Vielä pari mietettä tuohon "käskytys"-väitteeseen. Ensinnäkin, Grönborg voisi varmaan vähän harkita sanojaan, kun mitään selvää todistetta väitteelle ei ole. Ei ole "savuavaa asetta", ei tietenkään ole mitään audiotallennetta jossa Hölö huutaisi "NYT TULI HELJANGOLLE NOUTAJA!". Mutta toisaalta Grönborg ei olekaan sellaisen miehen maineessa, joka kylmänviileästi hillitsee mielensä, laskee kymmeneen ja harkitsee sanansa tarkasti.
Toisaalta epäsuoria viitteitä on, ja varmasti nämä olivat Grönborgillakin mielessä. Eivät todista mitään, eivät edes sulje pois muita selitysmahdollisuuksia, mutta tukevat käskytysteoriaa. Miksi todellakin joku täysi täytemies, jolla ei ole kovinkaan paljon pelillistä annettavaa, laitetaan kokoonpanoon jonkun kokeneemman sijaan? Ja sitten tuo mies tekee tempun, josta voi ihan hyvin ottaa koko loppusarjan pelikieltoa ilman, että oma joukkue menettää siinä mitään. Täytemies vaihdossa vastustajan kriittiseen avainpelaajaan. Ihan omasta päästäänkö tuon muka keksi? Tämä oli selvästi Grönborgin ajatuksen kulku.
Sitten oli myös tuo viime kevään Iida-episodi. Joka sekin, yllättäen, kohdistui samaan vastustajan kriittiseen avainpelaajaan. Ja sitä ei mitenkään voi enää selittää sattumana tai onnettomana yhteentörmäyksenä. Ja taas sama pelaaja saa hittiä, nyt vielä paljon suoremmin ja fyysisemmin. Herää epäilys pelataanko Lahdessa sellaista totaalikiekkoa, että tarkoitus pyhittää keinot - ihan kaikki mahdolliset keinot?
Ja siihen suuntaanko haluamme Liigan kehittyvän?
Toki Salmisen kusipäätempaukselle löytyy muitakin selitysmahdollisuuksia.
Esimerkiksi, toimi täysin omasta aloitteestaan vastoin valmentajan nimenomaista pelisuunnitelmaa, ajatellen kenties tekevänsä suuren palveluksen joukkueelleen.
Tai sitten ei yksinkertaisesti tuntenut maalivahtia koskevia sääntöjä / ei erottanut maalivahtia kenttäpelaajasta / ei hallinnut omaa luisteluaan. (Jos tästä kyse, tuollaisella pelaajalla ei kyllä olisi mitään asiaa edes Suomi-sarjaan, saati sitten liigafinaaleihin.)
Sitten vielä niille, jotka yrittävät vääntää tässä vaiheessa keskustelun Kontiolaan. Tuolle väittelytekniikalle on ihan oma terminsäkin, whataboutism. Suosittu itänaapurissa, Suomessa sen kiistaton mestari on ollut Erkki Tuomioja. Eli sen sijaan, että myönnettäisiin omat mokat, käännetään keskustelu vastapuolen tekemiin vääryyksiin. (Jotka tässä tapauksessa eivät edes ole millään mittarilla vertailukelpoisia.)
No, tänään mennään taas ja Tapparalla tilaisuus antaa vastaus siellä, missä tekee pahiten kipeää.
Tulostaululla.
