Playoffs 2014 Puolivälierät: Tappara – Pelicans

[J.Grönvall]

Nyt ei Tapparalta nähty ihan niin paljoa väkisin ylöspäin pelaamista. Tai sitten yksinkertaisesti syöttösuuntia oli enemmän. Päätykiekkoihin Tappara ei meinaa edelleenkään ehtiä, ajoitus päätykiekoissa on mielestäni Pelicansilla parempaa.

Joo siinä on juuri sen avauspelaamisen kanssa vielä hiomista. Tappara pääsee ajoittain hyvin pelaamaan syvään mutta sitten tulee myös paljon pakkien nostoja ensin punaiselle ja siitä päätyyn. Noissa tilanteissa joudutaan sitten "luistelemaan matkaa" eli hyökkääjät lähtevät siniseltä käytännössä seisovilta jaloilta, luistelevat siis "matkaa" kiinni.

Ja tuo johtuu taas usein siitä, että ensimmäinen avaava syöttö joko myöhästyy tai sitten Pelicans puolustaa ne pois. Ei siis oteta enää uutta hakua alas vaan sitten yksinkertaisesti "voitetaan tilaa" pelaamalla kiekko syvään. Tuossa Tappara voisi parantaa vielä paljon.

Noihin paikkoihin löytyi viime vuonna paljon taitoa, eli ne purettiin lyhyillä syötöillä. Nyt pelataan norsukiekkoa päätyyn, vaikka ainakin minun mielestäni tälläkin joukkueella voisi pelata myös niillä syöttökombinaatioilla.

Nyt oli esimerkiksi Järvisen kentällä yksi haku jossa Järvinen haki aivan vasempaan laitaan ja vieressä oli myös Jormakka, tällä saatiin painoton puoli auki ja pelattiin täyteen vauhtiin Palolalle. Tuollaisia variaatioita olisi hyvä olla muutama. Josh Green ja Nick Bailen taas muutaman kerran aukoivat hienosti keskilalueella periaatteessa jo seisahtuneen tilanteen ja parin-kolmen syötön ketjuilla tuli hyviä hyökkäyksiä.

Taktista on, helvetin taktista koko sarja. Tapparakin pelaa korkealla tuota trapiaan ja edelleen tuttuna teemana alkukaudesta pyrkii pelaamaan Pelicansin ensimmäisen syötön pois lähes miesvartioinnilla.

 

[Ira Cooperstein]

EDIT: Sen verran vielä on kysäistävä, että mitä te siellä Lahdessa Leimulle ootte tehneet, kun miehellä tuntui olevan kovasti asiaa Tapparan pelaajille ja jopa pieniä vääntöhaluja?

Siitä on tullu lahelaine. Muualta tulleet tissiposket joutuu miehistymään täällä viidakossa väkisinkin pärjätäkseen. Sama on havaittu Helsingistä ja Turusta tulleille kukkakepeille: Lahessa rupee parta kasvamaan ja perkeleet lentää ihan luonnostaan. Ja jokaisella lahelaisella on mulkun pituus min. 20cm, lepotilassa.

 

[Oijennus]

Ja jokaisella lahelaisella on mulkun pituus min. 20cm, lepotilassa.

Mutta ei saa sitä millään pystyyn?

Kyllä ainakin eilisessä pelissä Leimulla oli ihan samoja vaikeuksia mitä oli Tapparassa viime kaudella. 1 vs 1 pelissä on edelleen todella suuria vaikeuksia pysyä hyökkääjän perässä ja tästä tietysti isoimpana esimerkkinä se Erkinjuntin maali. Kyllähän Leimu viivapelotteena edelleen on hyvä, mutta jos pitäisi valita Bailen tai Leimu, niin edelleen kääntyisin Bailenin puoleen. Puolustustyöskentelyssä on se suurin ero näillä kahdella.

 

[Vartaloharhautus]

Pelinopeus

Joo siinä on juuri sen avauspelaamisen kanssa vielä hiomista. Tappara pääsee ajoittain hyvin pelaamaan syvään mutta sitten tulee myös paljon pakkien nostoja ensin punaiselle ja siitä päätyyn. Noissa tilanteissa joudutaan sitten "luistelemaan matkaa" eli hyökkääjät lähtevät siniseltä käytännössä seisovilta jaloilta, luistelevat siis "matkaa" kiinni.

