Runkosarja on nyt kotimatsien osalta taputeltu ja kokonaisuuteen voi olla varsin tyytyväinen. Jengiä on käynyt keskimäärin se 2000 henkeä enemmän kuin uskalsin toivoa, joukkue on pärjännyt odotuksiani paremmin ja peli itsessään on varsin viihdyttävää. Eteläpäätykin on ottanut kauden aikana askelia takaisin oikeaan suuntaan ja meno on niillä suunnilla parantunut kauden edetessä. 30 matsin otannalla ehkä viihdyttävin kausi tällä vuosituhannella runkkarin osalta, vaikkakin parin kauden osalta voisi toisena päivänä tulla hieman toinen vastaus.
Noin ylipäätään olen varsin tyytyväinen katsomoon. Tuonne on selkeästi tullut paljon sellaisia, jotka harvemmin matseissa käyvät. Samoin seurarajoja on Suomen osalta ylitetty ja tuolla on jopa mulle tuttuja "muiden faneja" säännöllisesti jokerivermeitä päällään. Vaikka tavallaan vierastan "koko Suomen Jokereita", niin mielestäni suuntaus on positiivinen: katsomoihin voidaan houkutella muitakin kuin vain HC-väkeä ja hyvien fiilisten jälkeen näistä kasvaa tulevien kausien vakkareita.
Olen kovasti tykästynyt siihen, että Jokerit vaikuttaa vihdoinkin joukkueena hyvältä. Meillä on helvetin kova ketju LOKOMOn muodossa, mutta silti joukkue on roolitettu varsin hyvin. Secondary scoring huutaa poissaoloaan noin yleisesti ja tietyistä muista yksityiskohdista ei täysin voi olla tyytyväinen, mutta tämä mennee jo rajallisten resurssien piikkiin. Mä diggaan siitä, kuinka tuolla tuntuu olevan halu taistella, pelata joukkueelle ja yksilötaidon lisäksi sitoutuminen on pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Tuo ei ole mikään diivalauma, vaan nälkäinen ryhmä.
Mitä yksilöihin tulee, niin onhan tuolla pari aivan huikeaa kaveria. Mä voin kuvitella, että vielä vuosien jälkeen LOKOMO on ihmisten huulilla ja Omarkin ja Mosesin paitoja näkyy porukoilla. Karlssonia dissasin parin matsin jälkeen ja olin valmis lähettämään kaverin vaikka Allsvenskaniin, mutta mitä vielä. Tuohan on aivan kaamea kaveri! Päälle vielä pari omaa kaveria, muutama tsemppari ja näin, niin ei voine valittaa.
Kauden kynnyksellä hieman pelotti se, että miten vieraisiin vastustajiin osaa suhtautua. No, niihin vittu osaa. Tappiot vituttavat aidosti, kovissa matseissa on tunnelma kohdillaan ja vastakkainasettelua on ilmassa tiettyjä jengejä vastaan. Meno ei näiltä osin erityisesti tunnu eroavan Liigasta, mitä nyt Liigassa sarjan tyven jengeissä nobodyjen sukunimet osaa kirjoittaa yleensä pelkästään korvakuulolla oikein.
Tämän päivän tappio vituttaa rankasti ja varsinkin tapa jolla se tuli. Matsi oli tasainen, mutta pari lapsusta maksoi liikaa ja kiekko ei aina edes pomppinut. Yksi kuti pari senttiä toiseen suuntaan ja me oltaisiin saatana juhlittu Mosesin ennätystä ja tasoitusmaalia tärkeässä matsissa. Mutta näitä tappioita tulee ja tuo on tavallaan helpompi niellä kuin edellinen kotitappio. Nyt sentään peli oli viihdyttävää ja pienet marginaalit ratkaisivat, valitettavasti vain tällä kertaa väärään suuntaan. Taas hyvä muistutus siitä, että meillä on oikeasti saumat voittaa kuka tahansa koska tahansa, vaikka aina ei ennakkosuosikkeina tai parhaalla miehistöllä lähdettäisikään.
Nyt sitten pari viikkoa katsellaan Viaplayn kautta ja lataillaan akkuja. Pleijaritsetti on jo maksettuna ja saunaakin lämmitellään, vaikkakin kyseessä ei ole mestaruussauna. Sanotaan vaikka, että pitäähän pleijareihin valmistautua.