Positiivista on että penkkiurheilupuolella ei ole enään mitään näkemisen arvoista, paitsi tietysti Ässien uusi suomen mestaruus!
Tää on kyllä hyvä homma, ettei tarvi ottaa asiasta enää elämää suurempaa stressiä. Varmasti mestaruuden avulla jaksaa monta heikompaakin kautta, koska niitähän pakostakin tulee ennemmin tai myöhemmin. Kunhan nyt mestikseen ei tiputa eikä seura ajaudu taloudellisiin vaikeuksiin, niin muutoin tuntuu ettei niin kauheasti ole väliksi miten lähivuosina menee.
Näin se on mennyt maajoukkueen kohdallakin. Aikoinaan otin homman hirveän vakavasti, kun sitä ensimmäistä mitalia jahdattiin. Sitten kun se oli totta, ja etenkin sitten kun tuli maailmanmestaruus, niin kaikki oli pysyvästi toisin. Vuoden 1995 jälkeen mulle on ollut melko paskan hailee, miten Suomi menestyy, kunhan nyt on mukana karkeloissa ja pelejä on kiva katsella.
Toki Ässät on noin sata kertaa suurempi asia kuin Suomen maajoukkue, mutta luulen, etten ensi syksynä ala viiltelemään ranteita, vaikka Ässät häviäisi Lukolle kotonaan runkosarjaottelun.
Mitä nyt yleensä voisi vielä toivoa, niin Suomi voisi joskus raivata tiensä potkupallon arvokisoihin. Se olisi semmoinen ihan kiva, näkemisen arvoinen juttu, joskin pystyn kyllä hyvin elämään ilmankin.