Näin kahdeksan ottelun jälkeen on selkeästi näkyvissä, että tämän kauden Ässillä on kaikki eväät mennä tappiin asti. Vaatii toki kaiken menemistä nappiin etenkin keväällä, mutta selkeitä heikkouksia ei ole (paitsi tällä hetkellä yv, mutta sitäkin on aikaa treenata vielä 52 peliä ennen kuin sen todellakin pitää olla kunnossa). Tämä jos mikä on positiivista tässä vaiheessa kautta.
Tärkeitä huomioita:
Maalivahdit: Nimettiin ennakkoon suurimmaksi kysymysmerkiksi. Ei mitään hätää, tähän ei kaaduta. Toki keväällä voi alkaa JJ:tä ja AR:ääkin jännittämään.
Maalinteko: Paikkoja reippaasti joka matsissa. Zabo liekeissä ja Smolenak yllättänyt positiivisesti - aina oikeassa paikassa. Dixon jäätävän tehokas maalinedustalla. Sanoi itsekin, että hyvä maalinedustapelaaminen on menestyvän joukkueen merkki.
Puolustus: Hyvä sekoitus fyysisyyttä ja kiekollista taitoa. Avauspeli välillä tosin kateissa, Malkamäen paluu paransi asiaa heti. Caldwellin tulo avittanee melkoisesti lisää.
Rohkeus&ratkaisijat isoissa peleissä: Edellä mainitut herrat Smolenak&Dixon ovat juuri niitä kavereita, joita viime keväänä olisi tarvittu. Pelin ollessa tiukkaa, heiltä ei usko lopu eivätkä katoa kuvasta. Lisäksi kaikissa ketjuissa on ratkaisuvoimaa ja potentiaalia.
Voittamisen kulttuuri: Edelleen, Dixonista, näkee että on tottunut voittamaan ja sitä haetaan aina loppuun asti. Muu joukkue tottui voittamiseen viimeistään viime kaudella ja "omat jätkät" jo junnuissa.
Joukkueen runko säilynyt: Joukkueessa suuri osa pelaajista pelannut samaa pelitapaa muutaman vuoden sekä moni pelaaja Kiven valmennettavana jo vuosia.
Joukkuehenki: HIFK-matsin jälkeen oli hieno katsoa, kun koko joukkue oli samassa läjässä siniviivalla ennen kättelyä. Varmasti hieno fiilis kopissa.
Siinähän niitä, tälläiset joukkueet ovat aina mestariehdokkaita, niin nytkin. Totta kai on aikaista puhua sellaisista, mutta tähän ketjuun on mielestäni viimeistään lauantain jälkeen aiheellista kirjoittaa. Viime kauteen verrattuna, meillä on helvetisti potentiaalisempi nippu ja nimenomaan JOUKKUE.