Ennen Lukon kavennusta manailin jo tutuksi käyneeseen tyyliin, että ei tästä vaan taida tulla mitään. Mutta mutta. Peran onnekas kavennus herätti toiveet ja tasoitus antoi uskoa ja pelaaminen näytti ajoittain sellaiselta, jolta sen pitääkin. Koska viimeksi Lukko on hallinnut peliä noin hyvin vieraissa? Okei, olihan siinä heikotkin hetket Lukolla ja lopussa Blues melkein voitti, mutta ehkä siinä oli Lukolla jo valtavat paineet päästä edes jatkoajalle, jotta pisteetön taival saataisiin poikki.
Erittäin positiivisena muutoksena Vuoren aikaan on tullut tämä, että torjunnat ovat heittäneet härän pyllyä. Se, että lauotaan paljon, tarkoittaa, että tulee myös maalitilanteita enemmän, mm. ripareista, aivan kuten Laaksosen tasoituksessa. Saman aikaisesti kun itse kyetään antamaan painetta vastustajalle, pyöritykset omissa vähenee. Ja paineen kautta saadaan ylivoimia ja sitä kautta lisää painetta vastustajalle. Vielä kun saadaan tämä ilme pidettyä jatkossa ja kärkiketjut löytävät tehonsa, alkaa jälleen kolmen pisteen voittojakin irrota useammin kuin tappioita. Varovaisen positiivinen fiilis!