Ennen sarjan alkua oli pohdintaa mm. seuraavista asioista: kumpi vie erikoistilanteet, syntyykö eroa maalivahtipelissä, pärjääkö Ilveksen pienikokoinen hyökkäys pelin muuttuessa fyysisemmäksi.
Kummankaan ylivoimassa ei ole kehumista, sillä SaiPan ylivoima oli Liigan viidenneksi huonoin ja Ilveksen Liigan kolmanneksi huonoin. Alivoimalla Ilves oli koko Liigan huonoin joukkue ja SaiPa neljänneksi paras, joten siinä syntyy pientä eroa. Erikoistilannepelaamisesta voidaan siis antaa pieni etu SaiPalle.
Ilveksen ylivoima on vastustajalle helpotus - ei soi ainakaan omissa. Aivan luokatonta tekemistä.
Alivoima sen sijaan on parantunut todella paljon viimeisen 10 kierroksen aikana - käytännössä siitä lähtien kun Dostal on seissyt tolppien välissä.
Antaisin Barneyn tavoin erikoistilanteista edun SaiPalle.
Kaikkien yllätykseksi Ilveksen ylivoima toimi todella hyvin. Ylivoima-aikaa kertyi 12:21 ja sinä aikana tupsukorvat laittoivat lötän reppuun kolme kertaa, ylivoimaprosentin ollessa 30. SaiPalla vastaavat lukemat 18:21, 2 maalia ja 15,38%. Ilveksen alivoimaprosentit olivat näin ollen samaa tasoa kuin runkosarjan lopussakin Dostalin tulon jälkeen.
Ilves on jäänyt mieleen todella liukkaana joukkueena, jossa on paljon nuoria ja kehittyviä pelaajia. Etenkin syksyllä sieltä nousi esille useampikin pelaaja, mutta ainakin osa heistä on hävinnyt vähän kuvasta, kun kausi on edennyt pidemmälle. Miten Ilveksen joukkueella riittää fyysisyys pudotuspeleissä, kun fyysinen peli nousee isompaan asemaan? Se on ehkä suurin kysymysmerkki mielestäni Ilveksen osalta.
Täysin samat mietteet, Ilveksen hyökkäysosastolta ei löydy kovinkaan montaa pelaajaa, joiden voisi sanoa olevan omimmillaan fyysisissä peleissä. Kenties Ahtola (telakalla), Savilahti (telakalla), Halmo, Rautiainen ja Suomi. Puolustuksen suhteen en murehtisi tästä.
Vainionpää tuli, näki ja voitti. Pääsi toki istumaan boksiinkin, mutta missään tapauksessa ei läikkynyt yli. Ilveksen ykkösketju pärjäsi edelleen viisaalla ja nopealla kiekonliikuttelulla, pienestä koosta huolimatta myös vääntövoimaa riitti. Toisaalta, SaiPan puolustus tuntui myös antavan yllättävän paljon tilaa - vai eikö yksinkertaisesti jalka riittänyt ottamaan kiinni?
Ilveksen kakkosketju eli Lepaus, Tamminen ja Antonen olivat aivan lapasia. Tuon ketjun on pakko parantaa, mikäli Ilves meinaa jatkaa pelejä vielä välierissä.
Jos mietitään joukkueiden pelaajamateriaaleja, niin maalivahdeista antaisin pienen edun SaiPalle. Ilveksellä oli pitkään tällä kaudella maalivahtiongelmia, kunnes nuori tsekkiläinen Lukas Dostal saapui Tampereelle. Pari peliä olen Dostalilta nähnyt, mutta niiden lisäksi tilastot tukevat sitä olettamaa, että hän on pelannut erittäin hyvin. Dostalin kohdalla otanta on kuitenkin hyvin pieni ja näytöt ennen Ilvekseen siirtymistä eivät ole kovin vakuuttavat.
SaiPalla on taas ykkösmaalivahtina Frans Tuohimaa, joka oli useankin asiantuntijan papereissa viime kaudella Liigan paras maalivahti. Tämä kausi ei ole ollut yhtä hyvä Tuohimaalta, mutta juuri ennen pudotuspelien alkua hän on alkanut löytämään sen viime kauden tasonsa. Hyvänä esimerkkinä tuosta Tuohimaan heräämisestä toimii viime viikon kaksi nollapeliä ja valinta Liigan kuumimmaksi pelaajaksi.
Tuohimaa oli molareista parempi. Ilves loi kolmessa pelissä enemmän maalipaikkoja, mutta sarja ratkesi vasta viimeisen erän aikana. Tänään myös kolmannessa matsissa paljon hyviä koppeja, rauhallista tekemistä. Dostalilla pomppi ja kerran meinasi käydä pieni vahinko, kun lähti avaamaan peliä oman maalin taakse. Pientä hermostuneisuutta?
SaiPan puolustus on kiekollisesti ihan pätevä, mutta puolustussuuntaan se herättää vähän kysymyksiä. Maalahti on toki laadukas puolustaja jokaisella osa-alueella, mutta Kichtonin vahvuudet ovat enemmän hyökkäyspäässä ja nuoret Autio sekä Salo ovat esiintyneet tällä kaudella vielä vähän epätasaisesti. Ässistä tullut Jere Seppälä on esiintynyt ihan vakuuttavasti, mutta hänenkin vahvuudet tuntuvat olevan hyökkäyspäässä. Denisov on loukkaantunut ja aika monen mielestä Sneckillä eikä Kojolla ole vahvuuksia ollenkaan. Kojon luulisi tuovan ainakin fyysisyyttä, jos ei muuta.
Salo oli erittäin vakuuttava hyökkäyspäässä. Tuohimaan nokan edestä tehtiin useampi maali, laskematta ylivoimamaaleja mukaan. Selkeä heikkous SaiPalla. Kyllä tässä(kin) liigassa hyökkääjät pistävät kiekon reppuun aika kovalla prosentilla alle kolmen metrin etäisyydeltä.
--
Ilves on ollut hieman hukassa niissä peleissä, joissa tuomareilta on lähtenyt homma lapasesta - kuten tänään Lukkoa vastaan. Tuomarit olivat kyllä tasaisen paskat, ehkä Lukko siitä hieman hyötyi. Ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Ilveksen keskittyminen häviää raitapaitojen sekoillessa. Playoffeissa vielä pelin henki kovenee ja vastustajaa sekä tuomareita hämmennetään entistä enemmän. Onko Ilves oppinut jotain 60 pelin aikana?
Pakko vielä palata tähän. Tänään(kin) Levonen-Koistinen pariskunta aiheutti pulssin nousua - meni korkeita mailoja ohi molempiin suuntiin, todella heppoinen koukkaamisjäähy Generoukselle, Vainionpään estämiskakkonen.. Ilves ei lähtenyt urputtamaan. Kivi sanoi haastattelussa pelin jälkeen, että piti vain muistuttaa Lukko-pelin tapahtumista ja kaikki ymmärsivät samantien keskittyä peliin.
Hieno sarja, kiitos SaiPa-leirin suuntaan hyvästä mökästä katsomossa ja asiallisesta keskustelusta. Toivottavasti jonain vuonna kohdataan myöhemmin keväällä.
