Tämä kehumani keikka tulee klo 20 radiosta YLE Jazz Klubilla. Suosittelen kuuntelemaan, jos tuollainen sekoprogejazz kiinnostaa. Tuo on kuunneltavissa myös Areenasta.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
IL: Suomeen on valmisteilla uusi jääkiekkosarja – odottaa olympiapäätöstäLue lisää »
-
Antti Tyrväinen ihmetteli sallivaa tuomarilinjaa − "Oli kyllä erikoinen linja"Lue lisää »
-
Kalle Sahlstedt on tyytyväinen Lukon pelaamiseen tuloksen takana – urheilujohtaja toivoo lisää dialogia suomalaiseen jääkiekkoonLue lisää »
-
Lapa jäähän: Kumpi todennäköisemmin ryhtyy valmentajaksi tai aloittaa tappelun? − Tyttöleijonien huippumaalivahdit vastaavatLue lisää »
-
Tappara jäi päätöserässä Färjestadin jalkoihinLue lisää »
-
Andrej Šustr kertoo voivansa oppia ja opettaa TapparassaLue lisää »
Proge
- Viestiketjun aloittaja -Kantor-
- Alkaa
- 119 782
- 744
Tämä kehumani keikka tulee klo 20 radiosta YLE Jazz Klubilla. Suosittelen kuuntelemaan, jos tuollainen sekoprogejazz kiinnostaa. Tuo on kuunneltavissa myös Areenasta.
Progekategoriaan varmaankin voidaan uittaa Fish. Kyseessä siis mies siviilinimeltään Derek William Dick. Marillionista tuttu tai ei niin tuttu monille.
Marillionista erottuaan Fish on ylläpitänyt soolouraa, jonka parhaat tuotokset (Vigil, Raingods With Zippos, Sunsets on Empire, A Feast of Consequences) vetävät täysin vertoja Marillionille parhaimmillaan. Soolofisu ehkä lähestyy musiikkia enemmän maanläheisestä singer/songwriter -näkökulmasta kuin muinainen orkesterinsa.
Nyt Fish on ilmoittanut luopuvansa musiikkiurastaan kypsässä 62 vuoden iässä. Läksiäislahjaksi saamme albumin Weltschmertz, oikein vanhan hyvän ajan tuplalevyn. Liitän tähän pari vanhempaa Fishin soolouran helmeä sekä uuttakin kamaa. Nauttikaa.
Brother 52
Long Cold Day
Arc of the Curve
Perfume River
Man With A Stick
Marillionista erottuaan Fish on ylläpitänyt soolouraa, jonka parhaat tuotokset (Vigil, Raingods With Zippos, Sunsets on Empire, A Feast of Consequences) vetävät täysin vertoja Marillionille parhaimmillaan. Soolofisu ehkä lähestyy musiikkia enemmän maanläheisestä singer/songwriter -näkökulmasta kuin muinainen orkesterinsa.
Nyt Fish on ilmoittanut luopuvansa musiikkiurastaan kypsässä 62 vuoden iässä. Läksiäislahjaksi saamme albumin Weltschmertz, oikein vanhan hyvän ajan tuplalevyn. Liitän tähän pari vanhempaa Fishin soolouran helmeä sekä uuttakin kamaa. Nauttikaa.
Brother 52
Long Cold Day
Arc of the Curve
Perfume River
Man With A Stick
Varmaankin progea soittavat nettiradiotkin kuuluvat tähän ketjuun. Tämä USA:sta 24 tuntia vuorokaudessa musaa lähettävä radio, jota olen viime päivinä kuunnellut, löytyy osoitteesta: Listen Live - Progzilla Radio
Suosittelen tätä kaikille progen ystäville. Musavalikoima on laaja, uutta ja vanhaa progea kaikilta alagenreiltä,
Suosittelen tätä kaikille progen ystäville. Musavalikoima on laaja, uutta ja vanhaa progea kaikilta alagenreiltä,
Nyt se sitten kopsahti laatikkoon. Weltschmerz. Jos tämä on Fishin uran päätös, niin komeasti lähtee. Kahdesti kuunnellut läpi nyt, ja tuntuu että pintaa vasta raaputellaan. Tämä on pitkä, syvä ja tunteellinen albumi. Mulla on se deluxe-versio; 84 minuuttia loistavaa musiikkia ja kolmas levy kuvaa & ääntä. Kertakaikkiaan mahtava kansitaide (Mark Wilkinson, Fisun aivoitusten kuvittaja jo Marillionin ajoista), pitkät tekijän tarinat, lyriikat, kaikki... Koko paketti ihan totaalista parhautta. Ottakaa herran tähden haltuun, jos yhtään hyvä musiikki kiinnostaa. Tilata voi ja kannattaa suoraan ukon omien sivujen kautta: Fish Music
Ekalla kuuntelulla ihan perus-Fishiä. Ei nyt varsinaisesti aiheuttanut mitään riemunkiljahduksia. Se johtuu siitä, että rima on aika korkealla. Odotin siis enemmän. Kyllä se eka kuuntelu joko kolahtaa tai sitten jättää ymmyrkäiseksi ja avautuu myöhemmin, jos on huippusuorituksesta kyse. Tämä ei ole, ei ole mitään avautumista odotettavissa, simppeliä höttöä Fishin mittapuulla mitattuna. Ihan kuunneltavaa musaa, en sitä kiellä. Mutta ei todellakaan mikään mitään kaipaamaan jättävä levy, jos jää viimeiseksi.
