Huomenta! (12.02)
Pieni stoori omasta elämästä, jos vaan sallitte. Näiden vuosien aikana kun olin poissa Jokerien ääreltä (ihan syystä), minun elämässäni tapahtui yksi kuvio joita olen pitänyt oman elämäni ehkä jopa suurimpana tapahtumana, tai saavutuksena, miten sen nyt haluaakaan muotoilla.
Yhdysvaltalainen vaihtoehtorock-yhtye The Smashing Pumpkins on näytellyt elämässäni käytännössä yhtä suurta roolia kuin Helsingin Jokerit. Poissaoloni aikana, vuonna 2018 toteutin elämäni suurimman haaveen ja matkustin yhtyeen kotikaupunkiin, Chicagoon (ei Lahteen, vaan ihan oikeasti sinne jenkkien Chicagoon) jossa bändi soitti 30-vuotis juhlakiertueen kaksi konserttia United Centerissä, eli Blackhawksien kotiareenalla. Keikat myytiin hetkessä loppuun mutta minä sain flabat molemmille illoille.
Bändin isona ja näkyvänä fanina somessa ja muualla netissä minulla oli fiilis jo kotosuomessa, että jotain "elämää suurempaa" saattaisi siellä tapahtua. Ja tapahtuikin:
Ensimmäisen keikan päätteeksi pääsin bändin backstagelle, kun kuulivat aiemmin päivällä, että kuka suomalainen dorka on reissannut toiselta puolen maapalloa katsomaan heitä heidän omalle kotikentälleen. Tapasin bändin jäsenet, sain nimmarit ja valokuvat. Olin yksi kuudesta harvasta ja valitusta joka pääsi jopa laulaja Billy Corganin (meillä on muuten sama parturi) pukuhuoneeseen juttelemaan miehen kanssa.
Helsingin Jokerien paluu pesee ylläkerrotun. Ei ole ollut tällaisia fiiliksiä päällä mistään, koskaan, ikinä.
We Must Never Be Apart
Jokerien toimistolla tunnetaan minut ja tiedetään näiden asioiden laita. Ylläkomeileva biisi soi nykyään Jokerien matseissa. Sattumaa? Ei todellakaan <3