Noissa näpistysjutuissa ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista. Jos nykyisellään proseduuri etenee niin että vartija nappaa näpistäjän kiinni ja soittaa poliisille, joka tulee paikalle toteamaan, että "kappas, näin kävi", ja kirjoittaa rangaistukseksi laskun (joka varmaan suurella osalla näpistelijöistä menee joka tapauksessa suoraan ulosottopinoon) niin eikö tuota voida tehdä ilman poliisin läsnäoloa?
Olisi mielenkiintoista nähdä miten tuo esim. näpistysrikoksista seuraamuksen antaminen rikoksen tekijälle hoidettaisiin, jos näpistystehtävät otettaisiin poliisilta pois. Siitä voitaneen olla yhtä mieltä, että omaisuusrikosten (tässä tapauksessa näpistys) dekriminalisointi ei liene mahdollinen vaihtoehto. Jos näpistysrikoksista sakon kirjoittaminen siirrettäisiin myymälän vartijoiden vastuulle, niin sekin luultavasti lisäisi kustannuksia valtiolle. Tuskin yksityiset turvallisuusalan yritykset ottaisivat lisätehtävää vastaan ilman asianmukaista korvausta. Lisäksi kaikilla kaupoilla ei ole omia vartijoita / myymälävahtimestareita, jotka voisivat kirjoittaa epäillylle sakon.
Nykyisen lainsäädännön myötä näpistys- ja varkausrikoksen erona pidetään 500 euron rajaa, tosin varkauteen voi myös syyllistyä jos käyttää näpistysrikoksessa apuvälineenä esim. foliokassia tai työkaluja. Lisäksi jos anastetut tuotteet ovat tarkoitettu myytäväksi eteenpäin, kyseessä on näpistyksen sijaan varkaus. Jos myymälävarkaan epäillään syyllistyneen näpistyksen sijaan varkauteen, poliisikaan ei kirjoita hänelle sakkoa, vaan rikoksesta kirjataan rikosilmoitus, jota syyttäjä lähtee myöhemmin ajamaan.
Kuriositeettina viime aikoina on lisääntynyt monen kauppaliikkeen osalta se, että liikkeen edustaja ei anna suostumusta käsitellä näpistysrikoksia rangaistusvaatimusmenettelyssä. Suomenkielellä siis kauppias ei suostu siihen, että poliisi kirjoittaa epäillylle sakon, jolla epäilty pyyhkii takapuoltaan. Tämä lisää poliisin työtehtäviä, koska he joutuvat kirjaamaan näpistyksestä rikosilmoituksen, suorittamaan esitutkinnan ja lähettämään asian eteenpäin syyttäjälle. Ja jos rikoksen suuruus on vähäinen, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen eikä rikoksentekijälle tule mitään seurausta.
Nykyään lisäksi aika moni myymälävarkauteen syyllistyvä henkilö ei ole Suomen kansalainen, vaan yhä useampi on Virosta, Venäjältä tai Romaniasta. Nykyisen lainsäädännön mukaan jos he eivät ymmärrä suomea tai englantia, mitä he eivät 99% tapauksista ymmärrä tai tahdo ymmärtää, tulee heidän saada palvelua omalla kielellään. Eli asiassa tarvitaan tulkkia, ja tulkin tuntiliksa on snadisti parempi kuin peruspoliisin. Olisi mielenkiintoista tietää miten ulkomaalaistenkin rankaiseminen myymälävarkaustapauksissa hoidettaisiin vartijoiden toimesta.
Peltikolareihin sama homma. Jos ei kenenkään turvallisuus ole vaarassa, liikennua seuraavalle sivulle.ne kolaripaikalla sujuu, eikä tapahtumien kulusta ole erimielisyyttä, ei poliisilla ole mitään tähdellistä tehtävää paikan päällä.
Tämä on kyllä totta. Saamieni tietojen mukaan hätäkeskukseen soitetaan ja poliisia vaaditaan paikalle hyvin monesti silloinkin, kun sille ei olisi tarvetta. Totta kai jos kolarin syyllisestä osapuolesta on pienintäkään erimielisyyttä tai toinen osapuoli on muuten vain hyvin epäilyttävä (eli on epäilys siitä, että henkilö antaa väärät henkilötiedot tai on päihtynyt tms.), niin silloin totta kai pitäisi ottaa yhteyttä poliisiin oman oikeusturvan takia. Mutta jos ensiliukkailla kunnon kansalainen Matti Möttönen ajaa Tiina Tötterströmin kuljettaman henkilöauton perään ilman henkilövahinkoja, ei paikalle tarvitse kutsua poliisia. Kaikissa tilanteissa poliisin paikalle kutsuminen on aika yleistä naisten keskuudessa, mutta kuulemma myös miesten.
Toinen on sitten nämä festivaaleilla ja huuhkajien matseissa pyörimiset. Kyllä vastuu turvallisuuden takaamisesta tällaisissa tilaisuuksissa, joiden tarkoitus on tuottaa järjestäjälleen taloudellista voittoa, kuuluu ehdottomasti järjestäjälle.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä. Valitettavasti vain poliisin koulutuksen (kesto nykyisellään 2,5 vuotta) saaneet henkilöt saattavat olla monessa suhteessa pätevämpiä hoitamaan kyseisiä tehtäviä kuin järjestyksenvalvojakurssin (kesto noin 1 viikko) käyneet.
Myös muiden päihteiden käyttäjät voisi poliisi jättää suosiolla rauhaan, sillä käytön kriminalisointi ei tutkitusti vähennä yhdenkään päihteen käyttöä. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja siis kuormitetaan täysin turhaan ihan helvetisti, kun päivittäin ratsataan ja tuomitaan jotain hampun kasvattajia. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta se ei kaikilta osin enää osuisi tämän langan aihepiirin, joten jätettäköön nyt tähän...
Tästä myös ehdottomasti samaa mieltä. Mielestäni on järjetöntä hukata resursseja yksittäisten kannabiksen kasvattajien metsästykseen. Minulla ei kuitenkaan ole tilastoja tai edes vahvaa mutu-tietoa siitä, kuinka yleistä yksittäisten kukan kasvattajien metsästys on. Toinen mielenkiintoinen tutkimustieto olisi se, kuinka moni kukan kasvattaja jää kiinni ns. sivuosumana, eli kun kämppään tehdään etsintä esim. etsintäkuulutetun henkilön takia.