Tässä kun nyt on oikein miettinyt tuota Tapparan viimeistä kolmea kautta, niin onhan se jotain aivan uskomattoman hienoa ja sitten toisaalta jotain todella karua. Tappara on hienosti kasattu nippu. Toki kovalla rahalla on hankittu pelaaja kuten Nieminen, Koskiranta, Kuusela, Alto ja Jormakka. Sitten taas aivan uskomattomia hakuja, kuten Palola, Järvinen ja Malinen, jotka olivat ennen Tapparaa enemmän tai vähemmän divarijyriä, mutta Rautakorven piiska hioi näistäkin melkoiset pelaajat. Pelaajilla ei ollut edes KHL-pykäliä ja tuskin he itsekkään sellaista pitivät sopimusta tehdessä tarpeellisina. Kovin montaa täysin hutihankintaa ei ole Tapparassa ollut. Toki Kolomatis ja Larsson tällaisia ovat olleet, mutta sitten vastapainona on ollut yliopistosta haetut Connolly ja Bailen, jotka olivat hinta-laadultaan todella kovia hankintoja. Samoin AHL:sta hankittu Tömmernes ja vanha sotaratsu Green. Kolmeen vuoteen on mahtunut myös yhden Suomen suurimman tulevaisuuden lupauksen, Barkovin esiintyminen kirvespaidassa. Porissa ei olisi koskaan huudettu "ihanaa saatana", jos Barkov ja Connolly eivät olisi loukkaantuneet puolivälierässä.
On niin monta juttua sattunut viimeisen kolmen vuoden aikana, ettei kaikkia edes suorilta muista, mutta kova on nippu ollut. En tiedä onko toista joukkuetta, kuka on noussut samalla kaudella kaksi kertaa Playoff-sarjassa tasoihin 3-1 tappiolta. Mieletöntä venymistä ja olisihan tämä joukkue ansainnut sen mestaruudenkin, mutta kuten on sanottua, ne pitää ottaa. Tässä voisi yhtä hyvin puhua Tapparan dynastiasta, kun olisi kolme mestaruutta peräkanaa. Vaikka tappion kalkki on karvainta mahdollista, niin ei tätäkään antaisi pois.
Huikea jengi, pää pystyyn ja uudestaan päin!
Keep calm and be proud of Tappara.