Edit. Tossahan on kolme biisiä edelliseltä A Parley With Angels'ilta (löytyy Spotifystä). Se on taas jännä tarina, kun sitä ei kaikilta diskografeilta löydy, ml. Allmusic. Ehkä sillekin on joku pätevä syy.
E2. Toi edellinen onkin joku välimallin levy. Kolme uutta biisiä, jotka löytyy siis tuolta Weltschmerziltä, ja loput vanhoja live-vetoja.
En ole ihan varma, meneekö ohi ketjun aiheen, kun nuo genre-rajat ovat joskus hiukan häilyviä. Mulla on jo pitkään ollut ihan kärkibändien joukossa norjalainen Motorpsycho. Joku progediggari saattaa bändin uudemmasta tuotannosta tykätäkin (vanha tuotanto ei kovin progea ole), siksi otan esille. Parin hiukan vaisumman räpellyksen jälkeen tuli ainakin meikäläiselle varsinainen tajunnanräjäyttäjä, The All Is One. Linkki yrittää viedä Spotifyhyn. Varsinkin tuo keskivaiheen konseptihomma N.O.X. I-V on melko hypnoottista tavaraa.
Viimeksi muokattu:
Peukku ylläolevalle siitä, että Fish edes noteerataan. Musiikin laadusta olen koko ajan enemmän eri mieltä. Ihan helevetin hieno albumikokonaisuus. Mistä muuten veli Leon kuuntelet? Suoratoistoa vai hankitko ihan fyysisen?
Sekä että. Tosin tarjonta on nykyään niin surkeaa kivijalkakaupoissa, että n. 2000 levyn kokoelma ei enää käytännössä kasva. Fishiltä oikein etsin ostettavaa, mutta kun ei oo. Viitisen alkupään levyä on, pari käytettynä ja loput uutena aikoinaan. Vai oisko niitä neljä? Joo, Vigil, Internal Exile, Zippos ja Sunsets. Kaikki hakkaavat ton uuden kevyesti.
@Sistis laittoi aikoinaan suosituksia norjalaisista bändeistä, joiden joukosta ei löytynyt Bjꬾrn Riisin perustamaa Airbag-yhtyettä. Olen viime aikoina kuunnellut kyseistä progebändiä ahkerasti ja olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on ehdottomasti paras norjalainen bändi. Musiikista huokuu erinomainen soitto ja hieman surumielinen kauneus.
Tässä muutama biisi Airbagin tuotannosta:
Tässä muutama biisi Airbagin tuotannosta:
Viimeksi muokattu:
Minulle tuntematon nimi, mutta täytyykin tutustua. Kiitos vinkistä.
Tuo täällä joskus suosittelemani norjalaisyhtye Wobbler julkaisee perjantaina puolestaan uuden levyn. Täytyy toki sekin kuunnella.
Saattaa olla, mutta kuuntelemalla sekin selviää. Motorpsycho on minulle outo nimi niin ikään, mutta pitää tuokin testata.
Itselläni on ollut viime aikoina soitossa kaksi vanhan liiton bändiä, jotka ovat joidenkin mielestä vähän siinä ja siinä, että lasketaanko niitä edes progeksi vai vain sinne päin kallellaan oleviksi. Minusta tuo on sivuseikka, kun musiikki kuitenkin toimii. Kyseessä ovat Electric Light Orchestra ja The Moody Blues.
Etenkin jälkimmäisen Days of Future Passed on aivan pirun hieno albumi, ja nimenomaan konsepti-sellainen. Kokonaisuus vaatii melkeinpä sen, että albumin kuuntelee kerralla alusta loppuun. Satunnaistoisto ei tule kyseeseen.
