Playoffs 2016 puolivälierät: Tappara – Lukko

  • 101 902
  • 666

hcp27

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM-Liiga
Joukkue on valmentajansa näköinen ja Lukko näytti aivan helvetin väsyneeltä seuralta jossa tuntui että kaikilla oli jo uudet sopparit taskussa muualle.
En voi käsittää tuota RD:n hehkutusta, miten mies oikeasti saa jotain kiitoksia vuosistaan lukossa vaikka ei mitään voittanut.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Joukkue on valmentajansa näköinen ja Lukko näytti aivan helvetin väsyneeltä seuralta jossa tuntui että kaikilla oli jo uudet sopparit taskussa muualle.
En voi käsittää tuota RD:n hehkutusta, miten mies oikeasti saa jotain kiitoksia vuosistaan lukossa vaikka ei mitään voittanut.

Ehkä se sinullekin jossain vaiheessa elämäsi aikana selviää, mitä RD sai Lukossa aikaan. Sanotaan, että jääkiekossa on paljon muutakin kuin pelkkä voittaminen. Joskus täytyy osata katsoa tuloksen taakse.

Tämä näin irrelevanttina asianhaarana, että kyllä se Tappara oli, joka näytti neljännessä pelissä kolmannessa erässä väsyneeltä, kun Lukon papat kirmasivat kuin villivarsat ja toivot koko aika paineen Tapparan päätyyn.
 

NorthenAxe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, DFB, LFc, TML, FC Bayern, RoPs
Niin, tässä on unohtunut Tapparalaisia pitkään jo harmittanut asia. Nimittäin tuntuu, että Tappara pelistä ja vuodesta toiseen tuntuu tekevän juuri sen minkä sen on pakko. Toista peliä lukuun ottamatta Tappara oli jälleen parhaimmillaan, joko tappiotilanteessa tai tasatilanteessa. Johtotilanteessa, kuten lähes aina myös monen vuoden ajan, joukkue alkaa jostain käsittämättömästä syystä pelkästään puolustaa joka johtaa yleensä aina pelistä riippumatta lopun kilpikonna asetelmaan jossa vastustajaa ei viitsitä lähteä edes häiritsemään laitaan. Itseä tämä häiritsee rotan lailla, kuten häiritsi myös jokaisessa voitetussa Lukko pelissä. Tuskin tuo mihinkään muuttuu jatkossakaan...

NA
 

hcp27

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM-Liiga
Ehkä se sinullekin jossain vaiheessa elämäsi aikana selviää, mitä RD sai Lukossa aikaan. Sanotaan, että jääkiekossa on paljon muutakin kuin pelkkä voittaminen. Joskus täytyy osata katsoa tuloksen taakse.

Tämä näin irrelevanttina asianhaarana, että kyllä se Tappara oli, joka näytti neljännessä pelissä kolmannessa erässä väsyneeltä, kun Lukon papat kirmasivat kuin villivarsat ja toivot koko aika paineen Tapparan päätyyn.

Mitä muita asioita lajista pitäisi tällä tasolla tavoitella kuin voittamista? Ymmärtäisin vastauksesi jos puhuttaisiin esimerkiksi junioreista.
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tuskin tuo mihinkään muuttuu jatkossakaan...

Toimivaa ei yleensä kannata korjata. 0 päästettyä maalia johtoasemassa neljän voittopelin aikana on jäätävän kova näyttö toimivasta johtoaseman turvaamisesta. Toisaalta vastassa oli Dufvan Lukko, jonka vahvuudet ovat ihan jossain muualla kuin kiekollisuudessa ja hyökkäyspelaamisessa. Silti itse en voi moittia valittuja ratkaisuja.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Avalanche
Mitä muita asioita lajista pitäisi tällä tasolla tavoitella kuin voittamista? Ymmärtäisin vastauksesi jos puhuttaisiin esimerkiksi junioreista.
Esimerkiksi jatkuvuutta ja ammattimaisuuden luomista toiminnalle? Näin yleisesti ottaen ainakin. Toki nekin on voittamisen tavoittelua, mutta pidemmällä aikavälillä.
 

