RaLu kirjoitti:
Muistan myös hyvin tuon Ässä-pelin, vaikka ei peliä tullut ihan selvinpäin katsottua, mutta se säilyi pitkään Juhani Henriksonin selostamana vhs-arkistoissa. Mielestäni tuo meni muuten juuri kuten kuvasit, mutta ensimmäisen maalin teki Tambijevs, Measures toisen, Lätti tasoituksen ja Leksa jälleen jatkoajalla.
Samana syksynä nähtiin myös ottelu, jossa Lukko nousi 1-4 tai 0-4 tappioasemasta tasoihin kolmannen erän viimeisen kympin aikana Kiekko-Espoota vastaan.
Tuolla kaudella kävin melkein kaikissa Lukon kotipeleissä ja tapahtumat ovat edelleen videokuvan omaisesti mielessä. Lukko tosiaan nousi Ässiä vastaan 0-3 -tilanteesta 4-3 -jatkoaikavoittoon. Ajassa 52.xx Tambijevs kavensi yv:lla maalinedestä 1-3:een. Tuossa maalissa yleisö kohahti vain puolittain, sillä se tuntui siinä vaiheessa vain lohdutusmaalilta. Noin 2,5 minuuttia ennen erän loppua Allu sai namupassin hyökkäyskulmasta parhaalle maalintekosektorille, josta mies kylmän viileästi sijoitti kiekon vasempaan alakulmaan. Tässä vaiheessa yleisö räjähti jo kunnolla. Aivan viimeisen minuutin alussa Lukko pelasi jo ilman maalivahtia ja pyöritys Ässä-päädyssä sen mukaista. Muistaakseni Suvanto antoi oivaltavan syötön Lätille vasemmalle laidalle, josta äijä latasi seisovilta jaloilta lädämäiseen tyyliinsä kovan lämärin kohti Jim-parkaa. Maalihan siitä tuli, ja 5000 -päinen katsomo oli lennättää hallin katon taivaan tuuliin. Leksa räjäytti pankin sitten jatkoajalla Tinken maalintakaa tulleesta makeasta perssilmäsyötöstä. Se, jos mikä, oli nasulia!
Tuossa Lukko-Blues -pelissä (la 16.10.-99) Lukko oli todella aneeminen aina 49 minuutille saakka, kunnes Lätti pääsi puolittain läpiajoon, josta napautti komeasti yläpesään lohdutuskavennuksen 1-4. Eikä kauaakaan, kun armoitettu maalinsylkijä Ismo Kuoppala teki 2-4 -kavennuksen siniviivavedolla. Maali oli muuten Ismon toinen niistä kaikista kahdesta maalista, jotka hän kauden aikana veivasi.
Tuossakaan vaiheessa ei oikein vielä jaksanut uskoa Lukon mahdollisuuksiin pisteistä. No, eipä taaskaan kauaa tarvinnut odotella, kun Tinke nousi oikealta laidalta kuin konsolipelissä konsanaan ja latasi siniviivan jälkeen elämänsä lämärin etuyläkulmaan muistaakseni Mika Oksan ohi. Suoraan sanottuna tuo maali oli aivan helvetin komea. Siitäkös yleisö syttyi. Tuossa vaiheessa oli pelattu jotain 52 tai 53 minuuttia. Tasoituksesta taisi vastata Tambijevs, joka tuikkasi kiekon maalin edestä riparista vastustamattomasti sisään. Aika oli jotain 54 tai 55 minuuttia. Eli noin kuudessa minuutissa Lukko tuli tasoihin neljän maalin takaa. Oli kyllä makea fiilis silloin.
Tulipahan muisteltua noita sitten oikein kunnolla. Positiiviset muistot Lukosta kuuluvat ehdottomasti positiivisuusketjuun!