Ja tuo johtuu taas usein siitä, että ensimmäinen avaava syöttö joko myöhästyy tai sitten Pelicans puolustaa ne pois. Ei siis oteta enää uutta hakua alas vaan sitten yksinkertaisesti "voitetaan tilaa" pelaamalla kiekko syvään. Tuossa Tappara voisi parantaa vielä paljon.

Noihin paikkoihin löytyi viime vuonna paljon taitoa, eli ne purettiin lyhyillä syötöillä. Nyt pelataan norsukiekkoa päätyyn, vaikka ainakin minun mielestäni tälläkin joukkueella voisi pelata myös niillä syöttökombinaatioilla.

Nyt oli esimerkiksi Järvisen kentällä yksi haku jossa Järvinen haki aivan vasempaan laitaan ja vieressä oli myös Jormakka, tällä saatiin painoton puoli auki ja pelattiin täyteen vauhtiin Palolalle. Tuollaisia variaatioita olisi hyvä olla muutama. Josh Green ja Nick Bailen taas muutaman kerran aukoivat hienosti keskilalueella periaatteessa jo seisahtuneen tilanteen ja parin-kolmen syötön ketjuilla tuli hyviä hyökkäyksiä.

Taktista on, helvetin taktista koko sarja. Tapparakin pelaa korkealla tuota trapiaan ja edelleen tuttuna teemana alkukaudesta pyrkii pelaamaan Pelicansin ensimmäisen syötön pois lähes miesvartioinnilla.

Vaikka Tapparan pelissä on vielä varmasti parantamisen varaa, niin siitä huolimatta kirvesrinnat järjestivät Pelicansille 3. osaottelussa erittäin tylyn oppitunnin jääkiekon pelinopeudesta. Tapparan nopeat hyökkäyksiin lähdöt käänsivät pelin nopeasti, ja nopean ensimmäisen syötön jälkeen pelillä oli jatkuvuutta ja nopeutta. Tappara pystyi lisäksi puolinopeissa lähdöissä ja viivelähtötilanteissa kiihdyttämään peliä keskialueella. Toki Tapparan pelissä oli useita "virheellisiä" pelin virtauksen lukemisia, kuten J.Grönvall on yllä esittänyt.

Pelicansin pelistä pelinopeus sen sijaan oli täysin kadoksissa. Pelicansin viivelähdöt lähtivät liikkeelle todella hitaasti, ja keskialuueen kiihtyvyyden sijaan Pelicansin peli puuroitui keskialueella joko pitkiin kuljetuksiin tai hitaaseen syöttöpeliin. Osasyy tähän hitauteen on Tapparan tiivis keskialue, mutta syitä on löydettävissä myös Pelicansin hyökkäyspelin organisoinnista. Pelicansin hyökkääjät eivät malttaneet hakea kiekkoa riittävän alhaalta, ja mahdollisesti onnistuneen avaussyötön jälkeinen hidas ratkaisu tai kiekon kuljettaminen pakotti Pelicansin hyökkäävän viisikon seisovaan tilaan. Usein ainoana vaihtoehtona oli kiekon dumppaaminen päätyyn, koska yhtään suoraa syöttösuuntaa ei ollut käytettävissä. Täysin sama ongelma vaivasi myös Pelicansin YV:n sisäänvientiä: Ilman keskialueen pelin kiihtyvyyttä on täysin turha odottaa kiekon hallittua vientiä hyökkäysalueelle.

Viivelähtöjen lisäksi Pelicansin nopeat ja puolinopeat hyökkäykset kärsivät pelinopeuden puutteesta, kun kauas keskialueelle jäänyt hyökkääjä ei kiekkoa vastaanottaessaan kyennyt löytämään muita ratkaisuja kuin kiekon ohjaamisen päätyyn ja muun viisikon odottelun seisovassa tilanteessa. Pelicansin nopeissa ja puolinopeissa hyökkäyksissä ei ollut lainkaan jatkuvuutta. Pelinopeuden kannalta Pelicansin parasta antia olivat kiekon ohjaamiset yhdellä kosketuksen päätyyn, mutta vastavuoroisesti kyseiset tilanteet tuottivat useita pitkiä kiekkoja. Paljon pitää Pelicansin peli- ja jalkanopeuden lisääntyä, jos joukkue mielii keskiviikkona voitosta taistella.

 

[Vartaloharhautus]

Ei mopolla moottoritielle...