Apheu

Jäsen
Olipa kyllä yksi parhaimpia eriä Tapparalta koskaan tuo viimeisen matsin viimeinen erä. Pienten marginaalien sarja, jossa kuitenkaan ei ollut epäselvyyttä paremmasta. Kun Tappara pelasi parasta peliään, jäi Lukko jalkoihin. Johtoaseman suojelussa Tappara jätti aika kylmästi Lukon nollille, kun taas Lukko notkahti G5:ssä pahasti. Se yksi Rauman ohipeli tuli Tapparalle, mutta muuten sarja oli aika hyvin näpeissä. Toki on sanottava, että muutama pomppu sinne tänne, niin sarjaa pelattaisiin vieläkin, mutta ainahan sitä voi jossitella, ja olen varma, että Tappara olisi jatkoon joka tapauksessa vaikka väkisin mennyt, jos esimerkiksi seiskapeliin oltaisiin menty.

Harmittaa hieman Lukon joukkueen ja kannattajien puolesta. Iltapäivällä ennen G5:sta kirjoitinkin, että viime kausi oli se, milloin ehkä paras mahdollisuus mestaruuteen tai ainakin finaaleihin olisi ollut. Zapolskia ei ole liikaa syyttäminen, mutta sattuihan miehelle nyt kahtena viime keväänä aika pahaan paikkoihin pari lipsahdusta - toisaalta hörppäsi Hrachovinakin (ja Metsola aiempina vuosina), eikä Tappara siitä ollut moksiskaan.

Vitosmatsissa oikeat miehet heräsivät - Kuusela ja Laine. Kumpikaan ei ollut alkusarjasta parhaimmassa iskussaan. On tämä joukkue kyllä aivan huikea jälleen. Sarjasta jäi erityisesti mieleen V-M Savinaisen loputon taistelu, Karjalaisen huikea vauhti ja Plastinon nouseva käyrä - ekoissa matseissa oli vähän ongelmia, mutta viimeiseen matsiin 0+3 ja aika hemmetin hyvää työskentelyä.
 

hcp27

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM-Liiga
Esimerkiksi jatkuvuutta ja ammattimaisuuden luomista toiminnalle? Näin yleisesti ottaen ainakin. Toki nekin on voittamisen tavoittelua, mutta pidemmällä aikavälillä.
Se ei ole päävalmentajan tehtävä vaan seuran taustahahmojen. Päävalmentaja on vain yksi pala tätä palettia jonka vastuulla on edustusjoukkueen tuloksellinen pelaaminen. RD epäonnistui täysin tässä tuloksellisessa pelaamisessa jälleen kerran urallaan.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Se ei ole päävalmentajan tehtävä vaan seuran taustahahmojen. Päävalmentaja on vain yksi pala tätä palettia jonka vastuulla on edustusjoukkueen tuloksellinen pelaaminen. RD epäonnistui täysin tässä tuloksellisessa pelaamisessa jälleen kerran urallaan.

No ei varmaan olekaan, mutta jos nyt yhtään raumalaista historiaa tunnet niin sanoisin, että Dufva on tehnyt tässä aika ison muutoksen organisaatioon. Se, onko tehtävä päävalmentajan tai jonkun muun on aivan yhdentekevää, pääasia on se, että raumalaisella kiekolla on mennyt viimeiset neljä vuotta paremmin kuin 8 vuotta sitten.

Kannattaa aina suhteuttaa asiat toisiinsa järkevästi: Tuokkola teki kolmen vuoden projektin Ilveksessä ja sai projektin viimeisenä vuotena potkut. Tuokkola nosti Ilveksen sijalta 14 playoffeihin, jossa Ilves ei ollut pelannut vuosiin. Organisaatio pelleili itsensä takaisin sijalle 14 ja antoi potkut Tuokkolalle. Siltikin sanoisin, että Tuokkolan projekti oli Ilveksessä onnistunut. Siellä tehtiin pitkäjänteistä työtä, kehitettiin pelaajia ja pelitapaa. Lähtökohtiin nähden homma meni hyvin.

Valmentaja on riippuvainen materiaalistaan ja odotukset asetetaan sen mukaan. Dufva tuli Raumalle muutosvalmentajaksi ja hän todellakin muutti organisaation. Ihan samalla tavalla kuin Rautakorpi tuli 2012 Tapparaan tekemään muutoksen ja sen muutoksen helmistä nauttii Tappara vielä tänäänkin. Ja vaikka Rautakorpi ei voittanut mestaruutta omalla projektikaudellaan eikä Tapola viime kaudella, ei se silti haittaa. Tärkeämpää kuin se on, että pystymme taistelemaan mestaruudesta myös ensi vuonna.

