Olisi niin helppo palata pimeyden tuolle puolen, viime aikojen esitysten johdosta.
Mutta ajattelen - en tiedä johtuuko perjantaista- että parempi on kyntää nyt, mennä suvannossa käsipohjaa, kuin kuukauden päästä.
Kyllä siellä näkyy ne hyvätkin asiat, mutta kokonaisuus jää nyt vajaaksi. Tekeminen ei ole ihan jengoillaan, enemmän ehkä heijastuu henkisen puolen klikkeihin nyt. Uskon että myös joukkue tiedostaa meidän jo täällä suoltamat suurimmat ongelmat ja koittavat niihin paneutua.
Jos ja kun näin käy, yv saadaan toimimaan, kaikki löytävät sisällään olevan Simsonin (niitä rintakarvoja ei ajella) ja jätetään boksit vähiin, on henkisesti helvetin tärkeää että tätä "kipuilua" on ollut myös matkalla. Ei kukaan ole koskaan rallatellut koko kautta myötäisessä (paitsi ehkä JVDT, mutta sehän onkin meidän rakas seuramme).
Kovaa duunia ja fokus kipupisteisiin. Vaikka nyt olisikin velttona, niin eiköhän se kovuus jä jäykkyys kevääksi löydy.
Lisäksi kun Kalle vielä hankkii ne pari täsmä- tai täytepelaajaa laajuutta tuomaan, niin uskon että kevättä on hieno jännitellä. Uskoa omaan tekemiseen ja yhteisöön.
Anteeksi jos tuli liian positiivinen viesti tähän väliin. Ja en, en ole vielä korkannut viikonloppua alkaneeksi. Sienetkin laitan yleensä keittoon.