Edellisen ottelun jälkeen kirjoitin, että Pelicansin peli- ja jalkanopeuden pitäisi parantua merkittävästi, jos joukkue haluaa Tapparan 4. osaottelussa haastaa. Ottelun lopusta tuli näennäisen tiukka, mutta kokonaisuudessaan Tappara riisui Pelicansin varsin aseettomaksi. Pelicansin peli oli väkinäistä, mikä näyttäytyi karvaustilanteiden "ohijuoksuina", erittäin hajanaisena keskialueen viisikkona ja hyökkääjien jatkuvana varastamisena. Pelicansin keskittyminen oli täysin kateissa. Kun samaan aikaan Tappara pelasi kurinalaisesti ja pysyi hyvin kiekossa, aukesi Pelicansin keskialue hävyttömän helposti. Tappara pystyi jatkuvasti syöttämään keskialueelle ja keskialueella täysin paineettomalle ja taklausuhkattomalle hyökkääjälle, mikä takasi Tapparan pelinopeuden. Tappara oli vahva, kaikki kunnia paremmalle joukkueelle, mutta Pelicansin kaistat olivat ensimmäisen kahden erän ajan, jolloin Tappara ei keskittynyt puolustamiseen, täysin avoimina Tapparan käytettäväksi.

Ei käy kyllä Aravirtaa kateeksi, kun hän joutuu pelistä toiseen tekemään puolustajavalintoja Pelicansin heikkotasoisesta puolustajakahdeksikosta. Vaihtoehtoina ovat passiivisesti puolustaja Latvala, joka vetäytyy Tapparan saadessa kiekon omalle ringetteviivalle, jalkanopeuden osalta erittäin vajavainen Laurila, syöttötaidoton Korpikari, virheherkät Leimu, Pietilä ja Hurri sekä kokonaisvaltaisesti heikko Ylönen. Tuhkanen on kuin varkain noussut Pelicansin johtavaksi puolustajaksi. Raadollisella tavalla tulee esiin tämän ottelusarjan edetessä joukkueiden välinen pelaajamateriaaliero...

 

[J.Grönvall]

Harmi etten ole vielä nähnyt kuin reilun erän tästä viimeisimmästä ottelusta mutta Tappara pelasi sarjan parhaan eränsä siinä (pl. ne mitä en nyt nähnyt). Syöttöketjut paranevat koko ajan, keskialue kiihtyy ja pelin virtaus oli selkeästi Tapparalla. Paradoksi on siinä, että jääkiekko on laji jossa tuo ei joka kerta realisoidu, nytkin Pelicans johti 1-0.

Pelicans tosiaan pelasi välillä ihmeellisen huolimattomasti ja Tappara pääsi juoksuttamaan karvausta aika helpolla. Toisaalta tykkäsin kovasti mm. Nick Bailenin kylmästä pikkusyötöstä oman alueen keskustaan ja siitä lähdettiin ylös. Juuri tämänkaltaista pelirohkeutta minä haluan nähdä.

Tapparan ensimmäinen maali oli toki hieno mutta voi pojat, että pelasi Pelicansin alivoima luokattomasti sen tilanteen. Vastaavasti Pelicansin johtomaalissa Tappara mielestäni ryntäili turhaan kiekon perässä, vaikka Niinimäen jättö oli kyllä hieno.

No, kirjoittelen enemmän jos tulee vielä matsin loppu nähtyä. Avauserän perusteella Tappara on hyvällä tiellä ja pienet asiat loksahtelevat koko ajan paremmin paikoilleen. Nyt jopa Paakkolanvaaran ketju alkoi ottaa omiin aika pahoja hyökkäyksiä ja jossain vaiheessa kävikin niin, että Malisen ketju pelasikin jo heitä vastaan. Joko Ara muutti peluutusta tai Rautakorpi miksasi omaa peluutusrytmiään.

 

[Väsyneet Kädet]

J.Grönvall tuossa jo paljon sanoikin, mutta olihan eilinen tosiaan kova esitys Tapparalta pääosin. Tappara vei peliä selkeästi aina siihen alivoimamaaliin asti. Ensimmäisessä erässä maalipaikat taisivat olla noin 1-5, Pelicans teki siitä ainoastaan sitten maalin, kyseenalaisen, mutta hyväksytyn. Toisessa erässä taisi paikat lopulta mennä ehkä 1,5-6 (puolikas oli se Rosan veto ekalla kympillä), mutta nyt Tapparakin osui pariin otteeseen. Kolmas erä alkoi sillä Tapparan tavaramerkillä, mutta kun se ylivoima tuli, niin varmaan kaikki kuulivat sen Mortal Kombatista tutun "Finish him!" Noh, Tapparan yv-viisikko ei sitä vissiin ihan ymmärtänyt.. Sen jälkeen Pelicans pääsi pelin päälle ja sai paikkoja luotua, mutta Peltola, Voutilainen, Plihal, Saravo & co. ja tietenkin Metsola hoitivat homman.

