Ei Jakubia voi tappioista syyttää. Jostain syystä Ipan alun rallattelu ei vaan kestä - johtuisikohan kun materiaali hankittu Myrrän iloiseen hurlumhei hokiin mutta nyt pitäisi pelata ankean harmaata Pendon "Meidän peliä". Lisäksi on painetta paikallis finaalipaikasta ja haaveena olla Eurooppalainen suurseura kuten kilpailija Tappara.Varmaan jo kaikki sanottu, mutta Ilveksen "Kanada-alut" alkaa käydä sille itselleen raskaaksi. Jos vastustaja selviää ekan erän, niin sitten alkaa kääntymään energiatasot ja pelistä tulee pakottamista.
Energiaa myös hukkuu jälkipeleihin, kun Pelicans ei tunnu siihen kummemmin reagoivan. Siten omatkaan ei saa siitä virtaa. Varmaan joku Hölö-zen huokuu juuri tässä. Muistaakseni jossain vaiheessa kautta Ilveksessä nimenomaan korostettiin ilkeyttä ja nyt sitten vastassa on nöyrä duunariporukka, jonka sympaattinen hymyilevä johtaja edustaa mielikuvissa hyvän voimia. Ja kas, yhtäkkiä Eemeli Suomi on koko kiekkokansan silmissä sukelteleva inhokki ja varsin kovaa pelaava Ben Blood herättää sympatioita.
Mutta totuuden nimissähän Pelicansin maalivahtipelin edge on syy miksi tässä ollaan. Kimpoaa välillä tupistakin ulos, mutta molempien puolustus tekee kovasti duunia ja vain toiselta löytyy ne OHHOH-venytykset, kun ei Langhamer ole paikalla.
Kärki on tuolla taktiikalla hiipunut ja köyhän miehen Jarkko Ruutu säksättää aiheuttaen lähinnä hymyilyä sekä tehden omille enemmän hallaa kuin hyötyä. Joka tapauksessa huomenna on mielenkiintoinen ilta...