Ei ole mitään väliä miten taklailet aiemmin jos pitää kädet ylhäällä kohdistaa päähän vaikka on yli 180 senttiä ihmiskehoa mihin tähdätä.
En ole ymmärtänyt miten tällaiset pelaajat kuvittelevat tekevänsä taklauksesta "painavamman" nostaessaan oman painopisteensä ylös osuman hetkellä, kun painamalla hieman alaspäin saa sen tuntumaan paljon pahemmalle kohteessa. Toisekseen, taklauksen jälkeen pitäisi olla välittömästi valmis pelaamaan kiekkoa, vaikuttiko tässä siltä?
Sekin mietityttää että miten tilanteeseen olisi suhtauduttu jos vastustaja olisikin nähnyt ylhäälle tulevat kädet ja suojannut itseään poikkarilla kaverin purukalustoon, koska näitähän niistä usein tulee kun mailat ja kädet elää kuin häkkipäillä.
Nämä tilanteet tuottaa niin moninaisesti huonoa tulosta ettei näitä tarvitse suvaita. Kunnioitus vastustajaan ja hänen työuraansa on nolla.
Ajatteleepa esimerkiksi vaikka Kärppien Blomqvistia, kaksi maalille ajoa kauden aikana joista molemmat toi aivotärähdyksen eikä näissä edes pyritty taklaamaan kohdetta. Toisen jälkeen mies oli sivussa viikkoja ja osumamäärät niin sanotusti vain vähenee tulevaisuutta silmällä pitäen. Toinen hyvä esimerkki on nyt Donskoi. Monta iskua tullut matkan varrella ja lopulta harjoituksissa pieni kömmähdys ja hyvässä lykyssä ura on siinä.
Eli ei hyväksyttävää keneltäkään vaikka olisi kuinka hyvä taklaaja ollut jos pitää ajaa ylös.