Kuten JG sanoikin, Paakkolanvaaran ketju alkoi olemaan Järvisiä vastaan selkeästi ottavana osapuolena tässä pelissä ja siksi varmasti Aravirta luopui tuosta peluutusparista.
Luulenkin, että nyt tuollaiset asiat unohdetaan ja Ara koittaa keksiä jonkun jipon, jolla Pelicans saisi avauspeliään parannettua. Tällä tasolla se ei vain tule riittämään.

Näyttää siltä, että huomenna sarja katkeaa, mutta Tapparan lepsuus mentaalitasolla, kuten siinä 3. erän ylivoimalla voi vielä asioita kääntää päälaelleen.

 

[Dvozak]

Tapparalla on monta asetta joilla haudata tämä ottelusarja, mutta Pelicans on osoittanut olevansa valmis kaivamaan kaiken peliin. Pelsun vahvuus on ehdottomasti paineettomuus, joka näkyi jo eilen Hakametsässä. Hakametsän historiasta ei montaa hyvää peliä löydy lahtelaisjoukkueelta, mutta nyt löytyy ainakin yksi.

Tapparalla on mielestäni tänään paras paikka katkaista sarja. Sen pelityyli on kuin luotu kyttäilevään vieraskiekkoon. Toisaalta keskiviikkona Lahdessa Tappara ei suinkaan kyttäillyt, mikä näytti yllättäneen Pelsu-pakit täydellisesti. Eilen taas Pelicans oli nostanut vierasotteluun karvaustaan ja se toimi. Onko Tapparan suurin ase tänäänkin räväkkä karvauspeli?

Metsola vs. Myllyniemi on myös herkullinen taistelupari. Tähän asti tuota paria on vienyt Myllyniemi. Metsolalle on mennyt pari helppoa, kun taas Myllyniemi on pelannut todella varmasti. Vaikuttaako eilisen pelin lopussa mennyt lipsahdus Myllyniemen henkimaailmaan? Entä onko Metsola valmis jatkoajalle kärsittyään ensimmäisessä Lahden pelissä nukahtamismoodistaan?

Ritamäki - Paakkolanvaara - Pikkarainen -ketju on selkeästi vähän väsähtänyt. Pelicans tarvii siksi uusia vastuunkantajia. Riittääkö Redenbachin ja Mustosen yhteistyö? Toisaalta pystyvätkö riskialttiit Pietilä ja Leimu välttämään oman alueen kiekonmenetykset? Pekka Jormakka on luultavasti tänäänkin ratkaisuasemassa. Eilen miestä ei kentällä juuri huomannut, mutta entinen kotikaukalo on tähän mennessä sytyttänyt Peksin joka kerta. Uskoisin, että Jormakka saa tänään vanhan kunnon päällystakin niskaansa.

 

[Vartaloharhautus]

Karvauspelin tasapaino

Viidennessä osaottelussa Pelicans pystyi osan ottelusta hallitsemaan kenttätapahtumia ja suurimman osan ottelusta haastamaan Tapparan tasapäisesti hyvän jalkanopeuden ja hieman edellisiä otteluita paremman pelinopeuden ansiosta. Viisikon parantunut tiiveys mahdollisti hyökättäessä aiempaa enemmän syöttösuuntia ja aikaisempia otteluita paremman puolustusvalmiuden hyökättäessä. Ainoastaan Sopanen erottui joukkueesta jatkuvalla varastamisella, mikä näyttäytyi useina pelin pysähtymisinä Sopasen saatua syötön vastaan.

Pelicans oli nostanut viidenteen osaotteluun karvaustaan merkittävästi, ja ensimmäisen 10 minuutin aikana Pelicans karvasi jopa "tyhmänrohkeasti". Karvaus ulotettiin Tapparan kontrollitilanteissakin maaliviivan taakse ja puolustajat ajettiin pois maalin takaa. Muutamissa kohdissa Pelicans ajoi karvauksena Tapparan päätyyn kolmella miehellä, minkä Tappara hyödynsi häikäilemättömästi. Vain Pelicansin parantunut jalkanopeus ja Tapparan tahmeus pelasti Pelicansin pahimmalta - ottelun alkuun syntyneeltä Tapparan avausmaalilta. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen Pelicans järkevöitti karvauspeliään, ja tiivis Pelicans-trap pakotti Tapparan useisiin kiekon menetyksiin ja pitkiin kiekkoihin.

