Ei ole tarkoitus lyödä lyötyä tai kääntää veistä haavassa, mutta kyllähän korona oli se mikä HIFK:n tämän kauden päätti. Ennen karanteenia tähtipelaajat olivat tähtiä ja suorastaan lensivät jäällä. HIFK:n peli oli viimeisen päälle uomissaan ja HIFK pelasi ennen karanteenia uskomattoman hyvin ja väkevästi. Pitää varmaan palata ajassa tuonne Törmäsen aikakaudelle ja hopeakauteen, että muistaisin HIFK:n pelanneen noin hyvin. Niin huikeaa oli HIFK:n pelaaminen ja peli. Kaikki elementit olivat olemassa pitkälle ja voitokkaalle keväälle.
Sitten tuli korona sekä karanteenit ja peli oli käytännössä ohi. Se sama tuntuma, tatsi ja pelitaso olisi pitänyt saavuttaa niissä parissa viimeisessä runkosarjan pelissä ja se oli sula mahdottomuus. Ne pelit olivat lähinnä verryttelyä ja jotain tuntuman hakua. Sitten tuli Kärpät-sarja ja Kärpät oli niin sekaisin ollut pehmoinen lammaslauma, että puolikuntoinen ja repalainen HIFK pystyi pyyhkimään Kärpillä jäätä ja etenemään vaivattomasti jatkoon.
Mutta TPS:n tarjoama pelitavallinen haaste, intensiteetti, tempo ja halu olivat liikaa replaiselle HIFK:lle. Pelikuorma ja tahti oli kovaa tässäkin TPS-sarjassa. Tähtipelaajat alisuorittivat rankasti ja HIFK ei enää misään vaiheessa tämän loppukauden aikana päässyt samaan iskuun, kuin aiemmin kaudella. Tämä oli sanottava sen takia, koska mitä tuota HIFK-osiota luki, niin aika hurjaa ja kovaa siellä nyt lyödään yksittäisiä pelaajia ja kaadetaan kaikki mahdolliset paskasaavit yksittäisten yksilöiden päälle. Siellä ei kukaan välty noilta hurjilta löylyiltä.
Totta kai yksittäiset tähtipelaajat alisuorittivat raa'kasti ja pelaaminen oli todella velttoa ja löysää, mutta kyllä näen koronan ja karanteenit suurimpian syinä, joka löi kiilaa HIFK:n joukkueeseen ja tekemiseen. Samaa harmoniaa, pelillistä flowta, kollektiivista flowta ja yksittäisten pelaajien flowta ja virettä ei onnistuttu vain enää kaivamaan tässä lyhyessä ajassa. En tätä millään muotoa laittaisi yksittäisten tähtipelaajien syiksi. Kaikki lähes lensivät jäällä ennen karanteenia, mutta tiedä sitten mitä siellä taustalla tapahtui, mutta samaan lentoon ja iskuun siellä ei enää päästy. Aika loppui kesken. Ei ehditty enää saada itseä siihen huippuiskuun, tässä ajassa ja tiiviissä pelitahdissa.
HIFK palasi vasta noin kuukausi sitten peleihin, nyt ollaan pelattu kuukausi uskomattoman intensiivisesti janäin armottomassa rytmissä ja tahdissa ei HIFK:lla ollut aikaa eikä se pystynyt rivejään kasaamaan. Sanottava, että kyllä harmittaa, jopa HIFK:n puolesta. Pikkarainen näytti kaikille, että on kyllä kelpo valmentaja ja olisikin ollut mahtava nähä mihin HIFK olisi yltänyt, ellei koronan olisi lyönyt kapuloita rattaisiin. Selkä seinää tilanteessa, kun sopimus oli katkolla, Pikkarainen sai kaivettua HIFK:sta loistavalla tavalla tehoja irti ja peli oli kunnossa. Myös Salmelainen onnistui hyvin joukkueen kasauksessa ja, vaikka pakisto ei ollut ehkä aivan Liigan parhaimmistoa, niin edes Salmelainenkaan ei voinut ennustaa kahden kiekollisen kärkipuolustajam eli Auvitun ja Kousan loukkaantumisia. Ei voi Salmelaistakaan tästä kaudesta tuomita tai vetää suurempia johtopäätöksiä. Muuta, kuin sen, että joukkue oli kasattu hyvin, joukkue pelasi loistavasti ja olisi materiaalin puolesta ollut riittävä mestaruustaistoon. Sitten tuli korona ja söi parhaan iskun ja terän pois HIFK:sta ja sen pelistä.
Sanottava vielä se, etä ei TPS:lta mitään pois. Huikea on ollut tarina ja ennen kaikkea kasvutarina. En edes ala tässä selittelemään mitään, en minä eikä varmasti kovin moni muukaan tähän uskonut. Raipen ei pitänyt osata valmentaa ja nuoren muukalaislegioonan piti taistelle korkeintaan kymppisijasta. Mutta tämä mahtava asia nimeltä _urheilu_ löi jällee kerran nenille ja näytti miksi jääkiekkoakin on niin mahtava seurata. En olisi kuuna päivänä uskonut, kun viime kesänä luin kun TPS hankki Bibicejä sun muita tuonne joukkueeseen, että nyt oltaisiin tässä.
TPS oli tässä sarjassa kova. Rivien kasaus 1.peli jälkeen oli kerrassaan häkellyttävä. Nuori ja nälkäinen ryhmä näytti halua ja nälkää, mutta ennen kaikkea Raipen pelitavaltaan kova TPS oli se, mikä löi ällikällä. Edelleen mitään ottamatta pois TPS:ltä, niin se pelasi sellaisella intensiteetillä ja flow:ssa, että tämä repaleinen ja rusikoitu HIFK, ei vain yksinkertaisesti siihen pystynyt vastaamaan. Finaaleihin lähdettäessä, en kyllä ala enää aliarvioiman tai pohtimaan TPS:n iskukykyä. Nyt vain katsotaan mihin tuo ryhmä enää yltääkään ja pystyykä se haastaamaan tai jopa lyömään laudalta ylivertaisen Lukon.
Edit. Typot