Komppaan edellisiä.
Tiesin, että tulen palaamaan katsomoon siinä vaiheessa, kun paluu Suomeen koittaa, mutta en rehellisesti ollut varma, miten Mestis sytyttää, kun tottakai odotin, että Liigassa pelataan paluun koittaessa. Lisäksi en ollut oikein varma, onko musta enää niin fanaattiseksi faniksi 10-vuoden harharetken jälkeen, varsinkin kun tässä on tuon ajanjakson aikana mennyt naimisiin, ostanut talon ja saanut kaksi lasta. Elämän prioriteetit siis muuttuneet. Harkkapeleihin en ehtinyt myöskään kertaakaan.
Sitten koitti torstai-ilta, 21.9 herran vuonna -23. Jumalauta mikä fiilis! Sieltä se fanisydän taas heräsi heti ensimmäisistä chanteista lähtien. Jokerit oli back ja niin myös minä! Ääni oli kolme päivää pois tuon Espoon pelin jälkeen enkä malttanut odottaa seuraavaa kertaa.
Tätä tunnetta oli kyl ikävä ja Mestis on todella jees just nyt!