Huonossa organisaatiossa valmentaja voi voittaa mestaruuden, mutta organisaatio ei opi mitään ja luokaton toiminta palaa, kun mestari lähtee. (TPS, Suikkanen 2010.) Hyvässä organisaatiossa valmentaja onnistuu tekemään pitkäjänteistä työtä, joka mahdollistaa menestymisen pitkällä aikajänteellä. Tällaisia organisaatioita ovat esimerkiksi Tappara, Kärpät ja Lukko. Kaikki pystyvät myös ensi kaudella taistelemaan mestaruudesta.
 

Hearsay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kaikessa urheilussa onni näyttelee jonkinlaista roolia. Golfissa on sanonta, jonka kanssa olen oppinut elämään: onni tasoittuu kierroksen aikana. Jos ei, niin kauden aikana. Jos ei, niin uran aikana. Olen kiitollinen jokaisesta onnekkaasta pompusta.
Jääkiekossa pelaajahaastatteluiden jargoniin kuuluu sanonta:"Nyt kiekko pomppi meille". Kiekolla on tapana aiheuttaa yllätyksiä - parhaimpana/pahimpana esimerkkinä "kenttämestarin erikoiset", joissa rännikiekkoa päätyyn vastaanottamaan mennyt maalivahti voi vain katseella seurata, kun vastustaja siirtää oudosti kimmonneen kiekon tyhjään maaliin.
Kun playoff-sarjaa pelataan paras seitsemästä systeemillä, yleisesti luotetaan siihen lainalaisuuteen, että onni tasaantuu siinäkin. Tappara-Lukko sarjassa kävi kuitenkin niin, että onni kasaantui vain toiselle joukkueelle. Viimeisen ottelun kolmannen erän maalit todistavat tämän karmaisevalla tavalla:
Haapalan laukaus muutti suuntaa Lukko-pakin mailasta ja yllätti Zapolskin, joka ei tietysti ehtinyt reagoida suunnanmuutokseen (luuli kiekon tulevan räpylään perustorjunnalla).
Laine laukoi ylivoimalla ohi maalin (ja tähänkin laukaukseen Zapolskin piti tietysti reagoida). Kiekko kimposi päätylaidasta Kuuselalle, joka laukoi kiekon tyhjään maaliin.
Ylvoimalla Tappara-pakki laukoi siniviivalta kohti maalia (ja tähänkin laukaukseen Zapolskin piti tietysti reagoida). Kiekko kimposi pelaajista sivuun ja kulkeutui Laineelle tyhjään maaliin lauottavaksi.
Toki noista vapaista paikoista ei kuka tahansa olisi kuitenkaan maalia saanut tehtyä, joten propsit niistä tekijöilleen. Sama koskee sitä kolmannen pelin onnekasta maalia, jossa Kuusela pääsi laukomaan Laineen lämärin reboundin sisään kaukaa maalin toiselta kulmalta.
Urheilussa yksi onneen liittyvä sanonta on, että onni pitää ansaita. Ehkä Tappara sitten ansaitsi onnensa, sovitaan niin.
Nähtäväksi jää jatkuuko Tapparan onnekas maalinteko. Tappara on ollut onnekas ottelutasolla ja ottelusarjassa. Kun jääkiekkojoukkueen ura on vain kauden mittainen, voitaisiin ennustaa Tapparan tuleville kevään vastustajille onnekkaita maaleja. Lukko onnistui tekemään vain yhden onnekkaan maaliin kovasta tulituksesta huolimatta.
 

Jan Koller

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät ♠, Carolina Hurricanes
Tappara-Lukko sarjassa kävi kuitenkin niin, että onni kasaantui vain toiselle joukkueelle.

Sanotaan, että maalinteossa tarvitaan aina onnea. Mielenkiinnosta katsoin sarjan kaikki Lukon maalit läpi ja niissä tätä onnea tuntui myös olevan. Vai miten esim. analysoisit samalla tavalla Lukon maalit viimeisessä ottelussa? En kärjistäisi asiaa ainakaan vain kolmanteen erään. Toki maalinteko oli Lukolla tervanjuontia pl. yksi Rauman peli, mutta siinä se tuuri tuli kai sitten käytettyä yhteen peliin?

Kyllä se vaan niin on, että paras 7. sarjassa aina parempi menee jatkoon.
 

MPN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Haapalan laukaus muutti suuntaa Lukko-pakin mailasta ja yllätti Zapolskin, joka ei tietysti ehtinyt reagoida suunnanmuutokseen (luuli kiekon tulevan räpylään perustorjunnalla).
Tuosta jossain Zapoa haukuttiin. Itse olen tuosta asiasta sitten täysin eri mieltä, normaali "räpsä heilahtaa" on kuitenkin helvetin nopeaa reagointia jo, tuollainen pieni suunnanmuutos tulee niin äkkiä että ihmisen reagointiaika on jo huomattavasti pidempi kuin aika jona kiekko matkaa kimmokkeesta maalivahdin kohdalle. Tuollaisen torjunta on täysin tuuripeliä. Samaan kastiin menevät pakin jaloista lähtevät, ellei maalivahdin näe tarkalleen mistä kohtaa lähtee ja minne suuntaan, mennään täysin oikean sijoittumisen ja tuurin puolelle. Oliko se AUK joka heitti Konkurssi-Bluessia vastaan pleijareissa silloin sen kaaliperhosen joka näytti menevän helposti maaliin? Kuitenkin, tuossa maalivahti ehtii reagoida periaatteessa kimmokkeeseen, hyvin heikosti siihen minne kiekko lähtee.
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Urheilussa yksi onneen liittyvä sanonta on, että onni pitää ansaita. Ehkä Tappara sitten ansaitsi onnensa, sovitaan niin.
Nähtäväksi jää jatkuuko Tapparan onnekas maalinteko. Tappara on ollut onnekas ottelutasolla ja ottelusarjassa. Kun jääkiekkojoukkueen ura on vain kauden mittainen, voitaisiin ennustaa Tapparan tuleville kevään vastustajille onnekkaita maaleja. Lukko onnistui tekemään vain yhden onnekkaan maaliin kovasta tulituksesta huolimatta.

Jos nyt katsotaan kautta pidemmällä perspektiivillä niin voisin sanoa, että Tapparalla kyllä oli osittain satumaista tuuria Lukkoa vastaan tällä kaudella. Mutta vastapainoksi kannattaa ottaa esimerkiksi se, että viime kaudella Kärpät siirtyi finaalisarjassa 3-1 johtoon Hakametsässä sellaisella maalilla, joka myös oli MELKOISTA onnea. Masuhr laukoi viivasta ja Junttila löi mailan väliin. Kiekko nousi johonkin kolmen metrin korkeuteen, kaikki hukkasivat sen, Metsola, yleisö ja tuomarit ja tuo onnekas kiekko tippui Metsolan vasemman olkapään ylitse aivan maalin alakulmaan.

Tällaista se on, kun pelataan vain voitoista ja jatkoajalla. Jatkoajalla tarvitaan käytännössä aina onnea, jotta joukkue voittaa. Se on kuitenkin yhdestä tilanteesta kiinni. Toki jos pidemmällä perspektiivillä katsotaan niin mm. Ässiä vastaan Tappara voitti sarjan ensimmäisen pelin Peltolan hyvin samanlaisella ohjauksella. Kiekko on niin nopea peli, että onnea tarvitaan aina. Kiekko voi pomppia ihan miten sattuu. Tapparalle pomppi Lukkoa vastaan joissain tilanteissa, mutta isossa kuvassa Tappara kuitenkin oli selvästi parempi joukkue eikä siitä kannata sen kummempia enää miettiä. Ei Tappara vahingossa voittanut neljää peliä.
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Jääkiekossa, kuten lähes kaikissa muissakin urheilulajeissa, onnella on osuutensa lopputulokseen. Jokainen, joka on joskus itse ollut kaukalossa, ymmärtää tämän. Onnesta puhuminen ei automaattisesti tarkoita, että olisi katkera tai että vähättelisi vastustajan voittoa; toki joillakin nämä kulkevat käsi kädessä.

Mielestäni Tappara oli läpi ottelusarjan onnekkaampi. Hyvä esimerkki oli se toinen Rauman-ottelu, jossa Lukolla oli yli 60 vetoa mutta vain yksi maali - osa tästä on tietysti myös hyökkääjien heikkoa viimeistelyä, mutta ei kaikki. Toisaalta, jaksaisiko monikaan seurata urheilua, jos "parempi" voittaisi aina? Uskoisin, että jääkiekon viehätys perustuu pitkälti siihen, että kaikki tapahtumat kaukalossa eivät ole ennakoitavissa, ja näin ollen tilanteet vaihtelevat hyvinkin nopeasti.