Kuudennessa osaottelussa Pelicansin pitää olla ottelun alusta asti aktiivinen ja taklausvoimainen joukkue, mutta edellisen ottelun ylikarvaamiseen ei ole arvioni mukaan toisessa ottelussa peräkkäin varaa. Toista kertaa peräkkäin Tappara ei jätä tilaisuuttaan käyttämättä. Kuudennen osaottelun voittaminen edellyttää Pelicansilta tiivistä viisikkoa niin hyökättäessä kuin puolustaessaa (= jatkuva puolustusvalmius kaistat tukkimalla) sekä pysymistä kiekossa.

 

[Corkscrew]

Tapparan esiintyminen eilen kotiyleisölle pudotuspeleissä oli alle kaiken arvostelun. Ei tappio rennolle ja terävälle Pelicansille olisi harmittanut noin paljoa muuten, mutta kun voittoa monessa tilanteessa suorastaan tyrkytettiin lahtelaisille. Parhaina esimerkkeinä kaksi kaiken kokenutta ja nähnyttä pakkia. Teemu Aalto tärisi ja pelkäsi aina kiekon saadessaan, samoin Pasi Puistola (joka täysin henkilökohtaisesti päästi Redenbachin ratkaisemaan pelin). Ymmärrän tuollaiset esitykset yksittäisessä runkosarjapelissä, mutta keväällä tuollainen "pelaaminen" on täysin anteeksiantamatonta toimintaa. Se ei vaan yksinkertaisesti ole minkään liigajoukkueen arvolle sopivaa pelata kotiaskissa noin kuin Tappara eilen pelasi. Fanien pettämistä pahimmalla mahdollisella tavalla, enkä muista moista nähneeni ikinä Rautakorven aikana. Ehkä 2003 ensimmäinen Blues-kotipeli oli lähellä, mutta kun muistikuvat ovat hämärtyneet niin vaikea enää vertailla näitä kahta ottelua keskenään.

Rautakorven kommentit "telineissä olosta" ja "Pelicansin tasonnostosta" olivat pelkkää jargonia, jos joukkueen valmistautuminen ja vireystilan kohottaminen eivät eilen menneet täysin penkin alle niin en ymmärrä tästä joukkueesta jota olen elokuusta asti seurannut yhtään mitään. Mutta mikä tällaisen painajaismaisen tilanteen aiheutti? Leijuminen 3-1-johdossa, pelaajien tyytymättömyys joukkueen pelitapaan, muun joukkueen sympatia katsomokomennuksen saaneelle Niemiselle, vai mikä?

Vaikka tänään tulisi vierasvoitto niin eilistä on vaikea kannattajan näkökulmasta pyyhkiä sivuun. Jostain se kertoi, mutta mistä? Jos nämä vastoinkäymiset vielä iloksi käännetään kevään mittaan, niin olen yllättynyt.

 

[Z-hän elää]

Tapparan esiintyminen eilen kotiyleisölle pudotuspeleissä oli alle kaiken arvostelun. Ei tappio rennolle ja terävälle Pelicansille olisi harmittanut noin paljoa muuten, mutta kun voittoa monessa tilanteessa suorastaan tyrkytettiin lahtelaisille. Parhaina esimerkkeinä kaksi kaiken kokenutta ja nähnyttä pakkia. Teemu Aalto tärisi ja pelkäsi aina kiekon saadessaan, samoin Pasi Puistola (joka täysin henkilökohtaisesti päästi Redenbachin ratkaisemaan pelin).

Rautakorven kommentit "telineissä olosta" ja "Pelicansin tasonnostosta" olivat pelkkää jargonia, jos joukkueen valmistautuminen ja vireystilan kohottaminen eivät eilen menneet täysin penkin alle niin en ymmärrä tästä joukkueesta jota olen elokuusta asti seurannut yhtään mitään.

