tämä lähti tekemään kuolemaa jonnekin luonnon helmaan. Lajityypillesesti kuulemma kissat eivät halua jäädä kärsimään isäntäväkensä silmien alle ja ottavat hatkat jos suinkin mahdollista. Se tässä nyt surettaa, kun ei oikein tiedä miten pitkään elontaival jatkuu/jatkui ja missä se viimeinen leposija sijaitsee.
Toisaalta eläinlääkärin antama eutanasia olisi ollut armollisempi, mutta ainakin yritettiin ensiapua, joka ei mitä ilmeisimmin riittänyt henkeä pelastamaan. Onhan näitä nelijalkaisia veijareita palannut kotiin jopa kuukausienkin karkumatkalta, mutta tässä tapauksessa on enää hyvin epätodennäköistä.
Kiitollisena kuitenkin tästä pitkästä ajasa, jonka tämä hento 2,5 kiloinen mustavalkoinen karvakaveri jaloissamme pyöri ja sohvalla loikoili. Hyvää matkaa sinne jonnekin.
Kiitos. Ymmärsin kyllä pointtisi sisäkissan omistajana.Osanotot, jos ja kun kissanne menetitte.
Älä ota tätä henkilökohtaisesti, vaan tarkoitan tämän yleisenä pohdintana siitä miten eri tavoilla näihin asioihin suhtaudutaan. Itse en ikinä pystyisi hyväksymään tuollaista lähtöä kissoilleni. Toki ovatkin sisäkissoja, mutta ihan jo ajatuksen tasolla tuntuu todella pahalta että kissa joutuisi vetämään viimeiset henkäyksensä yksin jossain metsässä, kylmässä ja pimeässä. Myös se epävarmuus, että mitähän oikeasti on käynyt, kun vanhoilla kissoilla on todistetusti myös ihan muistisairauksia.
Jokaisen kissani olen saatellut viimeiselle matkalle eläinlääkärin luona kyyneleet turkkia kastellen.
Ja edelleen, en tarkoita tätä mitenkään pahalla tai kuvittele että olisitte välinpitämättömiä. Teillä viimeinen palvelus ystävälle oli se viimeinen oven avaus, kuten sanoit, niin kuin satoja kertoja aikaisemminkin.
Toisaalta tuo on sitä lajinomaista käyttäytymistä, ei ehkä sittenkään niin paha asia? Miksihän kissat muuten haluavat vetytyä jonnekin kuolemaan rauhassa, vaikka muuten olisivat eläneet siistinä sisäkissana koko elämänsä?mutta ihan jo ajatuksen tasolla tuntuu todella pahalta että kissa joutuisi vetämään viimeiset henkäyksensä yksin jossain metsässä, kylmässä ja pimeässä.
❤️ raskaita päätöksiä.Tänään oli raskas päivä kun jouduimme hyvästelemään 13-vuotiaan kollimme.
Ensimmäinen kissa tuli meille 2006 alkuvuonna ja siitä asti meillä on aina ollut kissoja. Nyt kuitenkin noin 19 vuoden ajanjakso tulee päätökseen ja meidän talossa ei ole yhtään kissaa. Todella outoa.
Käydään aina välillä hoitamassa kavereiden kissoja ja viimeksi, kun mentiin antamaan iltasapuskat, niin tarjolle oli jätetty pussi kamaa, jossa oli varsin voimakas kalanhaju. Siis sellainen, että vähän tuli vedet silmiin. Mutta kas kummaa, jopa nirsompi vanhus söi kaiken viimeistä lautastauhkaa myöten ja nuorempi kisu kävi stten viimeistelemässä loput sapuska-atomit suuhunsa.Ostin hetken mielijohteesta vanhoille kissoille ruotsalaista Mjau-merkkistä kissanruokaa, kun selkeästi peruslatzit alkoi taas tökkiä. Aivan hirveän hajuista kamaa, joka laatu löyhkää kunnolla.
