HockeyManPower
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit
Onha tää nyt tällä hetkellä lähes pelkkää posia.
Torstain matsi oli kuin käsikirjoitus suoraan parhaasta urheiluleffasta. Vaikeuksien kautta voittoon ja fanit!
Fanit, täysi halli, kotijoukkueen juhlat ja moniselitteinen valtava tifo; "viime kaudella tehtiin historiaa, nyt on teidän vuoronne". Se eka maali, kirous ja saman tien kannustus. Vaiherikas matsi, jatkoaikavoitto. Kaiken yllä ja yläpuolella koko ajan se fanien rytmikäs huuto.
Perjantai. Tosi laimea alku, sekä kentällä että katsomossa. Alle oman riman.
Sitä en muista tai huomannut, kumpi kiihtyi ensin, peli kentällä vai meteli katsomossa, mutta molemmat ruokkivat toisiaan. Esimerkki kuinka joukkue ja fanit hengittää samaan tahtiin, samaa ilmaa.
Lopputulos otti päähän, kaikkia, lopulta valmentaja antoi haastattelussaan hitutukselle kasvot.
Kaikella leinee tarkoiksensa.
Nyt jengi tietää, oppi sen kuuluisan kantapään kautta, että heti, alussa, kiekon pudottua jäähän, on oltava valmis, silloin on pelattava kuin viimeisellä minuutilla. Kaikki joukkueet tulevat pelaamaan meitä vastaan satasella, asennoituneena, keskittyneenä ja panostamalla kaiken energiansa heti alkuun. Siihen on oltava valmiita, jaksettava matsista matsiin, illasta iltaan.
Tiistaina on vielä erikoista, vielä kerran pelataan statuksella 'ekaa kertaa'.
Nautitaan siitä, mutta sen jälkeen loppuu ns juhlaottelut ja alkaa arki. Sen jälkeen on pelattava ja kannustettava ilman ylimääräisiä habituksia.
Tappioita tulee varmasti, nuori, vielä yhteenhiomaton joukkue. Mutta luotan (tiedän) jokerifanien olevan joukkueen tukena vaikeinakin aikoina, jokaisessa matsissa marras-joulukuun iltoina. Silloin, kun kaikesta tulee vakio.
Keravan matsit myyty ilmeisesti aika hyvin loppuun, et nyt vaan Nordiksen liput kaupaten. Muistetaan jokainen houkutella ainakin pari tuttuamme katsomoon, liput ei liikaa kustanna.
Joku haikaili Karvisen perään, mikä ettei, toki kentällä tarvitaan kokemusta ja ikää, mutta minä haikailen Kuuslan ja Lindin perään. Olis jo poikien aika päästä korkkaamaan Mestis, omien poikien.
Torstain matsi oli kuin käsikirjoitus suoraan parhaasta urheiluleffasta. Vaikeuksien kautta voittoon ja fanit!
Fanit, täysi halli, kotijoukkueen juhlat ja moniselitteinen valtava tifo; "viime kaudella tehtiin historiaa, nyt on teidän vuoronne". Se eka maali, kirous ja saman tien kannustus. Vaiherikas matsi, jatkoaikavoitto. Kaiken yllä ja yläpuolella koko ajan se fanien rytmikäs huuto.
Perjantai. Tosi laimea alku, sekä kentällä että katsomossa. Alle oman riman.
Sitä en muista tai huomannut, kumpi kiihtyi ensin, peli kentällä vai meteli katsomossa, mutta molemmat ruokkivat toisiaan. Esimerkki kuinka joukkue ja fanit hengittää samaan tahtiin, samaa ilmaa.
Lopputulos otti päähän, kaikkia, lopulta valmentaja antoi haastattelussaan hitutukselle kasvot.
Kaikella leinee tarkoiksensa.
Nyt jengi tietää, oppi sen kuuluisan kantapään kautta, että heti, alussa, kiekon pudottua jäähän, on oltava valmis, silloin on pelattava kuin viimeisellä minuutilla. Kaikki joukkueet tulevat pelaamaan meitä vastaan satasella, asennoituneena, keskittyneenä ja panostamalla kaiken energiansa heti alkuun. Siihen on oltava valmiita, jaksettava matsista matsiin, illasta iltaan.
Tiistaina on vielä erikoista, vielä kerran pelataan statuksella 'ekaa kertaa'.
Nautitaan siitä, mutta sen jälkeen loppuu ns juhlaottelut ja alkaa arki. Sen jälkeen on pelattava ja kannustettava ilman ylimääräisiä habituksia.
Tappioita tulee varmasti, nuori, vielä yhteenhiomaton joukkue. Mutta luotan (tiedän) jokerifanien olevan joukkueen tukena vaikeinakin aikoina, jokaisessa matsissa marras-joulukuun iltoina. Silloin, kun kaikesta tulee vakio.
Keravan matsit myyty ilmeisesti aika hyvin loppuun, et nyt vaan Nordiksen liput kaupaten. Muistetaan jokainen houkutella ainakin pari tuttuamme katsomoon, liput ei liikaa kustanna.
Joku haikaili Karvisen perään, mikä ettei, toki kentällä tarvitaan kokemusta ja ikää, mutta minä haikailen Kuuslan ja Lindin perään. Olis jo poikien aika päästä korkkaamaan Mestis, omien poikien.