En nähnyt eilisestä matsista kuin koosteen, mutta yleisemmällä tasolla: sillä vastustajalla on edelleen kiekossa kummasti väliä. Eli vaikka periaatteessa hullunkarvalla päälle tuleminen ei saisi enää yllättää tai järkyttää, kyllä se vaan sen joskus tekee - ja oli Pelicansilta (ja Aravirralta) kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan oikea veto.
Tapparan pakit ovat Tapparan pakkeja, hyvässä ja pahassa. Eli Aalto ja kumppanit ovat sopivaan saumaan iskettäessä aina vaan horjutettavissa/kusessa - sekä fyysisesti että henkisesti - nimenomaan tuolla lailla ahdistettuina.

Rautakorven systeemeissä on se vika, että ne ovat joskus liiankin tiukasti juntattuina pelaajien selkärankaan, jolloin reagointi yllättäviin tilanteisiin muuttuu vaikeaksi (pl. Greenin ja Bailenin kaltaiset kaverit, jotka eivät ole niin ohjautuvia kuin Tukalla iät ja ajat olleet jätkät ja joilla on muutenkin rohkeampi lähestymistapa peliin).
Tämä ei tarkoita, että Rautakorpi olisi jokin jumaltautiin sairastunut nysväri, joka luulisi pelin olevan teorialeikkejä (ei tietenkään: sillä on töitä ja CV:stä jokaisen luettavissa olevat reaalimaailman näytöt). Päinvastoin, Tappara on säätänyt pelaamistaan välillä hyvinkin reippaasti vastustajan mukaan, eri kentällisillä on omat pelinsä ja vahvuutensa jne.
Mutta tietty vääränlainen kaavamaisuus/mielikuvituksettomuus, ennalta-arvattavuus ja muutoksilla horjutettavuus on silti siellä - ja tekisi mieli sanoa, että nimenomaan penkin takana. Mikä Pelicansin(kin) johdossa hyvin tiedetään.

Case Nieminen on sitten sellainen, että se herättää jo ihan turhia kysymyksiä ja epävarmuutta ainakin joukkueen ulkopuolella. Jokaisen on ansaittava peliaikansa, mutta alkaa olla turhaa jästeilyä, jos Nemo ei pue tänään.

edit: kuulemma on kokoonpanossa. Noni:).

 

[Raúl]

Rautakorven kommentit "telineissä olosta" ja "Pelicansin tasonnostosta" olivat pelkkää jargonia, jos joukkueen valmistautuminen ja vireystilan kohottaminen eivät eilen menneet täysin penkin alle niin en ymmärrä tästä joukkueesta jota olen elokuusta asti seurannut yhtään mitään.

Eikö Pelicans siis nostanutkaan tasoa ja karvausta ja näin vaikeuttanut Tapparan peliä? En väitä, että Tappara olisi ollut parhaimmillaan, mutta kyllä siellä kentällä on aina myös vastustaja, jonka tekemiset vaikuttavat siihen, miltä toisen joukkueen suoritukset näyttävät.

Voihan sen toki niinkin sanoa, että Pelicans oli nyt tasollaan toista kertaa tässä sarjassa. Edelliset vieraspelit ja yksi kotipeli menivät huonon vireystilan, surkeiden ratkaisujen jne. piikkiin. Ei sellailla esityksillä voiteta yhtään jengiä C-junnujen divarissakaan.

Väitän, ettei Tappara ollut terästä, mutta Aran temput yllättivät Jukan poppoon niin pahasti, ettei se toipunut siitä ottelun aikana. Toki kotijoukkue silloin näyttää kannattajien silmiin "huonoimmalta ikinä".

Vai onko todella niin, kuin yksi nimimerkki jatkuvasti jaksaa ironisesti huudella, että Pelicansin vastustaja pelaa aina kauden surkeimman pelinsä, kun Pelicans sattuu voittamaan?

 

[Corkscrew]

Ensinnäkin, jos näki eilisestä vain koosteen, niin lienee mahdoton aistia sitä minkä katsomossa pystyi helposti havaitsemaan, Tappara oli tekemässä jotain muuta kuin pelaamassa playoff-ottelua. En edelleenkään käsitä mistä syystä, eikä sillä toisaalta ole väliäkään koska vain tuloksella on merkitystä. Pelicans oli selkeästi parempi ja voitti ansaitusti. Numerot mairittelevat kotijoukkuetta, ajattelin jossain vaiheessa toista erää että ottelu voi päättyä vaikka 0-6. Niin sillassa Tappara oli.

