Ilman viimeisen kahden kauden suvereeniutta ja mestaruutta, voisi pata olla aika jumissa nyt ja linssit vetäisi huuruun.
Itsellä kannattaminen on helpottunut ainakin dekadin. Mestaruus tyhjensi takin ja fiiliksen niin totaalisesti, että sitä muistelee vieläkin hattaranvalkoisin pilvireunuksin.
Tottakai toivon mestaruutta jokaikinen vuosi ja Lukon voittaessa pääsee ilmoille edelleen lähinnä eläintarhasta tuttua mölinää.
Tämän hetken maailman meno ja kun peilaa viimeistä kahta vuotta, elämässä on lopulta hieman tärkeämpiäkin asioita.
Ei Lukon organisaatiolla ole mitään hätää tai paniikkia, kävi tänä vuonna miten tahansa. Omaan sapluunaan (viat korjaten ja vanhoista oppien) luottaminen tuo joka kausi uuden mahdollisuuden.
Koitetaan pitää pääkylmänä, ollaan positiivisia, annetaan kehittävää / rakentavaa palautetta ja kehitysideoita, sillä jo monesti päästään pitkälle.