Saako virkapuku ihmisen kokemaan olevansa muiden yläpuolella vai kerääntyykö tuohon ammattikuntaan jotenkin luonnostaa tuollaisia henkilöitä?
Todennäköisesti mitä kauemmin tuotakin hommaa tekee, sitä vähemmän jaksaa kuunnella mitään selityksiä. Kyllästyy ammattiinsa ja paskanjauhantaan. Mutta jotenkin tuntuu, että poliisit on samanlaisia ihan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ja eihän se saisi näkyä asiakkaalle, sillä aika vähän sitä normaali ihminen joutuu poliisin kanssa tekemisiin elämänsä aikana. Ja sitten kun joutuu, niin jos se palvelu on perseestä niin ihmisille tulee helposti se kuva että kaikki poliisit on perseestä.
Omalle kohdalleni sattui kerran mielenkiintoinen tapaus vuosia sitten Espoossa asuessani, ihan Kilon poliisiaseman välittömässä läheisyydessä. Tämä on ainut kerta kun poliisin palvelu on ollut tympääntyneen lisäksi täysin ala-arvoista ja jopa lapsellista. Olin juuri tulossa töistä kotiin autolla arkipäivänä n. klo 13, kun parkkialueella joku tuli vasempaan kylkeen. Vaikka vauhtia oli vähän, niin peltiä meni lommoille. Siinä sitten mietittiin että mitä tehdään. Aluksi näytti ihan ok meiningiltä, vastapuolikin oli sitä mieltä että hänen vikansa ja siirreltiin autot pois tieltä ja alettiin vaihtamaan yhteystietoja. Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta tämä vastapuoli sanoikin, että minä ajoin ylinopeutta, mikä oli täysin mahdotonta. (Selvennykseksi, että siinä oli 40 km/h rajoitus, olin juuri kääntynyt parkkialueelle risteykseen pysähtymisen jälkeen ja ajanut n. 10 metriä, ja autossani oli tuolloin 1,2 litran kone.) Tähän vastasin heti että selvä peli, en jaksa alkaa riitelemään, soitetaan poliisit paikalle. Se kävi hänelle.
Kun sitten soitin (siihen aikaan toimi vielä 10022), sieltä vastasi todella tympeän kuuloinen keski-ikäinen mies, joka kysyi peruskysymyksiä ja että milloin oli kolari tapahtunut. Sanoin että n. vartti sitten. Kun hän kysyi, miksen ollut soittanut heti, vastasin kuten tuossa yllä kuvailin tapahtuneen. Ok, sanoi että poliiseilla on juuri joku keikka menossa, että tulevat kun ehtivät. Siinä jo hieman ihmettelin, että mahtaa olla keikka jos ei yhtään poliisia irtoa tänne.
No, kului tunti ja lopulta puolitoista, kun viimein otin puhelimen takaisin kouraani ja soitin kysyäkseni, missä ne poliisit viipyy. Yllätyksekseni sieltä vastasi sama tympääntynyt mies, joka hyvin vihaisesti vastasi että kun tällä asialla ei näyttänyt olevan sinulle mikään kiire niin ei ole heilläkään. Nyt aloin jo hieman lämpenemään ja kysyin että milloinkohan sieltä joku suvaitsee tulla. Lupasi viimeistään tunnin sisään.
No yllättäen tunti kului, eikä ketään näkynyt. Vettäkin rupesi satamaan. Tästä vittuuntuneena otin puhelun ja en enää itsekään niin asiallisena kysyin (jälleen muuten samalta äijältä), että kenellehän mun pitää soittaa saadakseni poliisit paikalle. Äijä sanoi että oota vielä puoli tuntia, niin sitten tulee. Sanoin odottavani tasan vartin, jonka jälkeen kävelen henkilökohtaisesti Kilon asemalle tekemään reklamaatiota, jos sellainen vain on mahdollista ja kirjottavani jokaiseen tietämääni yleisönosastoon siitä, miten poliisi kohtelee tavallisia ihmisiä. En tiedä oliko tuolla oikeasti mitään vaikutusta mutta äijä sanoi että 10 minuuttia ja poliisit ovat paikalla ja löi luurin kiinni. Kyllä, ihan oikeasti löi luurin kiinni.
Ihme kyllä, tasan 10 minuutin päästä tulivat poliisit paikalle, kaksi arviolta 25-30 -vuotiasta miestä. Ensimmäiseksi kysyivät kumpi soitti. (vastapuoli oli ollut koko episodin ajan paikalla) Vastasin että minä. Sen jälkeen eivät minulta enää mitään kysyneetkään vaan vastapuolelta, joka kyllä kertoi tapahtumat oikein mutta väitti minun ajaneen liian lujaa. Siinä sitten poliisit yrittivät etsiä jotain jarrutusjälkiä, josta vauhtia mitata. No niitähän ei ollut, kun en kerennyt koko törmäystä näkemään enkä näin ollen hirveästi jarruttamaankaan. Jälkien puuttumiseen keksivät kuitenkin syyksi sateen, joka olisi jäljet pyyhkinyt pois. Tässä vaiheessa minua ei enää vituttanut, vaan lähinnä huvitti koko tilanne.
Koko sinä aikana ihmettelin, kun poliisit eivät kirjaa mitään ylös eivätkä muuten tarkemmin ajateltuna edes puhalluttaneet kumpaakaan. Kun sitten kysyin, että kummankos vika tämä oli, niin olivat tulleet siihen tulokseen että molempien. Vastapuoli tuli vasempaan kylkeen ja minä SAATOIN ajaa liian lujaa, joten kuulemma tasapeli. Ilmoitin heti että ei käy. Tästä seurasikin sitten mielenkiintoisin kommentti, joka meni suurin piirtein näin: "Jos sä haluat tästä tutkinnan, niin me kirjoitetaan heti molemmille sakot liikenteen vaarantamisesta."
Aloin laskea 1+1, ja totesin että vähemmällä pääsen kun korjautan autoni kaskon piikkiin ja maksan omavastuun sekä menetetyt bonarit ja toivotin poliiseille mahdollisimman hyvää päivänjatkoa niin iloisella naamalla kuin suinkin osasin. Jälkeenpäin tosin olen miettinyt, että olisi pitänyt viedä juttu loppuun asti, ja jos joskus vielä jotain vastaavaa tapahtuu, niin aivan varmasti vienkin.