Vaikka voitostahan tässä pelataan niin kyllä ainakin itsellä jonkun verran sitä voitonriemua syö tieto, miten pahalta kolmas, katkeraakin katkerampi tappio täysin vertaisesta vastustajasta tuntuu. Myös se, että Kärppien ikäänkuin pitikin voittaa ja kaikki muu tuntuisi alisuoritukselta, jollain tapaa nakertaa vähän sitä voiton makeaa reunusta. Näin sen pitikin siis mennä, ei yllätyksiä ja paras, Kärpät on mestari.
Koko homman oikeastaan pelasti vain tämä jälleen spektaakkeliksi kehittynyt finaalisarja, josta saadaan isosti kiittää vastustajaa joka nousi 1-3 -tappioasemasta G7 2. jatkoerään.
Isossa kuvassa, tämä finaalisarja toivon mukaan herättäisi koko Suomen kiekkoväkeä muun muassa tuomaritoiminnan ja sallitun linjan suhteen. Tuskin kukaan, no toki jotkut, on sitä mieltä että tästä finaalisarjasta puuttui pelillisesti jotain vaikka sellainen iso fyysinen kamppailukapina yhteenotoista puuttuikin. Pelaajat pelasivat reilua peliä ja mittasivat taitonsa, taktiikkansa, voimansa ja urheilulisuutensa tavalla, josta ei saanut revittyä lööppiotsikoita tai kenenkään tarvitsisi kokea oikeusmurhia.
Marjamäen kommentti siitä miten Liigan pelaajat ottavat liikaa jäähyjä kv-peleissä meni ilmeisesti sekin perille. Tunnetta kyllä riitti, mutta se kohdistui molemmissa finalisteissa oikeisiin asioihin ja tekemiseen. Voihan se tietysti ollla että pitkään runkosarjaan, jossa panokset ovat pienemmät yksittäinen ottelutapshtuma kaipaa väriä. Mutta poffeihin tämä linja omasta puolesta sopii erittäin hyvin.
Hieno kausi vaikka aika lähelle ennakkoon arvioituja voimasuhteita päädyttiinkin.