Mutta kissat tykkää! Joka laatu on kelvannut niin, ettei muruakaan jää lautaselle. Tyhjiä lautasia käydään nuolemassa moneen kertaan, jos vielä irtoaisi ”savut” niistä.
Mukava homma, parikymppinenkin elämänsä viimeisiä hetkiä vetävä narttu on niin vireessä, että!
”Hyvä tavara haisee aina”Käydään aina välillä hoitamassa kavereiden kissoja ja viimeksi, kun mentiin antamaan iltasapuskat, niin tarjolle oli jätetty pussi kamaa, jossa oli varsin voimakas kalanhaju. Siis sellainen, että vähän tuli vedet silmiin. Mutta kas kummaa, jopa nirsompi vanhus söi kaiken viimeistä lautastauhkaa myöten ja nuorempi kisu kävi stten viimeistelemässä loput sapuska-atomit suuhunsa.
Ostin hetken mielijohteesta vanhoille kissoille ruotsalaista Mjau-merkkistä kissanruokaa, kun selkeästi peruslatzit alkoi taas tökkiä. Aivan hirveän hajuista kamaa, joka laatu löyhkää kunnolla.
Mutta kissat tykkää! Joka laatu on kelvannut niin, ettei muruakaan jää lautaselle. Tyhjiä lautasia käydään nuolemassa moneen kertaan, jos vielä irtoaisi ”savut” niistä.
Mukava homma, parikymppinenkin elämänsä viimeisiä hetkiä vetävä narttu on niin vireessä, että!
Ilmeisesti kissojen haju- ja makuaisti heikkenevät iän myötä. Meillä oli kissavanhus, joka nirsoili ruuan kanssa. Kerran kun savustin ahvenia, niin se olisi syönyt ne nahkoineen päivineen, jos vain olisimme antaneet. Päättelin, että voimakas savunhaju meni perille ja herätti ruokahalun.Olen haistellut erilaisia kissanruokia vuosikymmeniä. En sinällään enää haista mitään, se on niin tuttu haju ettei kiinnitä huomiota. Mjau ruoat on kuitenkin sellasia, mitkä itsellä iski todella voimakkaana hajuna. Ihan hirveän hajuista. Hetken mietin uskaltaako sitä edes antaa kissalle. Hyvin tuo 17v kissalle kuitenkin kelpas. Tuntuu myös sopivan paremmin sen vatsalle.
Raakaruoka ei välttämäti käy kaikille, mutta menepä hyvään eläinkauppaan (tai teurastaja kauppahallissa käy myös) - kanan sydämet on ihan herkkua kaikille. Pitää tarvittaessa pakastaa eka (eläinkaupassa on varmasti pakkasessa) ja sitten sulattaa. Sitten tekee siivuja siitä. Väitän että tippuu kaikille. Ja seassa on myös paljon tauriinia ja muuta mitä kissat oikeasti tarvitsee.Äsken juuri "juoksin" kissan perässä ruokalautasen kanssa. Ei kelvannut. Toinen pojista syö kyllä melkein mitä vain, mutta nuorempi on todella nirso. Melkein mieluiten syö aina vanhemman jättämät jämät. Sitäkin ajatellut, että onko siinä jokin hierarkia-homma takana, mutta kyllä se nuorempi kuitenkin välillä syö ihan samaankin aikaan. Se kai sitten vaan vittuilee ihmiselle, mikä on normaalia.
Kana onkin vanhemman suurinta herkkua. Nuoremmalle ei maistu, hheh. Hyvinhän tuo nuorempi silti voi, se vaan syö vähemmän ja on toki pienempikokoisempikin.Raakaruoka ei välttämäti käy kaikille, mutta menepä hyvään eläinkauppaan (tai teurastaja kauppahallissa käy myös) - kanan sydämet on ihan herkkua kaikille. Pitää tarvittaessa pakastaa eka (eläinkaupassa on varmasti pakkasessa) ja sitten sulattaa. Sitten tekee siivuja siitä. Väitän että tippuu kaikille. Ja seassa on myös paljon tauriinia ja muuta mitä kissat oikeasti tarvitsee.