Ja tottakai vastustajalla on merkitystä, liputan aina sen nimeen että oman joukkueen suoritus määrittyy joka ottelussa suhteessa vastapuoleen. Silti ihan oikeasti, koko kaudella tähän mennessä ketään vastaan Tappara ei ole ollut huonoimmillaan noin huono, joten ihan kaikkea en pysty laittamaan Pelicansin hyvyyden piikkiin. Jos joukkueiden tasoero olisi tuota luokkaa, tämä sarja olisi jo ohi ja lahtelaiset keskittymässä välieriin. Pelicans teki aivan oikein nostaessaan karvaustaan, mutta kun paineettomissakin tilanteissa syöttäminen joukkuekavereiden lapaan oli liian vaikeaa aalloille ja puistoloille, niin jotain oli vialla.

Ja vielä Raul, Tappara ei esim. viime lauantaina pelannut lähellekään kauden huonointa peliään hävitessään Pelicansille Lahdessa. Ero eiliseen suorittamiseen ja keskittymiseen oli valtava.

 

[Z-hän elää]

Jos näki eilisestä vain koosteen, niin lienee mahdoton aistia sitä minkä katsomossa pystyi helposti havaitsemaan, Tappara oli tekemässä jotain muuta kuin pelaamassa playoff-ottelua.

Ei tietenkään pysty (kuten ei tv-kuvan perusteella koskaan, 60 minuutissakaan), puhe oli enemmän siitä yleisestä tasosta ja vastustajan karvauksen ym. ikävien yllätysten merkityksestä. Ja Tappara oli pihalla ja etenkin ensi erässä ihan housut kintuissa - sen koosteenkin perusteella.

Ja tottakai vastustajalla on merkitystä, liputan aina sen nimeen että oman joukkueen suoritus määrittyy joka ottelussa suhteessa vastapuoleen.

Pelicans teki aivan oikein nostaessaan karvaustaan, mutta kun paineettomissakin tilanteissa syöttäminen joukkuekavereiden lapaan oli liian vaikeaa aalloille ja puistoloille, niin jotain oli vialla.

Tappara ei esim. viime lauantaina pelannut lähellekään kauden huonointa peliään hävitessään Pelicansille Lahdessa. Ero eiliseen suorittamiseen ja keskittymiseen oli valtava.

Kun se vastustaa, se vastustaa sitten kans. Eli kun homma lähtee menemään v-turalleen, ihan yksinkertaisistakin asioista tulee vaikeita ja paskan kumuloitumista on painetilassa vaikea katkaista, saati kääntää.
Toisaalta tällaiset jutut ja käsittämättömiltä vaikuttavat keikaukset ovat juuri sitä, mikä pleijarisarjoissa ja koko pelissä on niin hienoa - ja missä todelliset tekijät nousevat esiin. Niin pelaajistossa kuin valmennuksessa. Kohta jatkuu.

 

[Torsti]

Kiitoksia, tämä ottelusarja oli kyllä poikkeuksellinen Jatkoajan historiassa. En kyllä Tapparan ottelusarjoissa muista näin herrasmiesmäistä ottelusarjaa. Molemmista leireistä löytyi asiantuntemusta syvemmälle pelin analysointiin, niitä oli mukava lukea.

Odotetan kaltainen sarja, maalin pelejä käytännössä kaikki ja mitään ei saatu ilmaiseksi (No joo, pari Pietilä antoi kyllä ilmaiseksi). Paljon parempi tällaisen sarjan jälkeen jatkaa välieriin kuin jonkun yksipuolisen näytöksen kautta.

 

[Jari66]

Parempi voitti tämän sarjan. Enempää ei nyt kykene sanomaan.

Palaan asiaan syksyllä.

 

[Raúl]

Tappara oli kaikessa hitusen parempi. Se riitti. Ei tarvitse kuitenkaan hävetä omien esitystä.

Onnea Tapparalle jatkoon.

 

[Virveliä kainaloon]

Kiitokset asiallisesta keskustelusta Pelicans-osastolle. Ja täytyy kiittää Pelicansia mahdollisesti siitä, että tämä Tappara-joukkue muistaa mitä näissä peleissä voittaminen vaatii.

 

[Kaani]

Tappara oli kaikessa hitusen parempi. Se riitti. Ei tarvitse kuitenkaan hävetä omien esitystä.

Onnea Tapparalle jatkoon.

