Jumalauta mitä tähän nyt oikein sivaltaisi. Euforinen olotila. Tiedättekö sen tunteen kun peli on tiukka ja kokoajan pelkäät että koska se vastustaja tekee maalin, kun oma jengi ei saa mitään aikaiseksi? Aiempina kausina tiesin miltä se tuntuu, nyt en. Ok, alussa pari peliä tuntui siltä, mutta mitä pidemmälle tämä putki on edennyt, sen suurempi luottamus kasvaa jengiä kohtaan.
Aivan huikeaa valmennustyötä! On hienoa katsoa miten Aho eläytyy penkin takana ja antaa pomminvarmasti kaikkensa on/off-ice. Tuntuu siltä että jokainen pelaaja pelaa tällä hetkellä logolle joka löytyy rinnasta... Ja pelaa muuten ihan tosissaan.