Teissalan kommentti oli sarjan keskellä, 2–0-tilanteessa, osa normaalia psykologista peliä. Se kuuluu pudotuspelien dynamiikkaan.Ei pitäisi näihin ChatGPT-spämmeihin edes lähteä mukaan, mutta eikös Teissalan kommentti juuri ollut ihan samanlainen? Juuri voitettu ja laitettu sarja 2-0 tilanteeseen. Helppohan se on siinä heitellä piikkiä.
Nyt puolestamielestäpahoittaja iskee. #Kukkahattutäti
Taas tulee sellaista kuonaa että huhhuh. Petman sanoi näin koska hänelle Pohjois-Amerikassa opetettiin että näin toimitaan. Siitä ei tarvitse etsiä mitään muita syitä. Siellä toki osataan myös olla todella varovaisia ettei medialle lipsautettaisi yhtäkään tuollaista kommenttia kuin Teissala lipsautti koska ne vedetään vastustajan kopissa seinälle. Jos et siis vieläkään ymmärtänyt, Teissala sanoi tämän MTV:n haastattelussa, ei kentällä.Näköjään riittää, että yksittäinen kirjoittaja sanoo jotain kriittistä voittajan suuntaan, niin puolustusrakenteet aktivoituvat sekunneissa. Se ei ole huono asia – tunteet kuuluvat urheiluun, ja niin kuuluu myös eriäviä mielipiteitä. Silti tekee mieli kirjoittaa vielä hieman pidempi jatko, koska aiheen ympärillä on enemmänkin pohdittavaa. Ei pelkästään Petmanista, vaan siitä, miten voittoa ja tappioita käsitellään urheilussa – ja ihmisinä.
Olen yhä sitä mieltä, että Ville Petmanin pelin jälkeinen kommentti Leevi Teissalasta oli harkitsematon, tarpeeton ja ennen kaikkea pikkumainen. Sen tarkoitus ei ollut oikaista väärinkäsitystä, ei puolustaa joukkuetta, eikä tehdä urheilullista pointtia. Mielestäni sen ainut tarkoitus oli mustamaalata Teissalaa ja lietsoa lokaa hänen niskaansa, tavalla joka on poikkeuksellinen voittotilanteessa. Miksi Petman sen teki, sen tietää vain hän itse. Ehkä kyse oli aidosta loukkaantumisesta, ehkä halusta “voittaa” myös verbaalisesti, ehkä kyse oli epävarmuudesta – siitä, että voitto ei tuntunut vielä riittävältä ilman muistutusta menneestä.
On täysin mahdollista, että oma näkemykseni on väärä tai yksipuolinen. Kenties Petman koki, että Teissalan kommentti ylitti jonkin näkymättömän rajan. Ehkä taustalla on jotain, mitä me emme näe. On helppo kritisoida ulkoa, ilman täyttä kontekstia. Silti, urheilun kentällä ja erityisesti sen ulkopuolella on aina kysymys myös roolista – siitä, millaisen aseman ja vastuun kukin kantaa. Ja kapteenin rooliin kuuluu tietty harkinta. Kapteeni ei ainoastaan puhu oman joukkueensa suulla, vaan myös määrittää, millaista kulttuuria seura edustaa. Siinä mielessä Petman epäonnistui.
Voidaan myös kysyä, olisinko kirjoittanut samaa, jos Teissala olisi sanonut vastaavaa SaiPan pelaajasta. Vastaus on kyllä – ja uskon, että moni muukin olisi. Voittaminen on aina helpompaa kuin häviäminen, mutta juuri siksi siihen sisältyy suurempi vastuu. Kun seisot ylhäällä, on helppo nähdä alempana olevat. Se, katsotko heitä alentavasti vai arvostavasti, kertoo enemmän kuin voitto itsessään.
Olen myös valmis hyväksymään sen, että osa pitää Petmanin kommenttia inhimillisenä, vahvana tai rehellisenä. Heidän näkökulmansa on yhtä validi. Mutta minulle se ei ollut mitään näistä. Se oli heikko hetki hetkellä, jolloin suurta olisi ollut antaa vastustajan vain hävitä rauhassa.
Pysykistä voi sanoa sen, että hänen tapansa puhua vastustajasta oli selvästi harkitumpi, urheilullisempi ja arvokkaampi. Hänen sanoistaan välittyi voittajan olo, jonka ei tarvinnut enää todistella mitään. Ehkä hän todella on se SaiPan kopin sisäinen kapteeni. Kokemus näkyy ja kuuluu.
Taas tulee sellaista kuonaa että huhhuh. Petman sanoi näin koska hänelle Pohjois-Amerikassa opetettiin että näin toimitaan. Siitä ei tarvitse etsiä mitään muita syitä. Siellä toki osataan myös olla todella varovaisia ettei medialle lipsautettaisi yhtäkään tuollaista kommenttia kuin Teissala lipsautti koska ne vedetään vastustajan kopissa seinälle. Jos et siis vieläkään ymmärtänyt, Teissala sanoi tämän MTV:n haastattelussa, ei kentällä.
Petman toimi pohjoisamerikkalaisen kiekkoilun oppikirjaesimerkin mukaan kun Teissala mokasi. Siitäkään ei tarvitse tai kannata etsiä mitään muuta.
Mitkä puolustusrakenteet? Olisin asiasta samaa mieltä, vaikka joku saipalainen olisi mennyt möläyttelemään kesken sarjan ja tepsiläinen olisi kuitannut sen taiston tauottua heidän voittoonsa.Näköjään riittää, että yksittäinen kirjoittaja sanoo jotain kriittistä voittajan suuntaan, niin puolustusrakenteet aktivoituvat sekunneissa.
Teissala itse lähti leikkiin ja avasi pelin mediassa, vaikka kentällä siihen varmasti molemmin puolin oli jo osallistuttu fyysisesti ja verbaalisesti. "Se ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön" onkin vanha sanonta eikä silloin vielä ollut nykypäivän puolestamielensäpahoittajien kulttuuria. Ennen kaikki oli paremmin.Ymmärrän näkökulmasi, vaikka näemmekin tilanteen eri tavalla – sinun mielestäsi Teissala teki virheen, kun taas itse koen, että Petmanin reaktio oli se, joka oli tarpeeton.
Viittaus Pohjois-Amerikan kulttuuriin on sinällään perusteltu. Petmanilla on varmasti sieltä tarttuneita toimintamalleja, ja niitä on helppo kunnioittaa. Silti kysymys kuuluu, missä kohtaa hyvä johtajuus on kykyä jättää asia taakse – ja missä kohtaa se muuttuu tarpeettomaksi jälkipeliksi. Omasta mielestäni kapteenin ei pitäisi käyttää voiton hetkeä siihen, että palautetaan huomio vastustajaan, joka on jo hävinnyt.
Tässä mielessä Pysykin tapa toimia oli esimerkillinen. Hän valitsi nostaa omaa joukkuettaan ja kehua vastustajaa. En sano, että se on ainoa oikea tapa, mutta se tuntui tyylikkäämmältä.
Olennaista tietysti on, että tästä voidaan keskustella eri näkökulmista. Mielipiteet jakautuvat, eikä sen pitäisi olla ongelma, mutta jaksan ihmetellä sitä, miksi vain toisen osapuolen näkemykset on automaattisesti kuonaa.
Näkemyksesi on vaan outo josta lähinnä paistaa ettet tunne jääkiekkoilun kulttuuria huipulta ja teet siksi vääristyneitä johtopäätöksiä. Eikä ole väärin jos kokemus lajista on yhden joukkueen yhden sarjan pelit mutta kulttuurin tuntemus voi sitten olla vähän vajavaista.Ymmärrän näkökulmasi, vaikka näemmekin tilanteen eri tavalla – sinun mielestäsi Teissala teki virheen, kun taas itse koen, että Petmanin reaktio oli se, joka oli tarpeeton.
Viittaus Pohjois-Amerikan kulttuuriin on sinällään perusteltu. Petmanilla on varmasti sieltä tarttuneita toimintamalleja, ja niitä on helppo kunnioittaa. Silti kysymys kuuluu, missä kohtaa hyvä johtajuus on kykyä jättää asia taakse – ja missä kohtaa se muuttuu tarpeettomaksi jälkipeliksi. Omasta mielestäni kapteenin ei pitäisi käyttää voiton hetkeä siihen, että palautetaan huomio vastustajaan, joka on jo hävinnyt.
Tässä mielessä Pysykin tapa toimia oli esimerkillinen. Hän valitsi nostaa omaa joukkuettaan ja kehua vastustajaa. En sano, että se on ainoa oikea tapa, mutta se tuntui tyylikkäämmältä.
Olennaista tietysti on, että tästä voidaan keskustella eri näkökulmista. Mielipiteet jakautuvat, eikä sen pitäisi olla ongelma, mutta jaksan ihmetellä sitä, miksi vain toisen osapuolen näkemykset on automaattisesti kuonaa.