Jääkiekossa, kuten lähes kaikissa muissakin urheilulajeissa, onnella on osuutensa lopputulokseen. Jokainen, joka on joskus itse ollut kaukalossa, ymmärtää tämän. Onnesta puhuminen ei automaattisesti tarkoita, että olisi katkera tai että vähättelisi vastustajan voittoa; toki joillakin nämä kulkevat käsi kädessä.
Mielestäni Tappara oli läpi ottelusarjan onnekkaampi. Hyvä esimerkki oli se toinen Rauman-ottelu, jossa Lukolla oli yli 60 vetoa mutta vain yksi maali - osa tästä on tietysti myös hyökkääjien heikkoa viimeistelyä, mutta ei kaikki. Toisaalta, jaksaisiko monikaan seurata urheilua, jos "parempi" voittaisi aina? Uskoisin, että jääkiekon viehätys perustuu pitkälti siihen, että kaikki tapahtumat kaukalossa eivät ole ennakoitavissa, ja näin ollen tilanteet vaihtelevat hyvinkin nopeasti.
Lauantainen matsi oli kieltämättä aikamoinen kylmä suihku Lukon kannattajille. Lukko pelasi kaksi erää todella energisesti ja piti valtaosan ajasta kiekkoa Tappara-päädyssä. Maalejakin tehtiin, kun kiekko alkoi vihdoinkin pomppia raumalaisille. Täytyy myöntää, että toisella erätauolla ajattelin jo, että näinköhän se tästä lähtee rullaamaan.
En tiedä, menikö kolmannen erän alussa Haapalan veto Lukko-mailasta vai suoraan, mutta maalina se oli koko ottelusarjan kannalta kenties kaikista tärkein: Lukko ei pystynyt käsittelemään tuota maalia koko erän aikana vaan jäi täysin telineisiin, kun samalla Tappara sai hirvittävän määrän itseluottamusta ja energiaa. Tasoitus oli vain ajan kysymys.
Tappara oli läpi ottelusarjan henkisesti vahvempi ja vaikutti taktisesti kyvykkäämmältä. Lukko pelasi yllättävän hyvin, mutta kun onnistumisia ei tullut, itseluottamusta koeteltiin ja ratkaisut olivat väkinäisiä. Loppujen lopuksi lukemat 4-1 vaikuttavat aika tylyiltä, kun käytännössä kaikissa tappio-otteluissa Lukko oli hyvin pelin päällä ja olisi hyvällä tuurilla kääntänyt niistä jopa jokaisen edukseen.