Viestini syvin olemus oli vahva olettamus, että toisenlainen tulos olisi saanut aikaan sellaisen suvaitsevaisuuden ja vastajytkyn ylikorostamisen, että sitä olisivat hävenneet jo äänestäjätkin. Nämä tasa-arvoasiat ovat olleet riittävästi esillä näinkin, ja mielestäni vähemmistöjen asema Suomessa ei ole uhanalainen, vaikka esim. virallinen avioliitto toistaiseksi jää väliin vähemmistöiltä.
Vastajytky puri itseänsä nilkkaan kaikkine sivutuotteineen. En edes yritä peitellä, kuinka hyvä asia se mielestäni on.
Vastauksesi oli hyvä ja selventävä. Itsekin vieroksun sellaista suvaitsevuutta, jossa "ollaan niin suvaitsevaisia, että itse asiassa lakataan suvaitsemasta lähes kaikkea". Tasa-arvo-asioiden esilläolosta olen tosin hieman eri mieltä. Mulla on ehkä varsin idealistinen käsitys, mutta toivon, että joskus päädytään tilanteeseen, jossa sukupuolten, seksuaaliryhmien (pl. tietysti pedofiilit ja muut vahingolliset ryhmät) jne. tasa-arvoinen asema on sellainen selviö, josta ei enää tarvitse puhua. Sillloin näiden asioiden perään ei enää tarvitse kiihkoilla eikä jytkyillä, aivan kuin enää ei tarvitse pohtia, pitäisikö naisten saada äänestää tai käyttää housuja.
Kyllä, vastajyky sai hieman ikäviä piirteitä. Toivoisin, että seuraavissa vaaleissa ainakin monet keskinkertaiset muusikot, jotka muulloin eivät ole mitenkään poliittisesti aktiivisia, hyppäävät innoissaan jonkun presidenttiehdokkaan kelkkaan - etenkin sellaisen, jota he eivät aikaisemmin ole kannattaneet millään tavalla. Epäilen, että Haaviston osalta tällaisen väen suosio kääntyi häntä vastaan. Haavistolla oli paljon potentiaalisia oikeistolaisia äänestäjiä (kuten minä), jotka varmasti kavahtivat monien (ääri)vasemmistolaistaiteilijoiden tukea Haavistolle.
Pidän Niinistöä hyvänä tulevana presidenttinä. Äänestinkin häntä toisella kierroksella vuonna 2006. Tuolloista Niinistöä olisin äänestänyt nytkin, mutta tämä nykyinen väljähtynyt versio ei enää houkutellut yhtä paljon ja vastustajaksi tupsahti hyvin mieleinen ehdokas. Siksi Haavisto sai ääneni.