Ymmärrän meikäläisten turhautumisen, mutta katsokaa pintaa syvemmälle. Muutama jäähy oli peräisin omasta turhasta mailalla huitelusta, jotka olisivat aivan täysin olleet vältettävissä. Jos nuokin olisi jo omalla fiksuudella vältetty, peli olisi voinut olla erinäköinen. Toisaalta Kärppä-leirissäkään on ilmassa leijumista, mikä on tietysti ihan oikeutettua. Hallinnasta kuitenkin muutama juttu; tasakentällislaukaukset tasan 33-33 ja sektorikudit 12-9. Toki Kärpät teki tasakentällismaalit.
Kärpät pelasi pelillisesti paremmin kuin kahdessa aiemmassa ja Tappara ei ihan päässyt Kärppien uuteen rytmiin kiinni. Marjamäen läksyt oli luettu, kun oli selvästi ohjeistettu, että omiin ei jäädä kiekottelemaan yhtään ylimääräistä. Mielenkiintoinen detalji tästä oli ensimmäisessä erässä, kun Kärpät palautteli noin puolet enemmän kuin normaalisti, mutta ei kuitenkaan jääty maalin taakse palauttelujen jälkeen kuin maks. sekunniksi. Pyrittiinkö tällä Tapparan hämäämiseen, "iskekää kiinni ja pelatkaa itsenne ulos"? Tappara ei kuitenkaan samalla lailla pyrkinyt karvaamaan kuin lauantaina, joten siinä mielessä Kärppien mahdollinen hämäys epäonnistui.
Hämäys-mahdollisuuden nostan esiin siksi, koska taas seuraavissa erissä myös tuo palauttelu oli vedetty minimiin. Kun vielä ensimmäisessä erässä Kärppien pelin rytmitys oli 65 % nopearytmisiä lähtöjä, nousi niiden osuus toiseen erään 80 %:iin ja viimeiseen 85 %:iin. Koko ottelun rytmitys Kärpillä oli nopearytmisiä lähtöjä 74 %, joka on siis 15 %-yksikköä korkeampi kuin vielä lauantaina ja hieman tyypillistä modernin kiekkokontrollijoukkueen lähtörytmitystä nopeampi. Esimerkiksi Tapparalla nopeiden lähtöjen osuus on pyörinyt siellä 68-70 %:n tienoilla.
Kaikesta tuomarihälinästä huolimatta, en itse jaksa siihen lähteä. Syy on se, että Kärpät sai vain ½-yvmaalin eli Tapparalla oli kaikesta huolimatta mahdollisuudet toisennäköiseen pelinkulkuun ja kuten alussa totesin, oma tekeminenkin oli tietyissä tilanteissa tolkutonta. Toki tämä tasakentällispelin rikkonaisuus varmasti vaikutti Tapparan peliin, peluutusrytmiin ja yleiseen peliotteeseen, mutta esimerkiksi vielä ensimmäisessä erässä Tappara sai heti oman alivoimansa jälkeen pelin painettua Kärppien päätyyn. Mäntylän jäähyn jälkeen Savinainen taisteli omassa kulmassa, piehtaroi itsensä kiekon kanssa irti paineesta, lähti nousuun ja heti oli pitkän hyökkäyksen aihio Kärppien päädyssä valmis ja Rajaniemi joutui ottamaan pelikatkon. Tämä oli sitä sinnikkyyttä ja taisteluasennetta, jota olisi Tapparalta toivonut jälkimmäisissäkin erissä, mutta ei näkynyt tarpeeksi. Toivotaan, että näkyy kotiyleisön edessä.
Hattu päästä ja iso kumarrus tästä. Jumalattoman laadukas ja esimerkein perusteltu yhteenveto, mihin kiteytyy koko eilinen omasta mielestäni. Se, miksi jäähytasapaino kääntyi Tapparalle epäedulliseksi, on oman näkemykseni mukaan juurikin tuossa hyökkäämisen rytmityksessä. Nyt nimittäin oli ensimmäinen kerta tässä sarjassa, kun Kärpät hyökkäsi enemmän nopeassa rytmissä kuin hitaissa lähdöissä.
Vähemmän yllättäen nopeatempoisempi hyökkääminen tuo mukanaan enemmän tilanteita, joissa Tappara ei pystynyt omalla pelisapluunallaan ennakoimaan. Se joutui ensimmäistä kertaa tässä sarjassa tilanteisiin, joissa kirvesrinnat joutuivat kiekottomana reagoimaan yksilöinä, koska keskialueen träppi petti toisessa erässä ja peli muuttui virtaukselta coast to coastiksi vähemmällä kiekkokontrollilla. Tätä korreloi myös harhasyöttöjen- ja kiekonmenetysten lisääntyminen - oikeasti määrät nousivat molemmilla paljon isommiksi kuin kahdessa aiemmassa pelissä.
Tappara on kiekottomana nimenomaan kollektiivi, viimeisen päälle hiottu kone. Nyt Kärpät sai ensimmäistä kertaa Tapparan ulos tuosta konemoodista, mikä näkyi sitten yksilöiden korostuneena tarpeena reagoida. Jos mennään jäähyjen tasolle, niin kyllähän Haapalan molemmat jäähyt esimerkkeinä nyt nostettakoon olivat kurittomia - hän antoi tuomarille mahdollisuuden ottaa rikkeen pois. Oliko se pelin hengen mukaista, siitä voidaan aina porista, mutta Tapparan pelaajat itse voivat katsoa peiliin, miksi se mahdollisuus annettiin.
Tässä omasta mielestäni syy, miksi Tapparan boksi heilui kovemmin kuin aiemmin. Kuka helvetti nyt jäähylle voi joutua, kun Kärpät puhalteli lauantaina muniin omalla alueella jätönjättöinen ja hyökkäsi hitaasti organisoitua viisikkoa vastaan. Ei tässä ole salaliitoista, Rönnin Toyotasta tai ompelukerhosta kyse, kuten ei ollut lauantaisessakaan jäähytasapainossa. Kyse on siitä, että toisen joukkueen pelinopeuden ja kiekollisen pelaamisen rytmi on vain eri tilanteissa nopeampi kuin toisen.
Hädän hetkellä, pakkovoiton rasite takaraivossa, Kärpät sai lisättyä tempoaan. Siksi Tappara istui enemmän boksissa, koska kenttätasapaino oli avoimempi ja kaukalossa nähtiin enemmän 1 vs 1 - haastamista avojäällä.