Mainos

Projekti: Kissa

  • 346 457
  • 1 629

Urasiili

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Jouduin lähettämään 13v. kissaherrani eilen sateenkaarisillalle pahenneen nivelsairauden vuoksi. Suru on suunnaton, kyynelten läpi vaikeaa kirjoittaa.
Tiedän tunteen. Se on uskomatonta miten tuollainen pieni eläin voikin olla niin tärkeä. Sitä ei aina niiden eläessä täysin tajua. Toinen kissani kuoli pari vuotta sitten ja kyllä sitä aikuinenkin mies monet itkut sen perään sai itkeä.

Tsemppiä suruun. Kyllä se pahin olo siitä vielä helpottaa ja tilalle tulee kiitollisuus siitä, että on saanut elämäänsä mainion kaverin hetkeksi aikaa.

Itsellä tällä hetkellä vähän sama tilanne, koska meidän rakas koiramme kuoli tiistai aamuna, 12 vuotiaana. Ilman mitään löydettyä syytä, aika vaan tuli päätökseen. Yrittivät eläinsairaalassa vielä elvyttää ja saivatkin hereille, mutta vain siksi aikaa, että ehdittiin hyvästelemään. Sen jälkeen sai luvan lähteä.

Tuossa olisi 14 vuotias kissa vielä jäljellä. Täytyy nauttia sen seurasta vielä kun pystyy.
 

Straight Edge

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Leafs, Jokerit
Meillä on myös kaksi vanhaa kissaa, toinen aika lailla 15-v, toinen lähempänä 20-v. Tarkkoja vuosia hankala sanoa, koska ovat eläinsuojeluyhdistykseltä.

Varsinkin vanhemman kanssa on ollut jo kaikenlaista. Ollaan päätetty, ettei enää uusia oteta - jälkikasvu kun on muuttanut omilleen jo useampi vuosi sitten, niin päästään kulkemaan miten vain aikaa riittää. Siihen yhtälöön ei oikein lemmikit enää sovi.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Reilu viikko tästä ja joka aamu tai päivä kuulen hänen askeleet.

Kiitos kaikille tsemppajille täällä, ette arvaakkaan kuin paljon se merkitsee!
Sun viesteistä tulee mieleen omat tunteet reilu vuosi sitten, kun jouduin samaan tilanteeseen 10v kissani kanssa. Itken todella harvoin, mutta silloin itkin. Kyyneleet meinaa vieläkin tulla silmin, kun asiaa enemmän ajattelee.

Muistutin silloin itselleni, että vaikka se suru ei koskaan kokonaan poistu, eikä kuulukaan poistua, niin aika tekee tehtävänsä. Sitä on tuossa kohtaa vaikea uskoa ja ymmärtää, mutta totta se silti on. Hiljalleen se pahin tunne helpottaa ja lopulta pystyy muistelemaan rakasta karvakaveria lähinnä positiivisten muistojen kautta.

Toivotan sulle paljon voimia tässä vaikeassa tilanteessa!
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Reilu viikko tästä ja joka aamu tai päivä kuulen hänen askeleet.

Kiitos kaikille tsemppajille täällä, ette arvaakkaan kuin paljon se merkitsee!
Aina se auttaa että joku ymmärtää ❤️ Kissaa eivät kaikki osaa arvostaa tai ymmärrä miten rakkaita nuo voivat olla.

Lemmikin menetyksessä muuttuu myös rutiinit aika paljon. Kuka enää pakottaisi nousemaan sängystä tai tulisi illalla lämmittämään kainaloon?

Onneksi muistot säilyy. Joskus sitten on ehkä valmis ottamaan sen uuden herättelijän vaatimaan aamupalaa
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös