JimmyMac kirjoitti:
Miksi päättelet, että "oikeistolainen" työ olisi jotenkin erittäin helppoa ja löysää? Kyllä se duunarityö on yleensä kaikkein helpointa, kun ei tarvitse käytännössä olla vastuussa mistään muusta kuin siitä, että menee aamulla töihin ja illalla kotiin. Nämä "toimistossa jalat pöydällä istuvat" ovat niitä, joilla voi oikeasti olla jopa kymmenien tai satojenkin alaisten/työtovereiden työpaikat vastuullaan ja rahaa voi olla pelissä jopa miljoonia euroja.
Eikä näihin "helppoihin toimistotöihin" pääse vain sormia napsauttamalla. Kyllä hyvän työpaikan eteen täytyy tehdä useita vuosia, jopa kymmeniä vuosia rankkaa työtä ja uhrata aikaa ja ajatuksia usein jopa kellon ympäri. Mikään ei tule ilmaiseksi.
Profiilisi mukaan, sinä vilperi, olet opiskelija? Joten opintotuen tulorajat ovat varmastikin tuttuja? Itse aloitin vakituisen työssä käymisen tänä vuonna, joten opiskeluajat ovat vielä hyvin muistissa. Silloin tein opintojen ohella töitä iltaisin, viikonloppuisin ja kesällä. Joka vuosi täytyi perua/palauttaa kolme-neljä opintotukea (= n. 1500 €), kun tulorajat paukkuivat. Ja nämä tulorajat mahdollistavat opiskelukuukausina käytännössä n. 800 euron tulot maksimissaan (400 opintotuki + 500 (miinus verot) tulorajan alapuolelle jäävää palkkaa). Eli, kuten tiedät varmaan, ei ole mitään herkkua.
No, viime eduskuntavaaleissa löytyi kokoomuksen riveistä ehdokas, joka kertoi ajavansa opintotuen tulorajojen poistamista, koska se on käytännössä työnteosta rankaisemista. Minä olin/olen samaa mieltä. Eli kyllä kokoomuksessa kannustetaan kaikenlaista työntekoa, ei vain "toimistossa jalat pöydällä istuvia". Ja nimen omaan kannustetaan/palkitaan työuralla etenemisestä. Se on mielestäni oikein, koska käytännössä aina työuralla eteneminen vaatii paljon.
Olet oikeassa, olen opiskelija.
Ja minulle on tuttua tämä opiskelijoiden kurjuus, ei tosin vielä omalta taholta, mutta esimerkiksi sisarusten taholta.
Itse olen saanut kasaan nimenomaan työnteolla ja ylenpalttisella säästämisellä ennen opintojen aloittamista ihan mukavan pohjakassan, eli ainakaan tällä hetkellä ei minulla kuitenkaan kurjuuttakaan ole. (vain vähän alle 50 neliön opiskelija-asunto,kaksio, jne)
Ja toivottavasti ei ongelmia tule jatkossakaan, eli toivottavasti pääsen kesäksi töihin.
Itse olin tuota tukirajaa vastaan, kunnes äitini sai minun silmät aukeamaan ja sen jälkeen olen ollut sen kannalla.
Tuota opintotukea kun maksetaan siksi, että köyhemmilläkin olisi varaa opiskella, mutta tarviiko sellainen opintotukea niin paljon, joka käy töissä ja saa hyvin rahaa kuin sellainen, joka ei pääse töihin ja opintotuki on ainoa raha mitä saa? Eli olen tuon rajan kannalla, vaikka se voi osua myös omaakin nilkkaan.
Opiskelen tällä hetkellä restonomiksi, ja jos valmistun (tai kun), niin minustakin tulee kyllä ravitsemusalan johtaja esimerkiksi, että sikäli nämä mielipiteeni ovat ristiriidassa mahdollisiin tulevaisuuden töihini.
Ymmärrän kyllä tuon henkisen raskauden, oikeinkin hyvin.
Mutta itse näen fyysisen raskauden raskaampana. Minäkin olen sellainen työntekijä, joka yrittää päivästä päivään tehdä 110- prosentin työpanoksen ja uurastaa mahdollisimman nopeasti työssä, niin että hiki lähes valuu.
Ja tätä ilman muuta arvostan sitten myös muidenkin työssä. Arvostan ihmisiä, jotka tekee samalla intensiivisyydellä töitä kuin minä, ainakin kuin mitä minäkin yritän tehdä. Tähän mennessä olen saanut kyllä sellaista palautetta, että olen onnistunut yrityksessäni vissiin sitten hyvin.
Esimerkiksi edellisessä työpaikassani minua kehuttiin ahkeraksi ja nopeaksi työntekijäksi ja opettaja antoi palautteena, että minulla positiivinen asenne työhön.
Tämä on se työ, mitä minä arvostan. Eli, että ihminen tekee niin paljon työtä kuin mahdollista, ja niin hyvin ja nopeasti kuin mahdollista, ja lähes 110-lasissa.
Tämä menee kyllä sitten jo aikalailla ohi aiheen, mutta kerran kun kysyttiin,niin vastaan myös silloin.