Lauantainen matsi oli kieltämättä aikamoinen kylmä suihku Lukon kannattajille. Lukko pelasi kaksi erää todella energisesti ja piti valtaosan ajasta kiekkoa Tappara-päädyssä. Maalejakin tehtiin, kun kiekko alkoi vihdoinkin pomppia raumalaisille. Täytyy myöntää, että toisella erätauolla ajattelin jo, että näinköhän se tästä lähtee rullaamaan.

En tiedä, menikö kolmannen erän alussa Haapalan veto Lukko-mailasta vai suoraan, mutta maalina se oli koko ottelusarjan kannalta kenties kaikista tärkein: Lukko ei pystynyt käsittelemään tuota maalia koko erän aikana vaan jäi täysin telineisiin, kun samalla Tappara sai hirvittävän määrän itseluottamusta ja energiaa. Tasoitus oli vain ajan kysymys.

Tappara oli läpi ottelusarjan henkisesti vahvempi ja vaikutti taktisesti kyvykkäämmältä. Lukko pelasi yllättävän hyvin, mutta kun onnistumisia ei tullut, itseluottamusta koeteltiin ja ratkaisut olivat väkinäisiä. Loppujen lopuksi lukemat 4-1 vaikuttavat aika tylyiltä, kun käytännössä kaikissa tappio-otteluissa Lukko oli hyvin pelin päällä ja olisi hyvällä tuurilla kääntänyt niistä jopa jokaisen edukseen.
 

anatomia

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, LeKi
Kaikessa urheilussa onni näyttelee jonkinlaista roolia. Golfissa on sanonta, jonka kanssa olen oppinut elämään: onni tasoittuu kierroksen aikana. Jos ei, niin kauden aikana. Jos ei, niin uran aikana. Olen kiitollinen jokaisesta onnekkaasta pompusta.
Jääkiekossa pelaajahaastatteluiden jargoniin kuuluu sanonta:"Nyt kiekko pomppi meille". Kiekolla on tapana aiheuttaa yllätyksiä - parhaimpana/pahimpana esimerkkinä "kenttämestarin erikoiset", joissa rännikiekkoa päätyyn vastaanottamaan mennyt maalivahti voi vain katseella seurata, kun vastustaja siirtää oudosti kimmonneen kiekon tyhjään maaliin.
Kun playoff-sarjaa pelataan paras seitsemästä systeemillä, yleisesti luotetaan siihen lainalaisuuteen, että onni tasaantuu siinäkin. Tappara-Lukko sarjassa kävi kuitenkin niin, että onni kasaantui vain toiselle joukkueelle. Viimeisen ottelun kolmannen erän maalit todistavat tämän karmaisevalla tavalla:...

Alusta samaa mieltä, lopusta eri mieltä. Rauman ekassa pelissä, jossa lukko maalinsa teki, kävi Lukolla satumainen onni pomppujen kanssa. Puntit tuli sitten tasotettua Rouva Fortunan puolesta sitten viidennen pelin kolmannessa erässä. Nyt ne kiekot pomppikin sitten Tapparalaisten lapaan ja vielä sellaisten kavereiden lapoihin jotka noista pystyi maalin tekemään. Lukko sai kyllä oman osansa tuurista, mutta pelkällä tuurilla ei tälläkään kertaa voitettu.
 

PJ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevat Mestarit
Niin, tässä on unohtunut Tapparalaisia pitkään jo harmittanut asia. Nimittäin tuntuu, että Tappara pelistä ja vuodesta toiseen tuntuu tekevän juuri sen minkä sen on pakko. Toista peliä lukuun ottamatta Tappara oli jälleen parhaimmillaan, joko tappiotilanteessa tai tasatilanteessa. Johtotilanteessa, kuten lähes aina myös monen vuoden ajan, joukkue alkaa jostain käsittämättömästä syystä pelkästään puolustaa joka johtaa yleensä aina pelistä riippumatta lopun kilpikonna asetelmaan jossa vastustajaa ei viitsitä lähteä edes häiritsemään laitaan. Itseä tämä häiritsee rotan lailla, kuten häiritsi myös jokaisessa voitetussa Lukko pelissä. Tuskin tuo mihinkään muuttuu jatkossakaan...