Joo, kuuntelen tässä nyt ennen päivän palavereja hiukan noita. Ennakko-odotukset ovat jossain siellä italo-progen paikkeilla, eli ei kovin korkealla. Meillä menee maku aika eri kohdissa progea sen yhteisen nimittäjän ulkopuolella, jos olen oikein tulkinnut.
Jos joku tuosta Motorpsychosta nappaa kiinni, niin mun kolme ehdotonta suosikkia ovat ilmestymisjärjestyksessä:
Heavy Metal Fruit - Motorpsycho | Album | AllMusic
Heavy Metal Fruit by Motorpsycho released in 2010. Find album reviews, track lists, credits, awards and more at AllMusic.
www.allmusic.com
Behind the Sun - Motorpsycho | Album | AllMusic
Behind the Sun by Motorpsycho released in 2014. Find album reviews, track lists, credits, awards and more at AllMusic.
www.allmusic.com
The All Is One - Motorpsycho | Album | AllMusic
The All Is One by Motorpsycho released in 2020. Find album reviews, track lists, credits, awards and more at AllMusic.
www.allmusic.com
Kuten sullakin tossa noiden vanhojen bändien kohdalla progen raja on hiukan häilyvä, sama pätee tähän. On ihan makuasia, pitääkö tuota neo-psykedeliana, space rockina, alt/indienä vai muuten vaan experimentalina. Virallisesti bändiä ei vissiin pidetä progena. Ja varsinkin vanhempi tavara on hyvinkin pitkälti sitä alt-kamaa. Tuo Heavy Metal Fruit ei valitettavasti löydy Spotifystä, mutta Youtube kyllä tarjoaa.
PS. Airbag kuulostaa hyvinkin paljon viime aikojen Steven Wilsonilta.
Kai meillä menee vähän fifty-sixty. Kummallakin on soittolistoilla ainakin Genesis ja Pink Floyd, mutta sitten sinulla Rush ja minulla italo.
Täytyy ottaa nuo huomenna etäpäivän soittolistalle. Nyt kun köröttelen täpötäynnä olevassa bussissa toimistolle ympärilläni lukemattomia potentiaalisia supertartuttajia vailla maskeja, alkaa kaltaisellani maltillisella ateistillakin olla raamatulliset ajatukset mielessä. Siksi Genesis on matkamusiikkina (oma lista).
Saman havainnon tein itsekin. Ja kyllä Porcupine Treen aikakauden sävyjäkin olin löytävinäni. Ja jotenkin jännä juttu, mutta jotain samaa olin löytävinäni myös tuosta Motorpsychosta, joskin vähemmissä määrin.
Molemmat yhtyeet vaativat toistoja, jotta pystyisin sanomaan lopullisen mielipiteeni. Mutta ihan lupauksia herättäviä molemmat.
Wobbler julkaisi uusimman pitkäsoittonsa tänään. Kertaalleen kuuntelin läpi. Ei ainakaan ensimmäisellä kuuntelulla yltänyt edellisen tasolle. Soundit ja soitanta hyvää ja virheetöntä, mutta ehkä jotenkin sielutonta. Vähän sama syy, miksi Von Hertzen Brothers ei ole koskaan meikäläiseen täysin iskenyt - ainakaan sillä intensiteetillä kuin periaatteessa olisi mahdollisuudet. Ja itse asiassa tällä levyllä Wobblerin soundissa on hyvin paljon Von Hertzeniä...
No, uudelleen kuunteluun, niin saa tuostakin selkoa.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Keikkauutinen. Sanoo varmasti asianomaisille paljonkin. :)
PROGFEAST
Su 19.9.2021 Helsinki, Helsingin Jäähalli
Colosseum, Caravan, Soft Machine, Man
Liput myynnissä Tiketissä!
PROGFEAST
Su 19.9.2021 Helsinki, Helsingin Jäähalli
Colosseum, Caravan, Soft Machine, Man
Liput myynnissä Tiketissä!
Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Tässäkin ketjussa uutiskynnyksen varmasti ylittänee tieto, että Liquid Tension Experiment soittelee purkkiin uutta pitkäsoittoa, joka ilmestyy julki keväällä. Edellisestä LTE- musasta onkin jo vain 22 vuotta, mikä on progen aikajana - käsitteistössä pierun mittainen levytysväli eli ei mitään. Toki on siinä ajassa joku progefani saattanut harmaantuakin.
Jos joku pohtii, että mikä halvatun LTE, niin J. Petruccin, J. Rudessin, T. Levinin ja M. Portnoyn harrasteorkka. Erikseen heitä tähän ketjuun ei tarvinne esitellä.
Mikäli polvi nousee tähän tapaan, en tykkää huonoa, en laisinkaan:
Jos joku pohtii, että mikä halvatun LTE, niin J. Petruccin, J. Rudessin, T. Levinin ja M. Portnoyn harrasteorkka. Erikseen heitä tähän ketjuun ei tarvinne esitellä.
Mikäli polvi nousee tähän tapaan, en tykkää huonoa, en laisinkaan:
Uutta suomalaista... Vois mennä vaikka metallinkin puolelle mutta sen verran kikkailevaa kamaa että eiköhän tämä ole oikea ketju. Keväällä ovat tekemässä levyä mutta nyt eka maistiainen saatanava... Vahvaa Jyväskyläläis-taustaa. Tekijät tuttuja mm. Trio Niskalaukauksen, Leveragen ja Red Elevenin riveistä...
Marsh Tea: Chairs
Soundin juttu aiheesta:
www.soundi.fi
Marsh Tea: Chairs
Soundin juttu aiheesta:
Tarjolla ansiokasta progemetallia Trio Niskalaukauksen, Leveragen ja Red Elevenin jäseniltä – Ota haltuun ensimmäinen maistiainen! - Soundi.fi
Jyväskyläläisen Marsh Tean nimi ei soita vielä kovinkaan monen hälytyskelloja, mutta juuri tällä hetkellä tuon saman kellon ääni alkaa muuttua. Homman nimenä on moderni ja monipuolinen progressiivinen metalli, ja asialla ovat basisti-kosketinsoittaja Nils Ursin (Trio Niskalaukaus)...
www.soundi.fi
Pompsahtipa sattumalta tämä ensi joulukuussa kaksikymmentä vuotta sitten (!) avaamani ketju silmille.
Suosittelen progen ystäville Matti Pajuniemen varsin ansiokasta kirjasarjaa, eli Prog Finlandia, Aamunkoiton portit (progressiivinen rock 1967 - 1979) sekä Unisatama (progressiivinen rock 1980-2020). Suomiprogen kehitystä käsittelevä Prog Finlandia sekä Aamunkoiton portit ovat jo loppuunmyyty, mutta hyvinvarustelluista kirjastoista luulisi löytyvän. Unisatama julkaistiin sopivasti viime viikolla.
Kirjoissa esitellään progen keskeisimmät ja vähemmänkin keskeiset albumit ammoisista alkuajoista lähtien, joita on paljon. Vanhana progen suurkuluttajana olen itsekin tehnyt kirjoista useita hienoja löytöjä.
E: Voisinkin johonkin väliin raapustella tänne jonkun "tutustumisen arvoiset vähemmän tunnetut progealbumit"-katsauksen.
Suosittelen progen ystäville Matti Pajuniemen varsin ansiokasta kirjasarjaa, eli Prog Finlandia, Aamunkoiton portit (progressiivinen rock 1967 - 1979) sekä Unisatama (progressiivinen rock 1980-2020). Suomiprogen kehitystä käsittelevä Prog Finlandia sekä Aamunkoiton portit ovat jo loppuunmyyty, mutta hyvinvarustelluista kirjastoista luulisi löytyvän. Unisatama julkaistiin sopivasti viime viikolla.
Kirjoissa esitellään progen keskeisimmät ja vähemmänkin keskeiset albumit ammoisista alkuajoista lähtien, joita on paljon. Vanhana progen suurkuluttajana olen itsekin tehnyt kirjoista useita hienoja löytöjä.
E: Voisinkin johonkin väliin raapustella tänne jonkun "tutustumisen arvoiset vähemmän tunnetut progealbumit"-katsauksen.
Viimeksi muokattu:
Omasta mielestä varsin kiva kappale tuli vastaan YouTubessa. Tämä on progea videota myöten.
Heh, sattuipas sopivasti. Juuri tänään tuli äxästä postilla tämä levy.
Tämä on varsin menevää progea minun makuuni. Suosittelen tutustumaan, jos tämän tyylinen musiikki kolahtaa. Lykaia ja Tellurian ovat myös ihan hyvää kamaa.
Soilworker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko, Preds
Soeniltahan tulee myös nyt perjantaina uusi levy Imperial. Ykkössinkku Antagonist oli muutaman kuuntelun perusteella sangen menevä ralli, mutta kaksi muuta omaan makuun vähän liian rauhallisia kuunneltavaksi irtonaisena.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy