Mulla oli lähimpänä mielessä Ozric Tentacles.
Oon joitain linkkaamiasi tsekkaillut, mutta ei ole toistaiseksi osunut musiikkihermoon. Katson nuo huomenna duunissa vielä varmuuden vuoksi.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
4 Nations Face-Off: Suomi kasaa kaikkien aikojen hyökkäyskalustoa, Kanadaa uhkaa maalivahtiongelmaLue lisää »
-
Nousua tavoittelevalle Jokereille lisää kokemusta − Juhamatti Aaltonen narripaitaanLue lisää »
-
IL: Suomeen on valmisteilla uusi jääkiekkosarja – odottaa olympiapäätöstäLue lisää »
-
Antti Tyrväinen ihmetteli sallivaa tuomarilinjaa − "Oli kyllä erikoinen linja"Lue lisää »
-
Kalle Sahlstedt on tyytyväinen Lukon pelaamiseen tuloksen takana – urheilujohtaja toivoo lisää dialogia suomalaiseen jääkiekkoonLue lisää »
-
Lapa jäähän: Kumpi todennäköisemmin ryhtyy valmentajaksi tai aloittaa tappelun? − Tyttöleijonien huippumaalivahdit vastaavatLue lisää »
Proge
- Viestiketjun aloittaja -Kantor-
- Alkaa
- 119 783
- 744
Oon joitain linkkaamiasi tsekkaillut, mutta ei ole toistaiseksi osunut musiikkihermoon. Katson nuo huomenna duunissa vielä varmuuden vuoksi.
Testaile ihmeessä. Ozric Tentacles on muuten minulle tuntematon. Siis musiikiltaan, nimenä toki tuttu. Pitää ottaa kuunteluun. Tuo Wobbler tuo minulle mieleen paikoin Genesiksen progeimmat teokset, tosin Crimson-maisella soundilla ryyditettynä. Siksi ajattelin sen sopivan sinullekin.
Tuo Elephant9 oli Wigwam niiden kolmen biisin ajan, mitä istuin bussissa. Kun lähdin kävelemään, se muuttui Crimsonin jamitteluksi.
Tähän ketjuun sopii hyvin maininta Suomen yhdestä parhaimmista festareista. Tampere Jazz Happening tulee taas marraskuussa. Vaikka nimi viittaa jazziin, festareilla on joka kerta tullut vastaan myös kokoonpanoja, jotka ovat minusta enemmän progen tai jonkun muun kokeellisen genren suuntaan kallellaan. Erityisesti kehun festivaalin avaavia Spotlight on... -keikkoja, jotka ovat ilmaisia. Noissa oli toissa vuonna kolme virolaista, ja viime vuonna kolme itävaltalaista artistia. Kaikki kokeellisia, Itävallan edustuksessa oli jopa melkein noisen puolelle mennyt todella abstrakti esitys. Tänä vuonna olisi vuorossa Ranska.
Varsinaiset maksulliset keikat ovat varsin kalliita, mutta rahalle saa kyllä vastinetta. Tänä vuonna pitää myös mennä paikalle. Suosittelen muillekin.
Wobbler testattu, ei iske vieläkään. Mitä Elephant9:iin tulee, niin olet vissiin tutustunut vanhempaan tuotantoon. Se on kieltämättä hiukan deepimpää tavaraa. Uudempi tuotanto on kevyempää.
Hö. Ja minä kun jo ajattelin, että Genesis ja Pink Floyd kun uppoavat, olisi tuokin voinut. Ja etkös sinä Kingston Wallistakin pitänyt? Siihenkin joku löysi yhtymäkohtia tuosta musiikista (itse tosin en löytänyt, vaikka molemmista pidänkin). No, tuo on vain osoitus siitä, että toisen musiikkimakua on hankala arvioida. Ja ainoa minkä tietää, on se, että kaikkea uutta kannattaa kokeilla, ainakin jos se on edes jotenkin progea.
Kuuntelin tuota Elefanttia ihan satunnaistoistolla, kun minulla sattuu nuukana miehenä olemaan vain ilmaisversio Spotifysta. Täytyy tänään kuunnella noita vanhempia levyjä, kun pääsen kotiin. Tabletilla saa sentään valita yksittäisenkin biisin. Tuolla kuvauksella suunta vie noihin alkuaikojen levyihin.
Tämän vuoden Tampere Jazz Happeningin ohjelmaa läpi käydessäni olen kuunnellut Spotifysta yhtyeiden tuotoksia. Lauantaina 2.11. esiintyisi Pakkahuoneella varsin mielenkiintoiselta vaikuttava yhtye, nimittäin ranskalainen Theo Ceccaldi Freaks. Ja esiintyy pari muutakin, joten tuo alla olevassa linkissä mainittu korkeahko hinta ei ole vain yhdestä bändistä.
Kyseessä on minun korvani mukaan jonkinlainen Frank Zappan, Jean-Luc Pontyn ja jopa Magman hybridi. Etenkin heidän Amanda Dakota -albuminsa oli maukasta kuunneltavaa. Kannattaa tutustua!
Harmittaa oikeastaan kaksi asiaa. En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse katsomaan tuota keikkaa. Ja se, että tuota levyä ei hyvin todennäköisesti löydä Suomesta (ainakaan järkevään hintaan).
Kyseessä on minun korvani mukaan jonkinlainen Frank Zappan, Jean-Luc Pontyn ja jopa Magman hybridi. Etenkin heidän Amanda Dakota -albuminsa oli maukasta kuunneltavaa. Kannattaa tutustua!
Harmittaa oikeastaan kaksi asiaa. En hyvin suurella todennäköisyydellä pääse katsomaan tuota keikkaa. Ja se, että tuota levyä ei hyvin todennäköisesti löydä Suomesta (ainakaan järkevään hintaan).
Legendaarinen Van Der Graaf Generator saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa keikalle ensi toukokuussa. Minulle oli pienoinen yllätys, että bändi keikkailee vielä. Tiesin kyllä, että edellinen levy tuli vain kolme vuotta sitten, mutta jotenkin muistin, että keikkailu olisi jäänyt jo taa.
Näyttäisi siltä, että triona vetävät, ja koko kolmikko (Peter Hammill, Guy Evans ja Hugh Banton) on sama kuin noilla kultakauden levyillä. Valitettavasti yhtyeen soundin yksi keskeisimmistä luojista, fonisti David Jackson, ei kuulu enää kokoonpanoon.
Kiinnostaisi niin pirusti, mutta valitettavasti n. 95% todennäköisyydellä en pääse tuolloin paikalle. No, onneksi on nuo levyt...
Aiheesta oheisessa linkissä. Hammillin nimi tosin kirjoitettu näemmä väärin, mutta annetaan anteeksi.
www.soundi.fi
Näyttäisi siltä, että triona vetävät, ja koko kolmikko (Peter Hammill, Guy Evans ja Hugh Banton) on sama kuin noilla kultakauden levyillä. Valitettavasti yhtyeen soundin yksi keskeisimmistä luojista, fonisti David Jackson, ei kuulu enää kokoonpanoon.
Kiinnostaisi niin pirusti, mutta valitettavasti n. 95% todennäköisyydellä en pääse tuolloin paikalle. No, onneksi on nuo levyt...
Aiheesta oheisessa linkissä. Hammillin nimi tosin kirjoitettu näemmä väärin, mutta annetaan anteeksi.
Progeveteraani Van der Graaf Generator saapuu ensimmäiselle keikalleen Suomeen - Soundi.fi
Progehuuhkaja huhuilee jälleen! Viidakkorumpu kertoo sellaisia tietoja, että Peter Hamillin johtama Van der Graaf Generator saapuu esiintymään Suomeen. Tämä onkin huomionarvoinen keikka, sillä kysymyksessä on vuonna 1967 perustetun bändin ensimmäinen Suomen-vierailu. Hyvä! Progerockin...
www.soundi.fi
Erkka Lapanen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK - FC Liverpool
Liput Virgin Oiliin (rip) Aristocratesin keikalle plakkarissa.
Yes Helsingissä toukokuussa, Circuksen kuolemaa tekevässä hornankattilassa. Tai no, eipä tuota oikein Yesiksi voi kutsua, vaan joksikin sen perinteitä ylläpitäväksi porukaksi. Steve Howe ja Alan White näyttävät kuitenkin olevan edelleen messissä.
Liput tuli ostettua. Arki-illan keikka, joten seuraavana päivänä väsyttää pitkänmatkalaista. Eipä silti, pakko tuo on katsastaa, kun kerran aiemmin tuota ei ole tullut nähtyä, ja parempaa versiotakaan tuskin enää olisi tarjolla. Oli tuo Hackettin Genesis Revisited -keikkakin helvetin kova. Miksi ei tämäkin.
Soittavat Relayerin kokonaan, ja muitakin tunnettuja kappaleita. Toivottavasti keskittyvät 1970-lukuun ja jättävät nämä Owner of a Lonely Heartit väliin.
Liput tuli ostettua. Arki-illan keikka, joten seuraavana päivänä väsyttää pitkänmatkalaista. Eipä silti, pakko tuo on katsastaa, kun kerran aiemmin tuota ei ole tullut nähtyä, ja parempaa versiotakaan tuskin enää olisi tarjolla. Oli tuo Hackettin Genesis Revisited -keikkakin helvetin kova. Miksi ei tämäkin.
Soittavat Relayerin kokonaan, ja muitakin tunnettuja kappaleita. Toivottavasti keskittyvät 1970-lukuun ja jättävät nämä Owner of a Lonely Heartit väliin.
Pääsin sittenkin paikalle eiliseen Jazz Happeningin konserttiin, ja olihan tuo Theo Ceccaldi Freaks ihan helvetin kova livenä, näin ikään kuin suoraan sanottuna. Zappa, Magma ja jopa Van Der Graaf Generator tulivat paikoin mieleen. Siinäkin mielessä laadukas yhtye, että soitto oli loistavaa niin hiljaisemmissa tunnelmapaloissa kuin rajuimmissa sekoiluissa. Todella toimiva balanssi.
Ja ei tuo jazzia ollut, vaan minusta ehdottomasti tummasävyistä progea. Kannattaa tutustua.
Tuon Freaks-kokoonpanon levyä ei löytynyt, mutta aiemman Theo Ceccaldi Trion albumi tuli onneksi Digeliuksen pop-up -tiskillä vastaan. Se löysi hyvän kodin levyhyllystäni.
Tässä YouTubesta heidän livemeininkiä:
Jos pitää valita tämän vuoden paras progealbumi, niin ääneni menee ehdottomasti IQ:n lokakuussa julkaistulle Resistance -pitkäsoitolle. Kakkostilalle sijoittuu toinen brittibändi Mostly Autumn maaliskuun alussa julkaisemallaan White Rainbow -albumillaan.
Löysin YouTubesta linkin IQ:n albumiin, joten tässä melkein 2 tuntia kestävä upea "Resistance", olkaa hyvät:
Löysin YouTubesta linkin IQ:n albumiin, joten tässä melkein 2 tuntia kestävä upea "Resistance", olkaa hyvät:
En jaksanut kahlata sivuja läpi joten jos Plini:sta on ollut jo juttua niin hyvä. Erittäin mielenkiintoinen australialainen artisti/bändi joka soittaa melodista instrumentaaliprogea jossa on väkevästi vaikutteita metallista. Linkin takaa bändin liveveto Uusi-Seelannista.
Ja tässä puolestaan bändi jutustelemassa musiikistaan ja vaikutteistaan Rick Beaton studiolla.
Ja tässä puolestaan bändi jutustelemassa musiikistaan ja vaikutteistaan Rick Beaton studiolla.
Onhan tuo ollut soittolistalla, vaikka en ole sen kummemmin perehtynyt. Plinin helmeilevälle kitaroinnille on aikansa. Plussapiste vielä Handmade Cities levyn tyylikkäälle kannelle: Handmade Cities - Wikipedia
Kävin 45:ssa katsomassa ruotsalaisen avaruusprogeyhtyeen nimeltä Hällas keikan. Kannatti mennä, soitto kulki komeasti ja vaikuttivat muutkin paikalla olleet olevan tyytyväisiä kuulemaansa. Tyylillisesti vastaavia bändejä voi hakea Hawkwindistä ja taidettiin Wishbone Ashkin jossain mainita. Etukäteen arvelin ettei paikalla ole juuri ketään, mutta se oli väärin luultu, vaikkei ihan loppuunmyyty ollutkaan. Näköjään ovat soittaneet Oulussa jo kerran aiemmin. Star Rider on tällä hetkelle yhtyeen monster hit record:
Tulee hieman myöhässä, mutta Radio Suomessa on nyt jo parin tunnin verran ollut käynnissä Proge-ilta. Kestää vielä noin tunnin. On kyllä ollut kuuntelemisen arvoinen lähetys. Kannattaa väijyä Areenasta jälkikäteen, jos ja kun se sinne päätyy. Näitä harvoja hetkiä, jolloin meikäläisen saa radion ääreen.
Tuttua ja tuntematonta on löytynyt. Nyt täällä hehkuttamani italoprogeyhtye P.F.M. vauhdissa.
Mielenkiintoinen oli vuodelta 1980 ollut suomalaisen Scapa Flow -yhtyeen kappale. Minulle tuntematon nimi, mutta biisi oli hyvä. Uudempaakin progea on tullut mm. Steven Wilsonin ja ruotsalainen Dungenin muodossa. Jälkimmäinen oli niin ikään uusi nimi minulle.
Van Der Graaf Generator seuraavana... Pidän!
Tuttua ja tuntematonta on löytynyt. Nyt täällä hehkuttamani italoprogeyhtye P.F.M. vauhdissa.
Mielenkiintoinen oli vuodelta 1980 ollut suomalaisen Scapa Flow -yhtyeen kappale. Minulle tuntematon nimi, mutta biisi oli hyvä. Uudempaakin progea on tullut mm. Steven Wilsonin ja ruotsalainen Dungenin muodossa. Jälkimmäinen oli niin ikään uusi nimi minulle.
Van Der Graaf Generator seuraavana... Pidän!
Scapa Flowta on tullut nautittua 12-vuotiaan skottiviskin muodossa, mutta hyvä tietää, että menee kuultunakin.
Menee hyvinkin. Jos 12-vuotias maistuu noin hyvin, niin nelikymppisessä ei voi olla vikaa. :)
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Ei tämmöistä ohjelmaa pitäisi kuunnella, koska tänäänkin huomasi vain, että pitäisi 6-25 uutta levyä hankkia kokoelmaan.
Tuo PFM kyllä sytytti. Samankaltaista "hyvällä tavalla löysää" soittoa kuin Goblinilla, mutta ilman kauhuelementtiä. Scapa Flow pitää kyllä myös hankkia, sen verran kova oli. En kuullut alkua, Haikaraa ei taidettu soittaa?
Lopussa nauratti se, että olen kuunnellut Epitaphista enemmän Hectorin versiota. Liisa Pien on niin hemmetin hyvä levy, vaikka onkin puoliksi coverkappaleita täynnä.
Jethro Tullin tuo kyseinen livelevy ei ole entuudestaan tuttu. Sekin on varmaan pakko ostaa...
Ei soitettu Haikaraa. Pekka Pohjolan Bialoipokku taisi olla Scapa Flow:n ohella ainoa suomalainen. Isoista nimistä ELP jäi soittamatta, ja taitaa olla jäänyt melkein joka kerta aiemminkin näissä ohjelmissa. Olisiko tuo sitten näiden toimittajien mustilla listoilla?
PFM on pirun kova yhtye. Kolme ensimmäistä italiankielistä levyä löytyy hyllystäni (kuten myös ensimmäinen englanninkielinen, joka sisältää kahden ensimmäisen alkuperäisen levyn biisejä käännettyinä, mutta sitä en ole aikoihin kuunnellut). Tuo kakkoslevy taitaa olla se kaikkein tunnetuin. Muistaakseni Greg Lake tykästyi yhtyeeseen ELP:n Italiankiertueella ja se rekrytointiin heidän levy-yhtiölleen.
Italiassa oli kyllä muutakin kovaa. Tutustu myös Banco del Mutuo Soccorso:on! Se oli ehkä vieläkin kovempi, joskin parilla ensimmäisellä levyllä oli valitettavan kehno äänenlaatu. Biisit olivat kyllä timanttia. Kolmosalbumi Io Sono Nato Libero on huikea niin ikään, ja soundit olivat myös paremmat.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Kiitos suosituksista @Sistis. Taisi ohjelma mennä eniten kuuntelijatoiveiden mukaan. Onneksi tuli näinkin paljon vähän tuntemattomampia. Toki jollekin se Pink Floydkin soi tuossa ekaa kertaa, mutta yhden kappaleen kuuleminen tutulta, yleensä teoksena nautittavalta levyltä ei iske samalla tavalla kuin joku tuntematon uusi kolahtaja.
Näitä hyviä bändejä on niin paljon, ettei nyt 43. vuotta käydessä ole edes ensimmäistäkään Genesis-levyä ehtinyt ostaa, vaikka jo 1990-luvulla paljon hyviä levyjä välittänyt kaverini niitä kuunteli. Nyt alkaa olla pakko niitä 1970-luvun levyjä kaivaa. Nykyisin kun saa 20 eurolla jotain viiden levyn bokseja, menee pirun kauan aina yhdessä bändissä ennen kuin kaikki on ajatuksen kanssa kuunneltu. Viimeisten viiden vuoden aikana löytynyt mm. Jethro Tullilta uusia levyjä, Alice Cooperin vanhat teatraaliset mahtilevyt jne.
Jotta anti ketjuun pääsisi jonkinlaisen hifistelyn puolelle, suosittelen kokeilemaan tämmöistä mystistä bändiä, jota tuli aikanaan kaverilta nauhoitetuilta kaseteilta kuunneltua: Devil Doll, italialais-slovenialainen bändi, jonka keulahahmon henkilöllisyys ei ilmeisen tuttu ole vieläkään. Olen luullut 25+ vuotta italialaispuolalaiseksi, mutta nyt googletin ja olenkin elänyt valheessa.
en.wikipedia.org
Tämä The Girl Who Was Death on tullut kuunneltua moneen kertaan, samoin ainakin Eliogobalus.
Erittäin koukuttavaa, ei aina kovin perinteisellä rakenteella, ja veemäisen pelottavaa. Laittakaa kuulokkeet korville jos on lapsia talossa.
Näitä hyviä bändejä on niin paljon, ettei nyt 43. vuotta käydessä ole edes ensimmäistäkään Genesis-levyä ehtinyt ostaa, vaikka jo 1990-luvulla paljon hyviä levyjä välittänyt kaverini niitä kuunteli. Nyt alkaa olla pakko niitä 1970-luvun levyjä kaivaa. Nykyisin kun saa 20 eurolla jotain viiden levyn bokseja, menee pirun kauan aina yhdessä bändissä ennen kuin kaikki on ajatuksen kanssa kuunneltu. Viimeisten viiden vuoden aikana löytynyt mm. Jethro Tullilta uusia levyjä, Alice Cooperin vanhat teatraaliset mahtilevyt jne.
Jotta anti ketjuun pääsisi jonkinlaisen hifistelyn puolelle, suosittelen kokeilemaan tämmöistä mystistä bändiä, jota tuli aikanaan kaverilta nauhoitetuilta kaseteilta kuunneltua: Devil Doll, italialais-slovenialainen bändi, jonka keulahahmon henkilöllisyys ei ilmeisen tuttu ole vieläkään. Olen luullut 25+ vuotta italialaispuolalaiseksi, mutta nyt googletin ja olenkin elänyt valheessa.
Devil Doll (Slovenian band) - Wikipedia
Tämä The Girl Who Was Death on tullut kuunneltua moneen kertaan, samoin ainakin Eliogobalus.
Erittäin koukuttavaa, ei aina kovin perinteisellä rakenteella, ja veemäisen pelottavaa. Laittakaa kuulokkeet korville jos on lapsia talossa.
Devil Doll on semmoinen projekti jota arvostan, mutta kuunneltua ei tule juurikaan. Hankala määritellä muuten kuin sanoa kokeelliseksi/avant-gardeksi. Noita levyjä on erittäin heikosti saatavilla.
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Totta turajat tuon tyylin suhteen. Onneksi muuten näyttää Tubessa olevan näitä muitakin Devil Dollin levyjä.
Vielä joskus Youtubekin toimii kuten joskus aikaisemmin, eli löytyy uusia hyviä samankaltaisia levyjä vihjeinä. Silloin pääsee esim. jotain Radio Helsingin erikoisohjelmaa googletellen mielenkiintoisille tripeille.
Yhdessä vaiheessa tube rupesi päättelemään mitä haluan kuunnella ihan väärin, ja kun erehdyit katsomaan jonkun huuhaavideon Megalodonista tai "ufomiehestä metsässä", sieltä paukkui kaikkea samantyyppistä paskaa vuosien ajan, ja perussuomalaisten "servaukset" päälle. Sama homma jos nuoriso katsoo samalta koneelta jotain Salkkareita tai vihreän liman teko-ohjeita.
Nyt näkyy jotain Lacrimosaa ja Sopor Aeternusta vihjeissä. Nimestä päätellen Devil Dollin huuruisia sukulaisia tai jotain bläkkistä. Saa nähdä mihin tässä vielä joutuu.
Puoleen väliin asti olen kuunnellut ja ainakin nämä Genesiksen, sekä Scapa Flown biisit oli sellaisia joita en ollut ennen kuullut, ja joista pidin kovasti.
Nämä progeillat ja muut rock-musiikin teemaillat on ihan parhaimmillaan silloin, jos on ajamassa vaikkapa illalla autolla pitkää matkaa ja radiosta pistää tämmöisen soimaan. Kyllä menee matkakin rattoisasti siinä hyvää musiikkia kuunnellessa. Musiikki kuitenkin on ainakin 95 prosenttisesti semmoista, jota ei ikinä soiteta millään radiokanavalla muuta kuin juuri tämmöisissä teemailloissa.
Nämä progeillat ja muut rock-musiikin teemaillat on ihan parhaimmillaan silloin, jos on ajamassa vaikkapa illalla autolla pitkää matkaa ja radiosta pistää tämmöisen soimaan. Kyllä menee matkakin rattoisasti siinä hyvää musiikkia kuunnellessa. Musiikki kuitenkin on ainakin 95 prosenttisesti semmoista, jota ei ikinä soiteta millään radiokanavalla muuta kuin juuri tämmöisissä teemailloissa.
Varmasti pitää paikkaansa. Itse en kuuntele radiota käytännössä koskaan. Poikkeuksena ovat juuri nämä teemaillat sekä YLE:n Jazz-klubi silloin kun siellä on kunnon fuusiota luvassa. Progen alalaji sekin, ainakin jonkun määritelmän mukaan.
Eilen olisi ollut tarjolla kovaa settiä tuollakin saralla, mutta olisi ollut jo liian raju hevoskuuri ottaa tuo siihen perään. Kyseessä oli UMO Jazz Orchestran tulkinnat Igor Stravinskyn Kevätuhrista ja Tulilinnusta. Nuo on äänitetty Helsingin G Livelabissa. Itse kävin katsastamassa tuon konsertin taas Tampereen G Livelabissa.
Kannattaa kuunnella. Igor Stravinsky oli klassisen musiikin mittakaavassa varsin proge, joten tällainen taidepläjäys sopii hyvin tämän ketjun alle.
UMO Helsinki Jazz Orchestra plays Stravinski feat. Stefan Pasborg (DEN) | Jazzklubi
Kuinka taipuvat Igor Stravinskin baletit Kevätuhri ja Tulilintu ison bändin jazzilliseksi seikkailuksi? Tanskalainen rumpali, säveltäjä, bändiliideri Stefan Pasborg peri rakkauden Stravinskyn musiikkiin balettitanssija-äidiltään jo lapsena. Kymmenisen vuotta sitten Pasborg ryhtyi sovittamaan...
Osmo Rapeli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kuusijuhla - Sex Festival
Normaaliohjelmien lomassa soitetaan aika karmeaa musiikkia, päiväsaikaan arkisin lähinnä paskaa iskelmää ja Ykkösellä klassista, mutta erikoisohjelmista löytyy useampi hyvä. Ei nyt toki progea kuule kaikissa, mutta Rocktoimittajan illallinen, Avaruusromua, Pekka Laine, Susanna Vainiola, Euroopan valot ja niin edelleen sisältävät paikoin oikein hyvää shittiä. Maailmanmusiikkiohjelma on myös joskus aika mukava laskeutuminen viikonloppuun ---> ainakin jotain muuta kuin aivotonta listapoppia. Olisipa progelle vielä tuon Sistiksen mainitseman Jazzklubin tyyppinen ohjelma.
Rocktoimittajan illallisella tuli muuten eilen sattumoisin juuri Genesistä ja Jethro Tullia, eikä voi jättää mainitsematta että jo juontaja Tero Liete vakituisena KEP-vittuilun kohteena on legenda. Tero Liete - Rocktoimittajan illallinen
IQ:n livekonsertti Saksasta on juuri nyt nähtävillä YouTubessa.
Viimeksi muokattu:
Menee ehkä enemmän fuusion puolelle, mutta tänään Teemalta tulee tällainen dokumentti. Areenassa ilmeisesti jo nyt:
areena.yle.fi
Jaco - basistin elämä ja kuolema
Dokumenttielokuva jazzmuusikko Jaco Pastoriuksesta, jota moni piti maailman parhaana basistina. Muun muassa Weather Reportissa ja Joni Mitchellin kanssa soittanut Pastorius (1951-1987) häikäisi taidoillaan mutta kuoli traagisesti ja aivan liian varhain. Ohjaus Paul Marchand ja Stephen Kijak...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy