Onhan tää jollain tavalla spesiaali päivä. En ole ollut maailman kovin Popeda-fani mutta tykännyt kuitenkin. Taisipa Ei oo valoo olla yksi ekoista LP:istäkin mitä tuli ostettua, kun vihdoin ihan levysoitin saatiin pelkkien kasettisoittimien päälle.
Enemmän tää on kuitenkin sellainen henkisempi juttu, että Popeda on aina ollut olemassa siinä missä itekin. Se on kuulunut elämään siitä asti, kun on oppinut tajuamaan mistään mitään ja muistaa sen. Vielä kun on itekin syntyperäisiä popedanmaalaisia niiltä samoilta huudeilta. Siinä kymppivuoden iässä asuttiin Paten kanssa samassa kerrostalossa kun nää paino jotain Mustia enkeleitä purkkiin, kymmenen-plus vuotta myöhemmin tuli käytyä hänen ja rokkikumppaniensa kaukalopallovuorolla pelailemassa ja kaikkea sellaista. Se on ollut vähän kuin sellainen sukulainen, ei olla koko ajan tekemisissä mutta sitä tietää että sellainen on olemassa ja tarpeen tullen tavoitettavissa, ja aina on kiva nähdä.
Silti meidän suhteeseen jää kupru, jos Yö ei tänään soi.