Hyvin kiteytetty. Tappara näytti tekevän lähinnä riittävästi ja ruuvia käännettiin juurikin vain tappioasemassa. Yllättävän selvä sarja tämä oli. Lukko vyörytti, mutta Tapparan papat jaksoivat puolustaa kärsivällisesti, kun tarvittiin. Lukko ei liikkunut huonosti, mutta Kärpät tulevat luokkaa kovempaa ja se riittänee tänäkin vuonna.

Vaikka joukkue voittaa ja kaatuu yhdessä, niin silti täytyy valita viimeisen pelin Man of the Match. Siksi hämmentävän huonon kuvan runkosarjan paras veska, Zapolski, jätti itsestään viimeisessä Lukossa pelaamassaan erässä. 1-3 taululla, kaikki valmiina siihen, että tästä alkaa nousu, joka huipentuu seitsemännen pelin voittoon. Sitten totaalinen, metsola- vai jopa kilpeläis-luokan sulaminen. Aivan käsittämättömän heikkoa peliä, haparointia ja ylipelaamista jo päivänselvästi Tapparan YV:n lukemalla tavalla - hyvää yötä Lukko. Jos joskus pitäisi epäillä matsin myymisestä jotakuta, niin tuota esitystä on todella vaikea ymmärtää, kun muistaa miten loistava pelaaja on kyseessä. Toivottavasti huhut narridiilistä pitävät paikkansa, tämä mies näyttää kahden kevään perusteella sittenkin olevan lähinnä runkosarjapelaaja :)

Nojoo, joukkue kuitenkin hävisi. Oikea Man of the Match menee helposti Laineelle. Laine sai myös pelin auki ja jotenkin tässä alkoi toivoa Laineelle aivan huippupelejä myös jatkossa. Josko sittenkin kantaisi Tapparan loppuun asti, itsensä MM-koneeseen ja ykköseksi sen yhden jenkin ohitse. Siinäpä vasta tarinan aihetta ...
 

Hearsay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Vaikka joukkue voittaa ja kaatuu yhdessä, niin silti täytyy valita viimeisen pelin Man of the Match. Siksi hämmentävän huonon kuvan runkosarjan paras veska, Zapolski, jätti itsestään viimeisessä Lukossa pelaamassaan erässä. 1-3 taululla, kaikki valmiina siihen, että tästä alkaa nousu, joka huipentuu seitsemännen pelin voittoon. Sitten totaalinen, metsola- vai jopa kilpeläis-luokan sulaminen. Aivan käsittämättömän heikkoa peliä, haparointia ja ylipelaamista jo päivänselvästi Tapparan YV:n lukemalla tavalla - hyvää yötä Lukko. Jos joskus pitäisi epäillä matsin myymisestä jotakuta, niin tuota esitystä on todella vaikea ymmärtää, kun muistaa miten loistava pelaaja on kyseessä. Toivottavasti huhut narridiilistä pitävät paikkansa, tämä mies näyttää kahden kevään perusteella sittenkin olevan lähinnä runkosarjapelaaja :)
Kuvasit hyvin tunnetilan, joka varmasti monilla Lukko-faneilla oli viidennen pein erätauolla. Vastaavasti aika moni tuntemani Tappara-fani oli tuossa vaiheessa lopettanut matsin seuraamisen radiosta, televisiosta, Ruutu+:sta jne. Nopeassa tilanteessa tuo ensimmäinen niitti näytti hörppäisyltä, mutta hidastuksista näkyy, että kiekko muutti suuntaa Lukko-pakin ojennetusta mailasta. Kiekko nousi korkeammalle kuin mitä Zapolski reaktiotorjunnassaan oletti - tunnetuin seurauksin. Kahdessa seuraavassa maalissa kiekko kimposi ensimmäisen laukauksen (johon Zapolskin oli pakko reagoida) jälkeen (ensin päätylaidasta, sitten pelaajista) Lukon kannalta täysin väärille pelaajille: ensin Kuuselalle ja sitten Laineelle, jotka molemmat pystyivät laukomaan kimmokekiekon ykkösellä sisään. Zapolski näytti huonolta, mutta hänellä oli uskomattoman huono tuuri näissä tilanteissa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös