Jos KalPa saisi edes puolet tuosta nöyryydestä, kurinalaisuudesta, maltista ja suoraviivaisuudesta mitä vieraspeleissä esittävät siirrettyä kotikaukaloon niin mitään kriisiä ei olisi.
Tämän ongelman kanssa KalPa on paininut koko kauden. Ongelma on vain pahentunut. Eilen ja tänään KalPa on pelannut voittavaa SM-liigakiekkoa. Puolustuksen kautta, nöyrästi, uhrautuvasti, kurinalaisesti, ilman riskejä ja ilman tarkoitus viihdyttää ketään tai luoda jotain hienoa. Ainoa tarkoitus on voittaa. Ja niin sen pitäisi ollakin.
Kotikaukalossa peli on sijaan karmeaa ripulia. KalPa pelaa kotikaukalossa huomattavasti hitaammin. Syöttöketjut ovat pidempiä, ja KalPa yrittää selvästi luoda hienompaa ja näyttävämpää peliä. Niin ei yksinkertaisesti tässä liigassa voiteta. KalPassa pitäisi tajuta, että kotiyleisö kyllä viihtyy katsomossa, jos voittoja tulee, ei pelin tarvitse olla loputonta syöttörallia. Ja itse asiassa tuo uhrautuva vierastyyli on parempaa kiekkoa kuin kotipelien ringette.
Saas nähdä saako Laukkanen tuotua vieraspelien suoraviivaisuutta, nopeutta ja nöyryyttä Niiralaan. Koko kauden on yrittänyt. Surkein tuloksin. Nytkin kahdesta vieraspelistä voisi ottaa arvokasta oppia. Nöyrää, puolustavaa, mutta voittavaa kiekkoa.
Kotiotteluiden hierominen, kiekottelu ja neppailu on kaukana viihdyttävyydestä ja vielä kauempana voittavasta pelitavasta. Vieraspelaaminen on oikeasti hyvää kiekkoa. Toki asiaan vaikuttaa se, että vastustajat lähtevät Niiralassa tietoisesti sumputtamaan ja antavat KalPan pelata hitaasti, tietäen tuloksen. Liigatason valmentajien luulisi silti pystyvän muutoksin, jos tappiorekordi on 9/10.