Tasoerot näyttäisi ainakin ennakkoon olevan hälyttävän suuret kärjen ja häntäpään välillä. Liikaa joukkueita näin pienen maan pääsarjaan. Jonkun Tapparan rosteri on semmoinen, että vaikka viidestä häntäpään joukkueesta valittaisiin parhaat pelaajat ja tehtäisiin niistä joukkue, niin todennäköisesti Tappara voittaisi senkin.
Sen jälkeen kun liigaa laajennettiin, suomalainen jääkiekko on elänyt kulta-aikaa. Jotta tämän voi ymmärtää, pitää nähdä puut metsästä. Tämä sama koskee jalkapalloa- ja jääkiekkoa.
Mitä luulet, mitä saksalainen tai espanjalainen kadunmies ajattelee siitä, että Suomi oli mukana jalkapallon EM-kisoissa? Ehkä samaa kuin mitä suomalainen ajattelee
Latviasta tai
Norjasta jääkiekon MM-kisoissa - turhia alkusarjan otteluita - mutta näille maille erittäin tärkeitä kansainvälisiä otteluita, joilla mitata oman maan tasoa.
Jääkiekossa - onneksi - ollaan oltu kärsivällisiä ja pidetty näitä tasoltaan ehkä B-sarjaan kuuluvia joukkueita mukana A-sarjassa, jolloin keskikastin joukkueet ovat kehittyneet, koska siellä on ollut selvää kilpailua sekä vapaita paikkoja laadukkaalle valmennukselle; kuten Toni Söderholm Saksan maajoukkueessa, joka on vienyt Saksan kansainvälistä jääkiekkoa eteenpäin ja vahvistanut kansallisen sarjan kilpailua.
Kotoisessa liigassa häntäpään joukkueet tarjoavat loistavan kasvualustan nuorille lahjakkuuksille. Samoin se on valtava potentiaali sen alueen juniorikiekolle, jos talousalueella on yksi pääsarjan joukkue, jonne lahjakas juniori voi pyrkiä. Pitää myös muistaa, että jokainen kausi on näille joukkueille kuten: TPS, HIFK, TAPPARA, KÄRPÄT iso pettymys, jos joukkue ei pääse finaaleihin. Lisäksi näille joukkueille löytyy haastajia akselilta: LUKKO, HPK, ILVES. Lisäksi lähes joka kausi joku joukkue yllättää tai floppaa.
Lisäksi nostaisin vielä näyteikkunalle huippusarja NHL:n, jossa on ok rakentaa joukkuetta pitkäjänteisesti mutta Suomessa ei. Toki realiteetit ovat hyvinkin erilaiset, mutta uskon siihen, että suomalainen ammattilaisurheilu on vielä monessa asiassa lapsen kengissä.
Pelaajien kehittäminen - niin fyysiseltä kuin peliominaisuuksilta - jatkuvat koko pelaajan peliuran ajan. Luistelua voi aina hioa taloudellisemmaksi, kiekonkäsittelyä, syötön vastaanottamista ja antamista voi kehittää jne. Suomessa elää vielä ikivanha käsitys, jonka mukaan pelaaja on "valmis", kun hän saavuttaa aikuisuuden. Itseasiassa hän on useimmin silloin vasta täysi raakile. Aina voidaan miettiä mitä pelaajan kehitys on ja miksi pelaaja kehittyy sekä mitkä ovat ne ominaisuudet jotka ovat kehittyneet. Kehitystä ei tapahdu ilman kehitystä.
