Ristin kauden aikana Kapasen jääkiekon "anna vastustajalle avaimet käteen" -kiekoksi.
Sehän ei ollut nopeaa vaan hätäistä kiekkoa. Luovuttiin helposti kiekosta, paljon alivoimaisia hyökkäyksiä ja niistä kiekonmenetyksiä ja vastustajan pelinkääntämistä ja paikkoja omaan päätyyn...
Mitkään huhutut Kilpeläiset tai Kiiskiset ei auta, jos pelaaminen ei ole kunnossa. Loukkaantumsia oli joo etenkin alkukaudesta, mutta samannäköistähän se oli koko kauden.
Voi sanoa, että se Virta-Kapanen hopea kausi oli enemmän Virran kädenjälkeä kuin Kapasen. Esim. Lukon pelaamisessa on tällä samaa kuin KalPan sillä kaudella. Sellaista kiekkoa haluaisin, että KalPa pelais. Pyritään kiekkoa kontrolloimaan, ei luovuta siitä helposti, ollaan aktiivisia viisikkona jne.
Ja en tarkoita kiekon kontrolloimisella jatkuvaa maalin takana seisoskelua vaan ainoastaan ettei turhaan luovuta siitä, jos on mahdollisuus pitää itsellä ja ottaa esim. uusi hyökkäykseen lähtö.
Kapanen pyrki peluuttamaan sellaista heikohkoa NHL -kiekkoa. Vastustajien oli aika helppo sitä vastaan pelata.
Läpi kauden oli myös sama laulu pelaajien yrittämisestä ja sen puutteesta muka jne. pelien jälkeen.
Ei se siitä jäänyt kiinni vaan siitä miten pelattiin.
Ja, jos jäi yrittämisestä kiinni, niin silloin Kapanen ei ole onnistunut koko kautena motivoimaan joukkuetta pelaamaan (kuin Spengler cupissa ja sielläkin se olisi voinut kääntyä ihan erilaiseksi tulokseksi. Olihan vastustajilla maalipaikkoja)
Ja Kapanen ei näytä edes tajuavan, että pelattiin aika tavalla vastavirtaan olevaa lätkää.
Jos tuo oli sellaista jääkiekkoa, mitä Kapanen haluaa joukkueen pelaavan ja miksipä ei olisi kun koko kauden sellaista oli, ei tule ikävä, jos mies Luganoon lähtee.
Ja, jos ei lähde, niin mikä on motivaatio aste ja sitoutuminen kun muualle haikailee kesken sopimuksen?
Miten myy joukkueelle oman sitoutumisen?
Väitän, että KalPan A pelasi parempaa kiekkoa kuin edustus tällä kaudella.