Katsoin kyseiset finaalit, ja katsoinpa vielä joku aika sitten videolta, mitä sattui olemaan. Silmiinpistävää siinä finaalisarjassa oli, että joukkueet pelasivat hyvällä sykkeellä ja koko ajan oli jokainen iholla toista. Pirnes oli tasan yhtä näkymätön ja näkyvä kuin kaikki muutkin pelaajat, vaan tärkeitä maaleja hänelle sattui. Sooloilija ja yksin nöyryyttäjä ei olisi ikinä kyennyt voittamaan noita pelejä.
Usko mihin haluat. Joskus yksi mies nousee suurempaan valokeilaan, tuolloin se oli Pirnes, mutta jos häntä pitää joukkueen ainoana voittajana niin silkkaa paskaa päästää suustaan. Pirnes ei myöskään nöyryyttänyt ketään. Hänellä tuli tosiaan tärkeitä maaleja, mutta eipä hän pilkkanaan pystynyt ketään kentällä pitämään, kuten ei kukaan muukaan.
Olkoon. Te näette joukkuelajin yksilölajina, itse en. Nöyryytyksen näen lähinnä tapahtumaketjuna, missä yksi pelaaja taklaa toisen joukkueen kaverit seinälle, sikailee sopivasti seassa ja paukuttaa vielä maalit nauraen päälle. Jos nyt joku tajuaa mitä tarkoitan. Normaalissa pelissä (ja Pirneksen pelityylissä) ei ole mitään nöyryyttävää vastustajalle.