Urheilun henkinen puoli näytti taas vahvuutensa. Ensimmäisen erän HPK meni sukkasillaan. Uskon tuohon suurimman syyn olleen paineet ja jännitys. Kärpät puolestaan pelasi vapautuneesti voittopeli allaan. HPK:n tasoitusmaaliin asti vaikutti siltä, että Kärpät hakee tylyn vierasvoiton. No, HPK sai maalinsa ylivoimalla ja heti perään toisen. Henkinen asetelma muuttui totaalisesti. HPK voimaantui ja Kärpät häiriintyi. Tuossa vaiheessa olisin toivonut suosikkijoukkueeni pystyvän kääntämään kiukkunsa pelillisen tason nostamiseen, mutta eipä vain onnistunut. HPK oli päässyt liitoon, eikä sen alasampuminen ollut enää mahdollista. Huomenna jatkuu ja taas henkinen puoli näyttelee suurta roolia voittajan valikoitumisessa.
Tuomareista pikkaisen. Yleisellä tasolla olen tyytyväinen siitä, että finaalisarjassa tuomarit ovat uskaltaneet viheltää jäähyjä. Tämän tiukemman linjan toivoisin laajenevan koskemaan myös estämistä. Estämisen suhteen mennään edelleen aikalailla silmät kiinni.
Kaksi yksittäistä lopulta kovin isoihin rooleihin noussutta virhettä tuomarit tekivät. HPK:n avausmaalin johtanut ylivoima ei tullut kyllä oikein perustein. Turunen notkiskeli jäähyn Kivihalmeelle ja selvisi kostoiskustaan ilman seuraamuksia. Ei mennyt oikein. Toinen paha virhe tuli ottelun loppupuolella, kun Kärpät haki kavennusta. Sailiolla oli edessään tyhjä maali, takaa tuli tyylipuhdas koukku alakäteen, veto ei noussut ja Larmi ennättää torjumaan tiikeriloikalla. Ei jäähyä. Ei mennyt oikein, varsinkaan, kun perin tiukalla linjalla oli aiemmin pistettty miestä boxiin. Yhtäkaikki, ansaittu voitto HPK:lle, kuten voitot tapaavat olla. HPK:n piti kuitenkin ihan itse se vapauttava avausmaali tehdä. Ei maaleja lahjaksi anneta. Myös Larmin piti ihan itse huikaiseva torjuntansa tehdä, ei sitä Fonselius tai Vikman tehnyt.
Pudotuspelitunnelma on mukavasti nousussa. Huomenna isketään taas uusia mausteita soppaan.