Tässä tiivistettynä myös omat fiilikset. Ihan positiivinen fiilis jäi silti tästä "välikaudesta". Ja mitä yllä jo todettiin, niin todella mukava sarja myös täällä jatkiksen puolella. Fiksuja ja ammattitaitoisia kommetteja puolin ja toisin. Kunnioituis säilyi koko sarjan ja hommia osattiin katsoa myös ilman värilaseja. Siitä hatunnosto tampereen suuntaan. Auta armias jos vastassa olisi ollut näädät, voi ristus. Onnea Tapparalle jatkoon, Jormakan takia allekirjoittanut jatkaa teidän bussissa tästä eteenpäin.

 

[Nännimäinen]

Miehekäs haasto Pelsuilta! Kovia ja tasaisia vääntöjä alusta loppuun, eikä se arvaamaton Game7:kään ollut kuin muutaman sentin - vaiko peräti millin - päässä.

Tappara jatkaa, mutta mitenkään luottavainen ei fiivis kyllä ole. Paljon pitää parantaa.

 

[Skeletor]

Olipa hieno ja tunteellinen haastattelu Nelosella. Nieminen sen sanoi: kaikki kunnia Pelikaaneille, hyvin pelasivat, mutta Tappara ei saanut vielä konettaan käyntiin. Tulevissa peleissä annetaan kaikkemme.

Ihan hyvin muiden joukkueiden Game Sevenit sopii Kärppien lisäksi Tapparalle...

 

[heki]

Onnittelut Tapparalle, ja kiitokset pelsuille. Hieno taistelu, ei riittänyt tällä kertaa, mutta pää pystyssä kohti ensi kautta.

 

[Nännimäinen]

Klikkauksen takana vielä linkki Ylen sivuille Nemon hienoon haastatteluun: klick!

Nemo, mäkin itken.

 

[Sic]

Klikkauksen takana vielä linkki Ylen sivuille Nemon hienoon haastatteluun: klick!

Nemo, mäkin itken.

Kovaa peliä Rautakorvelta. On se aina vaikuttavaa nähdä miten vaikeaa tuollainen vilttikomennus tässä vaiheessa kautta on kokeneelle pelaajalle. Toivottavasti Nieminen saa loistaa jatkossa kentillä!

 

[Sekera]

Näitten juttujen takia tätä hommaa jaksaa harrastaa. Ne tarinat mitä vastoinkäymisistä ja voitoista kertyy, ne ovat ainutkertaisia ja säväyttäviä juttuja, ne vaan syntyvät, ilman pakotusta, jos ovat syntyäkseen. Mielenkiintoisemmaksi sen tekee vielä se, että ne syntyvät muiden tekemistä asioista, itse täytyy vain seurata vierestä. Se on sitä urheilun hienoutta, voittojen ja tappioiden kumuloitumista yhteen.

Tästä sarjan voitosta saa ja pitääkin olla tyytyväinen, kuitenkin vain hetken aikaa, sillä matka jatkuu vielä. Matkan luoma tarina jatkuu, millä painotuksilla ja millä teemoilla, jää nähtäväksi.

Tapparan peli ei ollut tässä sarjassa vielä sillä tasolla millä se on parhaimmillaan ollut. Yksi koko kauden mittapuulla kokonaisuutenakin todella heikko peli joukkoon mahtui (5. peli perjantaina), eikä peli muutenkaan vielä täysin kantanut niin kuin olisi voinut olettaa. Ennen sarjan alkua korostin tunteen ja järjen merkitystä yhdessä, mutta se ei vielä näkynyt tässä sarjassa onnistuneesti kokonaisuutena. Miettiminen ja sen aiheuttava taktisuus nousi paikoittain tunteen yli, eli pelaaminen ja taktisuus ikään kuin läikkyi yli, kun ideaalitilanteessa tunteen pitäisi tukea peliä ja pelin pitäisi tukea tunnetta järjen kuitenkin lopulta ratkaistessa.

Tästä viimeisimmästä voitosta tuli kuitenkin sellainen tunnebuusti, joka varsinkin Niemisestä näkyi YLEn haastattelussa sillä tavalla, ettei sitä teeskennellä missään, milloinkaan, parhaimmankaan luonnenäyttelijän toimesta. Se oli aitoa urheilun tuomaa onnistumisen tunnetta vastoinkäymisten jälkeen. Ilta-Sanomien toimitus (Rantanen, Nyholm, Lempinen) saa rauhassa suorittaa henkiterapiahetkiään ja ryhmädynamiikka-analyysejaan - Tappara, Rautakorpi ja Nieminen näyttivät asioiden todellisen tilan. Hommassa surullista on vain se, että jotkut uskovat noita juttuja. Urheilu kuitenkin voittaa lopulta, aina.