Tässä on nyt 5. viimeistä kevättä tullut finaaleja ja pitkiä, raastavia playoffsarjoja seurattua. KalPa ei näytä ollenkaan playoffjengiltä. Muina kausina vastustaja on pistänyt ärsytyksen huippuunsa, siellä tietyt yksilöt ovat saaneet Tappara -kannattajat haromaan hiuksiaan.
2013 vs. Ässät mm. Savinainen, Raanta, koko Pori noin ylipäänsä. Aivan huikea sarja, vaikka turpaan tulikin.
2014 vs. Kärpät mm. Kukkonen, Aaltonen ja Marjamäki. Jäi mieleen sarjana, jossa Oulussa pistettiin adresseja pystyyn ja me pupellettiin 3-1 otteluvoitot. Niemisen viimeinen mahdollisuus saada Tapparassa kannu oli tämä kevät.
2015 vs. Kärpät mm. Kukkonen, Marjamäki, Donskoi, Kemppainen, Junttila, se koko hiivatin ketju. Siitä jäänyt tuo kevät mieleen. Ei tullut Metsolalle, Jormakalle ja Palolalle mestaruutta. Peltolan tyhjä katse.
2016 vs. IFK mm. Törmänen, Ramstedt oli huikea. Raskit ja kumppanit möyhensi ja höyhensi minkä pystyivät.
Ja nyt. 2017 vs. KalPa. Eihän tuolla vastustajan rosterissa tällä hetkellä ärsytä tai pelota kukaan. Edes Pekka Virta. Santeri Lukka ehkä ainoa, Vellun kanssa ollut hyvää vääntöä. Muuten tuo porukka on ihmeellisen kesy tietyllä tapaa. Missä ne möyhentäjät. Mieleen nousee kuva Jari Sailiosta, joka Kärpissä pitkän parransa kanssa taisteli viime vuonna jotain meidän Stephen Dixonia vastaan, ja hankki jäähyn, kun kulmatilanteessa alkoi polkemaan pyörää. Siinä alkoi kunnolla v'ttamaan, mutta tässä sarjassa tällaisia tunteita ei ole tullut ollenkaan.
Olenko ainoa, jolle KalPa on jäänyt kovin hahmottomaksi porukaksi? Suuri on kunnioitukseni vastustajaa kohtaan, älkää ymmärtäkö tätä väärin. Mutta tuolta puuttuu tietyllä tapaa kovaluiset playoffsoturit, jotka tekee aivan kaikkensa voittojen eteen, keinoja kaihtamattakin. On se sitten enemmän tai vähemmän noloa, mutta juuri nämä kaikenlaiset taistelut, väännöt ja periksiantomattomuudet, erilaiset persoonat kentällä luovat sen finaalimenon. Tapparalta kyllä löytyy jos jonkinmoista pelaajaa ja playoffsoturia, jotka jakavat mielipiteitä. Tämäkin ketju ollut täynnä porukan purkautumista Tapparan pelaajistoon, kun jokainen pelaaja tuntuu ärsyttävän. Silloin tietää, että siellä kentällä tehdään oikeita asioita.
Sitten, kun KalPan pelaajat alkavat nostamaan omaa verenpainettani, alkaa tämä finaalisarja olemaan oikealla tasolla.
Nyt vastustajalta puuttuu hahmot ja Tappara on kliininen.