Ilves on pelannut näissä välierissä vähän kuin Lukko: alkuun kovaa myllytystä kotiyleisön tukemana, mutta maalipaikoissa keppi tärisee ja vedot paukkuu joko suoraan logoon tai plekseihin. Jossain kohtaa yliyrittäminen sitten kostautuu, ja vierasjoukkue päästetään jollain halvalla maalilla johtoon.
Sitten onkin vuori kiivettävänä, kun näillä Liigan vankilasäännöillä kiekollisen saa heittää katolleen tai työntää laitaan tyylistä välittämättä. Pelicans on kamppailupelissä erinomainen, ja kun maalilla on huippuvireinen Bartosak, ei muuria ole helppo murtaa.
Pudotuspeleissä se ensimmäinen maali on usein todella tärkeä. Sen takia onkin aika käsittämätöntä, millaisia virheitä Ilves tekee puolustuksessa tiukoissa tilanteissa. Esimerkkinä tuo Pelsun avausmaali, jossa Sebok kurvailee omalla alueella kuin jossain rusettiluistelunäytöksessä. Toisessa maalissa joukkueen kapteeni (!) antaa aivan järkyttävän riskisyötön melkein alimpana pelaajana. Siinä ne Pelicansin paikat sitten olikin eiliseen peliin.
Ilveksen koko pelaamisessa näkyy se, että yritetään voittaa maalintekokilpailua eikä jääkiekko-ottelua; ikään kuin kuvitellaan, että hyökkäyspelillä paikataan viisikkopuolustuksen puutteet ja heikko kakkosveskari. Pelicans sen sijaan lähtee siitä, että kun ei päästetä maaleja omiin, palkinto saadaan jossain kohtaa joka tapauksessa. Hyökkäyspäässä Pelsu on todella vapautunut ja kokeilee kaikenlaisia yllätyksellisiä kikkoja.
Ilves sen sijaan näyttää hyökkäyspäässä todella geneeriseltä. Hirveä yritys on päällä, mutta ratkaisut ovat joko todella ennalta-arvattavia tai sitten aivan liian vaikeita. Hyvänä esimerkkinä 5-3-yv, jossa Kontiolalla oli monen monta vetopaikkaa. Sen sijaan, että olisi sillä alkukauden tyylillä ampunut lämärillä yläpeltiin, yritti koko ajan jotain urheiluruutu-tason lättyjä Pelsu-mailojen yli. Vähän samaa vikaa ollut Lancasterilla, vaikka toki nuo hänen kärkikynät myös toimivat toisinaan.
Jos Ilves ei saa torstaiksi Langhameria uuniin, se taitaa olla soronoo. Vaikkei nyt pelit ole mihinkään räikeisiin virheisiin ratkenneet, niin on tuo torjuntatyöskentely koko ajan epävarman oloista. Tasaisin väliajoin tulee vetoja, joista Malekilla ei ole mitään käsitystä mistä ne tulevat, vaan hän vain ikään kuin jäätyy ja jättää puoli maalia tyhjäksi. Tuo ei voi olla vaikuttamatta puolustajiin, joilla tulee tunne, että yhtään turhaa vetoa ei kannata päästää maskin takaa.