Kärppien pelillinen yleisilme ja imagollinen laatutekeminen
Kauteen lähdettäessä Kärppien tilanne oli levollinen itsevarma. Nousevien pelaajarekrytointien kautta Kärpät halusi uusiutua pelilliseltä yleisilmeiltään suoraviivaiseksi, nopeaksi taitojoukkueeksi, joita myötäilivät uusiutuneet sääntötulkinnat. Lähtevien pelaajien tilalle hankittiin yksilöitä, jotka tukivat kaikin tavoin päävalmentajan pelisysteemien uudelleenhiontaa. Kun Kärppiä haluttiin roolittaa tähän kauteen entistä paremmin, uusien yksilöiden hankkiminen oli tietyllä tapaa haastavaakin. Lähtökohtaisesti vaihtuvuus haluttiin räätälöidä uusiin pelisysteemeihin kunnolla kiinni, ettei mahdollisia pelin sisäisiä komplikaatioita myöhemmin tulisi. Suoraviivaisuutta, kovuutta ja taitoa tuli, mutta sitä myös lähti. Voidaankin kai sanoa, että Oulun Kärpät on roolitettu erittäin järkevästi. Roolituspelaaminen on sementoitu Kärppien imagolliseen laatutekemiseen vahvemmin kuin moni edes uskoo, ja tämä vaatii aikansa myös kriitikon silmissä – mitään ei tehdä yhdessä yössä.
Hyvin sujuneet harjoituspelit ja Nordic Trophyn toinen sija antoi uskoa omaan taitotekemiseen uusien sääntötulkintojen alla. Vaatimustaso pysyi lujana, Kärppien oma tempopeli iski vastustajiin ja muutenkin harmoninen joukkue pelasi yhteen ilman suurempia kasvukipuja. Edes avainpelaajan loukkaantuminen ei häirinnyt, vaan arsenaali halusi tehdä töitä nöyrästi; se heijastui ennen kaikkea luovan, kiekollisen kontrollipelaamisen nopeuteen. Yksinkertaisuuteen, viisikkopelaamisen yhtenäisyyteen, kokonaisvaltaiseen yleispeli-ilmeeseen sekä suoraviivaisen kovuuden lainalaisuuksiin. Yksityiskohtaisesti osaan niistä elementeistä, joita uusiutunut pelitapa käsitti. Kovat harjoituspelit valmistivat joukkuetta liigaan, jossa pelataan kiivaalla tahdilla.
Pelatut ottelut kertonevat Kärppien uudesta roolitus- ja pelitapojen organisoitumisesta. Siitä, kuinka systeemien uudelleenluominen ei tapahdu hetkessä. Ei edes Kärpissä. Liigassa ottelupäivät tulevat nopealla kahden-kolmen päivän rytmillä, minkä johdosta Kärppien kokonaisvaltainen tekeminen pelien sisällä heilahtelee vielä eittämättä liikaa, koska henkinen ja fyysinen harjoittelu jää vähemmälle. Loukkaantumiset ovat varmasti yksi osasyy, mutta niiden taakse on turhaa verhoutua, sillä poissaolijoille on löydetty kelpo paikkaajat. kyse on paremminkin henkisestä pahoinvoinnista, sillä taito-osaaminen ei Kärpissä ole kadonnut mihinkään, vaan se on sitä vastoin jalostunut nousevaksi pelkokertoimeksi vastustajien silmissä. Pahoinvointi uusista sääntötulkinnoista, pelikirjasta ja yleisistä uustavoista on peilannut jossain määrin kuvaa, joka on nähty. Etenkin viisikkopuolustuksen ohjaus- ja merkkauspelaaminen on ollut välillä epäloogisen hidasta ja tämä vaikuttaa myös puolustajien avauspeliin. Maalineduspelaamiseen ja reboudkiekkoihin ei välillä jakseta panostaa. Myöskin ajoittaiset epävarmuudet maalivahtityöskentelyssä linkittyvät suoraan kentällisten porrastettuihin tasapainoisuuskuvioihin hermostuneisuutena, jopa hyökkäyksien painepelaamiseen asti.
On kuitenkin ällistyttävää, että tappiosta syytetään yksittäistä henkilöä, maalivahtia. Tarkkiin ei olla kertaakaan kaaduttu. Yhtä lailla häviöihin on syyllisiä puolustajat, hyökkääjät tai vaikkapa valmentajat.
Tasapainottomat, mustat hetket, paistavat imagollisesta laatukemisestä välillä pahasti läpi, minkä johdosta pelejä ollaan hävitty. Ne korjaantuvat rutiinien myötä, mutta uudet tuulet – varsinkin pelitapojen suhteen – vievät aina oman aikansa. Rutiinit kehkeytyvät kauden mittaan ja kun uudet profiilihankinnat löytävät oman lokeronsa, jota muiden loukkaantumiset ovat haitanneet, tulee Kärpistä edelleen voittava joukkue. Pelaajat ovat kuitenkin ihmisiä, ei robotteja, joiden henkisten käyttövarojen maksimointi on elintärkeää varsinkin näin kriittisessä kasvuympäristössä. Täytyy muistaa, että arsenaali elää yhtenäisessä itseluottamuksessa mikä pitää itse viljellä.
HPK jatkoon 4-2.