Tapola selvisi syksyn megakriisistään uskomalla omaan juttuunsa ja se onkin fiksu teko, runkosarjassa. Vastustajat tulivat ja menivät. Nyt pelataan kuitenkin kauden jatkumisesta joukkue joukkuetta vastaan. Siinä on merkittävä ero. "Me keskitytään omaan tekemiseen ja vastustajat eivät paljon vaikuta". Jep jep.
Itse asiassa siitä suosta ei noustu "uskomalla omaan juttuun", joka syksyllä tarkotti oman maalin takana seisomista, hitaita lähtöjä organisoitunuttta vastustajaa vastaan, huonoa syöttämistä, hyökkäyspeliä joka ei tuottanut laukauksia ja maalipaikkoja. Pakki joutuu kuljettamaan paineen alla, hyökkääjät karkaa, pysähtyvät siniviivalle, päätykiekko, kukaan ei ehdi perään. Tappara näytti koko ajan hitaalta ja heikolta, pelaajien sijoittuminen kentällä oli huonoa, ei lähitukea missään päin kaukaloa. Hidastelu, kaavoihin kangistuminen ja epävarmuus näkyi myös ylivoimapelissä. Se hidastelu ja väärin-pelaaminen esti pelaajia missään vaiheessa saamasta pelistä oikeasti kiinni, kun oli koko ajan kaikesta jäljessä eikä saanut kiekollisia tai edes fyysisiä onnistumisia.
Puolen kauden kohdalla se seisoskelu lopetettiin, otettiin pelaamiseen muitakin vaihtoehtoja kuin se maalin takaa hi-taas-ti lähteminen ja kas, alkoi tapahtua. Syöttönopeus kasvoi ja kummasti vaan myös pelaajat alkoivat näyttää nopeammilta, ehtivät tilanteisiin että pystyivät voittamaan kamppailuja ja näyttivät yhtäkkiä myös vahvoilta niissäkin. Samalla myös ylivoimapeliin tuli juonikkuutta, syöttötempoa, kiekonhallintaa ja tulostakin alkoi tulla.
Sitten alkoi playoffit. Mennään maalin taakse, annetaan vastustajan organisoitua, lähdetään hi-taaaas-ti. Se on tuonut taas nuo samat ekassa kappaleessa kirjatut ongelmat. Pelaajat eivät taaskaan pääse ns. peliin kiinni, vaan ovat koko ajan vaiheessa joka puolella kenttää, näyttävät hitailta ja heikoilta kamppailuissa, ja kun ollaan jäljessä ja hävitään kaikki, niin samantien menee usko ja itseluottamus, ja nähdään näitä kahden edellisen pelin kolmannen erän "kirejä".
Mitä ihmettä mietittiin kun tähän muka-kiekkokontrolliin ja pelin hidastamiseen taas lähdettiin, kun sen toimimattomuus oli nähty syksyllä ja nähty kuinka homma kääntyi, kun alettiin pelaamaan luonnollisempaa jääkiekkoa? Nyt on pelissä kaikki taas ihan päin vittua, mistä aika kirkas esimerkki on ylivoimapelikin, josta taas on alkanut unohtua kaikki muut variaatiot, kun yritetään vaan väkisin survoa kiekkoa Palolalle neliön läpi (okei, Greenillä on ollut muutama hyvä suoritus kulmalta). Lisäksi paniikkia syksyyn verrattuna aiheuttaa nyt se, että silloin kun hyökkäyspeli oli aneemista ja toimimatonta, niin joukkue sentään puolusti hyvin, alivoima oli loistavaa. Nyt sekin puoli on ihan päin vittua. IFK on tässä sarjassa ampunut ylivoimalla varmaan jonkun 15 kertaa ihan paraatipaikalta n. keskeltä neliötä ja tasaviisikoinkin tulee koko ajan heittämällä alueelle ja laukaisupaikkoihin.
Tosiaan nämä ongelmat oli näkyvissä jo ekasta pelistä lähtien, mutta HIFK oli silloin huonompi ja Tappara veti vanhojen onnistumisten höyryillä. Nyt IFK on parantanut paljon ja Tapparalta vanhat höyryt lopussa. Runkosarjassa tehtiin kyllä upea muutos paskasta timantiksi, mutta nyt on aika vähän päiviä jäljellä tehdä se sama uudelleen.