Kun tässä on nyt illan makustellut finaaliparia, täytyy todeta, että upeita tarinoita ovat kummatkin joukkueet rakentaneet, ja varmasti niitä vielä kirjoitetaan loppuotteluiden edetessä. Ensinnäkin sananen Lukosta:
Ei ole ollenkaan sanottua, että runkosarjassa ylivertaisesti dominoinut joukkue jatkaisi samaa lentoaan pudotuspeleissä, varsinkin kun se koostuu pelaajista, joilla ei juurikaan kokemusta playoff-sarjoista ole (äkkiseltään tulee mieleen ainoastaan Repo, jolla on toki finaalikokemusta Tapparasta). Joukkue on kuitenkin niin hyvin valmennettu, ja pelitapa iskostettu jokaisen selkärankaan, että se on tähän asti tarjonnut ehkä sen suurimman selkänojan etenkin vaikeammilla hetkillä. Lukon ylivoimasta kertoo sellainenkin tilasto, että se on pelannut nyt pudotuspeleissä seitsemän peliä, ja ollut niistä vain yhdessä tappiolla. Rauman Lukko on ennen kaikkea Pekka Virran mestariteos - miehen, joka ehti käydä kuoleman porteilla koronan vuoksi, mutta on palannut valmennuskuvioihin, ja ihan takuulla joka ainut jätkä tuossa joukkueessa haluaa täydellä sydämellä pelata mestaruuden hänelle. Tämän tavoitteen tiellä on kuitenkin yksi iso Mutta, nuori ja äärimmäisen nälkäinen Turun Palloseura, jota valmentaa toinen legenda, sympaattinen, vaatimaton Raimo Helminen.
TPS:n tarina on vertaansa vailla - tämän piti olla eräänlainen välikausi, jonka Raipe kävisi vetämässä ilman mitään sen kummempia odotuksia. Helmistä jopa vähän säälittiin, että suostui tavallaan marionettinukeksi turkulaisten kabinettipelleilyyn, ja pahimmillaan tuhoaisi valmennusuransa rippeetkin, koska joukkue ei missään nimessä ollut paperilla sellainen, että siltä edes edellytettäisiin mitään. Toisin kävi. Joukkueesta alkoi löytyä sopivasti nuoruuden ennakkoluulottomuutta, taitoa ja kasvutarinaa (mm. Pajuniemi, Nurmi, Pärssinen, Rafkin) ja sopiva ripaus kokemusta (Lajunen, Wirtanen, Rämö) ja lisäksi onnistuneet ulkomaalaishankinnat (Kestner, Ishakov, Karejev). Etenkin Rämö löi välierissä niin jäätävät otteet pöytään, että se varmasti kasvatti jokaista TPS:n pelaajaa vielä muutaman ylimääräisen sentin. Myös äärimmäisen tiukka sarja Pelicansia vastaan valmisti juuri oikealla lailla Tepsin astetta kovempaan suoritukseen.
Kävi finaaleissa miten tahansa, erittäin harvoin koettavaa historiaa on kirjoitettu jo nyt, ja ei voisi kuvitella parempaa päätöstä kaudelle. Vaikka toisen pitääkin lopulta hävitä, on kentällä pelkkiä voittajia. Ja sen reunalla kaksi suurta, paljon nähnyttä ja kokenutta päävalmentajaa.
