...On totta, että Ässien hopeakausi henkilöityi vahvasti Nickersoniin...
Tjaa, miten tuonkin nyt sitten ottaa. Ymmärrän hyvin, mitä ajat takaa, mutta mitä enemmän vettä on virrannut Kokemäenjoessa, niin sitä selvemmin ja analyyttisemmin tuota kevään 2006 huumaa pystyy tarkastelemaan.
Omasta mielestäni kausi henkilöityi loistavaan joukkueeseen. Ei taitavimpaan, eikä varmasti materiaaliltaan parhaimmistoon kuuluvaan joukkueeseen, vaan joukkueeseen isolla J:llä.
Helppo avata asiaa toisesta suunnasta: äsken rupesin miettimään, kehen tuo kevään huuma perustui ja lähes joka jätkän joukkueesta voisi mainita.
1.) Ykköskentän loistava yhteispeli, fakiiri parhaimmillaan, Kuuselan läpimurto
2.) Riksman, jonka tuo seasoni btw oli ihan toista kaliiperia, kuin esim paljon mainostetun (ja toki itsenikin hehkuttama) Bussi Rynnäksen läpimurtokausi
3.) Ässien 2000-luvun historian paras neloskenttä Kiilholma-Kuparinen-Forsbacka. Tuollaista kemiaa näkee harvoin nykykiekossa, osin onnea ja sattuman kauppaa.
4.) Veteraani Kaipainen + rotta Rautee. Tuskin tarvitsee perusteluja
5.) Herrat nimeltä J.D.Forrest, Hisey, Nickerson
6.) Porilainen hurmos, yleisön tuki. Tähän voisi lisätä, että tunnelma hallissa oli ihan eri tasolla, kuin Porissa viimisenä parina pleijari-keväänä. Esim. Ilmalassa tällaiseen ei tulla pääsemään
koskaan, vaikka kuinka yrittäisivät chäntätä.
Lopputulemana voisi todeta Nickersonin olleen kaveri, joka tarjosi kansalle leipää ja sirkushuveja.
Pelillisestion ainakin itseltäni unohtunut jo lähes kokonaan, kun tuota kevättä muistelen. Tätä muuten tukevat myös pleijareiden statsit.
Itselleni kausi 2005-2006
henkilöityy Riksmanin upeaan peliin, sekä
joukkueeseen, joka todisti hengen olevan materiaa tärkeämpää.
Tod.näk vielä tuossa järjestyksessä.
Matin sikailuja en edes enää muistaa, mutta Hiseyn ilmeveivin todistin livenä ja sitä en kyllä unohda koskaan.