scholl kirjoitti:Voidaan käydä eettistä keskustelua siitäkin, että onko oikein antaa ruoka-apua tai muutakaan apua, jos ei saada samalla haltuunsa ko. maata. Ts. YK valvomaan sellaista valtiota, joka on niin käsi, ettei osaa ruokkia kansaansa. Ja jos halua tai kykyä muuten on niin ruokaahan voi myös ostaa muualta kun latoo paalua riittävästi tiskiin.
Viestissäsi oli asiaa mutta jos tarkastellaan asiaa moraalisesti ja eettisesti niin kovinkaan moni taho (pl. kylmän realistiset tahot) ei halua antaa Pohjois-Korean kansalaisten kärsiä vaikka maalla on ydinase ja maa käyttää vuosittain huomattavan summan aseisiin. Aina löytyy ihmisiä jotka haluavat auttaa olipa tilanne mikä tahansa, ainalöytyy kansainvälisiä tahoja joiden mielestä avustaminen on loppujen lopuksi tärkeintä - siitäkin huolimatta, että maassa vallitsee diktatuuri ja ruoka-avun loppukohteesta ei ole täyttä varmuutta.
Painotan, yllä oleva ei ole minun mielipiteeni, ts. en ole sitä mieltä, että loputtomiin tulee auttaa maata jonka lopullisista tarkoitusperistä ei voida päästä varmuuteen. Yllä olevalla pyrin hahmottamaan tilannetta sellaisten ihmisten kantilta jotka yleensäkin syytävät rahaa/avustuksia epämääräisiin kohteisiin olematta lainkaan varmoja siitä mihin rahat/avustukset käytetään, nämä tahot vain tulevat nostamaan asian pöydälle jos päädytään 100% talous- ja avustussaartoon ja nämä tahot vaativat sitä moraalista ja eettistä keskustelua joihin kylmän realistiset poliitikot (ja sotilaat) eivät välttämättä katso viisaaksi osallistua.
Jokin raja on olemassa minkä jälkeen kansainvälinen yhteisö ei voi enää antaa myöten, nyt aletaan liikkua sillä rajalla mutta vielä en heittäisi pyyhettä kehään vaan koettaisin saada vuoropuhelulla aikaan tilanteen jotta tämä solmu avautuisi. Pahin vaihtoehto olisi kuitenkin laajamittaisten voimatoimien ottaminen käyttöön koska tuolloin kriisi saattaisi eskaloitua ennalta-arvaamattomasti mikäli Pohjois-Korea käyttää ydinasetta tavalla tai toisella.
vlad.